Suomipop- festivaali 2019, Jyväskylä.
Ensimmäiset Suomipop-festivaalit koettu, edellisistä festareista on aikaa jo 6-vuotta. Mihin aika on mennyt.
Tänä vuonna sain lomaa töistä juuri oikeaan aikaan. Sain seuraksi kaksi hyvää ystävääni, jotka majoittuivat luonani. Tästä meidän oli helppo liikkua Lutakkoon ja takaisin.
Day 1 -Torstai
Ystäväni saapuvat ja käymme yhdessä kaupassa hakemassa evästä muutamaksi päiväksi. Sen jälkeen tulemmekin jo valmistautumaan ensimmäiseen festaripäivään. Meikkailimme ja neuvottelemme siitä mitä esiintyjiä tänään olisi kiva nähdä ja ketä voi ehkä seurata sivummalta.
Torstaina kuutelimme neljä esiintyjää oikeastaan kokonaan. Chisu, Ville Valo & agents, Jvg ja Apulanta. Näistä Jvg:n ja Apulannan olen nähnyt livenä aiemmin. Ja molemmat esiintymiset täyttivät odotukset. Molemmat esittivät täyslaidallisen hittejä, mikä ei tietysti yllättänyt, niitähän löytyy.
Ville Valo ja Agents eivät myöskään olleet pettymys, Ville Valon karisma ja ääni on uskomaton! Myöskään Chisu ei jättänyt kylmäksi, vaikka osa biiseistä olikin itselleni vieraita. Chisusta olen tykännyt ihan sieltä hänen uransa alkuajoista lähtien, mutta viimeaikoina seuraaminen on jäänyt vähemmälle. Harmi, koska musiikki kuulosti edelleen hyvältä. Mutta tähän tulee nyt muutos. Huippua oli päästä kuulemaan hänet vihdoinkin livenä!
Ismo Alankoa, Ellinooraa ja Raskasta suomipoppia kuuntelimme hetken aikaa. Ehkä vielä joskus koko keikan ajan. Mutta nyt oli pakko istua välillä ja käydä laulamassa autokaraokea hengailualueella. Autokaraoke oli huippua, karaokea autossa, missä ulkopuolella olevat eivät kuule mitään ja saat vetää häpeilemättä, tunteella ja täysiä. Hengailualueella oli kaikkea muutakin tekemistä, benji-hyppy mahdollisuus, joitakin huvipuistolaitteita, lävistysrekka, istumapaikkoja sekä aivan perinteinen karaoketeltta. Istumapaikkoja olisi ehkä saanut olla hieman vielä enemmän ja karaoketeltan olemassaoloa ehkä hieman kummaksuimme. Lisäksi, jos olisi halunnut kuunnella esiintyjiä sieltä käsin, karaoketeltta vei puolet kuuluvuudesta, jos vapaa istumapaikka löytyi turhan läheltä.
Day 2 -perjantai
Perjantaina meille tärkeimmät artistit olivat Laura Voutilainen, Kaija Koo ja Bomfunk MC´s.
Näistä kolmesta kenenkään keikalla en ole ollut aiemmin. Laura Voutilaisen lavaesiintyminen oli ihanan energistä ja se starttasi päivämme hienosti. Bomfunk MC´s oli mielenkiintoista ja ainutkertaista nähdä livenä. Vaikka en sen tyylisestä musiikista paljoa perusta, mutta menevä, energinen esiintyminen ja illan lopetti heidän hittinsä freestyler.
Ennen Kaija Koon esiintymistä kävimme kaverini kanssa hyppäämässä benji-hypyn. Aika hullua! Edellisenä päivänä olimme puoli vakavissamme puhuneet asiasta, ja tänään vain menimme ja toteutimme sen. Vasta kun kori lähti ylös alkoi epäilyttämään. Minä pelkään korkeita paikkoja aivan hulluna, joten tämä oli iso juttu. Onneksi pääsimme ilman jonotusta suoraan suorittamaan hypyn. Hieman tärisi jalat hypyn jälken, mutta mahtava fiilis oli, että uskalsin sen tehdä. Yksin ei olisi tullut
mieleenkään.
Pian sen jälkeen olikin Kaija Koon vuoro esiintyä. Kaijan karisma ja esiintyminen olivat aivan huippuluokkaa. Tanssijalkaa vipatti ja silmät oli naulittuna taustatanssijoihin. Mutta ei jättänyt minua kylmäksi. Myös kitaristi veti katseita puoleensa, taidokkaalla soittamisella ja olemuksellaan.
Eppu Normaali, Sanni, Juha Tapio ja Lauri tähkä olivat sellaisia, joita kävimme hetken seuraamassa, mutta muuten olimme hengailualueella ja kävimme syömässä. Lauri Tähkän olin tuosta jukosta nähnyt aiemmin, vielä kun hän keikkaili Elonkerjuun kanssa. Hyvältä vaikutti meno edelleen.
Day 3 -lauantai
Lauantaina hieman aamulla silmät painoivat, mutta hyvin lähti käyntiin kolmaskin päivä. Ensimmäinen esiintyjä ketä kävimme kuuntelemassa oli Neljä Ruusua. Bändi jolta tietää useita biisejä, vaikka ei niin aktiivisesti kuuntelisikaan. Kuitenkin sellainen, jota voisi kuunnella vielä enemmän!
Lauantain toinen artisti oli Vesta. Oli huippua nähdä Vesta livenä, koska häntä ei voi kun ihailla omalaatuisesta, ihanasta tyylistä ja upeista sanoituksista. Ehkä paremmin olisi itslle toiminut pienemmässä tilassa. Mutta silti aika cool!
Ellipsiä kuuntelimme hengailualueella ja Kolmatta naista kävimme hetken kuuntelemassa. He olivat sellaisia, joita halusimme kuunnella hetken aikaa ja sitten käydä mahdollisesti syömässä.
Illan kaksi viimeistä esiintyjää olivat sellaisia joita olin odottanut, en ehä eniten, mutta paljon. Vesala ja Popeda. Vesalan lavashow oli huippu, screenien käyttö, lavan käyttö, ja se kuinka kivasti hän otti yleisön myös vaikka oli itsekkin instrumentin takana.
Popedan esiintyminen oli taattua laatua, hittiä hitin perään. Suurella energialla ja popedamaisella rääviydellä. Popedan olen nähnyt moneenmoneen otteeseen, mutta aina on kiva mennä keikalle. Costellon kitarataiteilua on aina ilo seurata. Ja suurena Costello-fanina osaan valita aina puoleni yleisöstä. Yleisöstä katsoen lavan oikea reuna on paras. Costellon soolokeikoillakin käyneenä voin sanoa, että on se aika veikeä kaveri. Lavalle pääsi myös Paten tytär ja Costellon poika, Popeda lives forever! Festareita ei olisi voinut paremmin päättääkään.
