Juhlat on nyt juhlittu ja nyt ollaan ylioppilaita. Juhlissa oli järkkäämistä ja vieraita kävi kiitettävästi. Jalat on edelleen väsyneet. En ole aina uskonut siihen että olisin ylioppilaaksi päässyt, mutta nyt sekin on tehty. Tämä on ollut raskas kolme ja puoli vuotta.Pidin ylioppilasjuhlassa ylioppilaanpuheen:
Hyvät sukulaiset, vanhemmat, sisarukset, opettajat, ystävät ja hyvät ylioppilaat!
Kolme ja puoli vuotta on kulunut siitä kun me aloitimme Oriveden lukiossa. Kolmen ja puolen vuoden uutteran ahertamisen jälkeen voin silti ihmetellä kuinka me nyt olemme ylioppilaita. Motivaation ja viitseliäisyyden puutteesta huolimatta. Aherrettu on monella tavalla ja paljon. Oppitunteja on kertynyt, samoin kurssikokeissa ja ylioppilaskokeissa on istuttu monia monia tunteja. Äikän esseitä on kirjoitettu kymmenittäin, matikan laskuja on laskettu sadoittain ja kielten sanoja opiskeltu tuhansittain. Puhumattakaan reaaliaineiden tunneilla kudottujen sukkien määrästä.
Kolmen ja puolen vuoden ahertamiseen on liittynyt opiskelun lisäksi myös ihan mukavia juttuja. Matkat Kiinaan ja Ranskaan ja tietysti nämä perinteiset: wanhat ja penkkarit, Katilla ja Lauralla takanaan myös abiristeily.
Mitkään kommellukset Kiinassa ei kuitenkaan estänyt meitä näkemästä temppeleitä ja yhtä maailman seitsemästä ihmeestä: Kiinan muuria. Myös kiinalaiset pikku ystävämme jäivät mieleen ja ihanaan saksalaiseen matkaseuraan pidämme enemmän yhteyttä.
Ranskan matka oli eri tavalla mieleenpainuva. Jännittävä kiivetessämme eiffel-torniin, mutta muuten nauruhermoja kutkuttava ja naurulihaksia koetteleva, menimmepä minne hyvänsä. Paitsi puhumaan ranskaa luokan eteen pariisilaiskoulussa, siinä vaiheessa meitä ei enää naurattanut…
Wanhojen pukuloistoa ja prinsessaleikkejä ei tule unohtamaan, sillä onhan siitä paljon kuvamateriaalia ja puku, joka kutistuu käyttämättömänä komerossa. Penkkarit eivät olleet niin juhlavat, mutta ikimuistoiset kylläkin. Kolmosvuoden kohokohta, jota odotettiin tanssien jälkeen kuin kuuta nousevaa. Ja järkätiin viimeiseen asti. Oma lukunsa oli abiristeily, josta olen kuullut mitä villeimpiä juttuja.
Ihanaa kun täällä on ollut mahdollista kokea kotimaan rajat ylittävää ystävyyttä ja tekemisen meininkiä. Kiitosta opettajille siitä että teidän puoleen on voinut kääntyä opiskeluun -ja kaikkeen muuhunkin- liittyvissä asioissa ja te olette parhaanne mukaan auttanut . Kiitos myös että olette antanu siimaa näiden matkojen takia, mutta osannu olla tiukkoja silloin kun niin on vaadittu, silloin olette saattanu saada meidät hetkeksi vihaisiksi, mutta me ollaan lepytty melko useasti.
Kotiväelle kuuluu myös kiitos tuesta, ainakin siitä rahallisesta. Kotona kaikkien pinnaa on varmasti niin koeviikon ja kirjoitusten vuoksi koeteltu, mutta viimeistään nyt juhlien valmisteluvaiheessa. Kyllähän te olette parhaanne tehneet. Mutta tässäpä sisaruksille haaste, tehkäähän perässä!
Matka jatkuu, kaikilla meillä ylioppilailla on jo seuraava opiskelupaikka tiedossa. Nyt lukio on ohi ja meillä kaikilla ylioppilailla on jo seuraava opiskelupaikka tiedossa. Elämä muuttuu, mutta antaa sen muuttua. Tämä on ollut matka joka on tehty yhdessä. Kiitos!
Mekko on teetetty ystävälläni, kiitos hänelle. :)