Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

maanantai 28. joulukuuta 2015

Minun jouluni


Kahta vain
joululahjaa,
kahta vain
mä toivoisin

Vain pientä hetken
hengähdystä
ja mielenrauhaa
tietenkin

Mä toivon vain
vain Joulun taikaa
et sydän ois
ees hetken aikaa huoleton
ja Joulu tois tuon hetken toivon

Jos myötä tuon
yötuulen lauhan
Joulu tois
taas mielenrauhan rahtusen
maailmaan sekavaan

Miksi toivoisin
mä kultaa,
lisää turhaa
rihkamaa

Toisko nuo tuon
levon hetken
armahduksen
kaltaisen

Raskasta joulua- mielenrauhaa, tämän joululaulun sanat ja ajatus koskettavat elämääni. Kiireisen elämän, stressin ja ahdistuksen keskellä mielenrauha ja hetken hengähdys olisivat suotavia joululahjoja.

Mitä teitte jouluna?
Minä olin kotona ja vietin perinteistä joulua perheeni kanssa. Jouluaattoon kuului ensin riisipuuron syömistä. Minä kävin iltapäivällä joulukirkossa ja kun tulin kotiin, söimme jouluruokaa. Nam, peruna-, porkkana-, lanttu- ja maksalaatikkoa, kinkkua (hirveä ja possua), kalaa, salattia ja rosollia. Jouluähky!! Itse pärjäisin maksalaatikolla, kinkulla ja kalalla. Mutta muutkin jouluruuat ovat tervetulleita. Ruuan jälkeen kävimme haudalla viemässä kynttilät. Muistimme kynttilällä pappaani, ja äidin sukulaisia. Illalla kävimme saunassa ja jaoimme lahjat. Loppuillan pelailimme lahjaksi saatua monopolya.

Tapaninpäivänä kävimme rantasaunassa, joka oli puusaunna. Tunnelma oli aivan eri kuin talon sähkösaunassa  ja mahdollisuus oli päästä myös järvessä käyntiin. Kuutamo oli aivan ihana, kun kuu paistoi suoraan järven yli luoden pinnalle kuunsillan.


Sunnuntaina kävikin enoni ja serkkuni kävivät joulukäynnillä.

Mikä teistä joulussa on parasta?
Se että saa viettää aikaa kotona, ja olla vaan. Joulun sanoma <3

Meidän pakettivahti


tiistai 22. joulukuuta 2015

Terkkuja Tallinnasta

Ensinnäkin loma alkoi viime keskiviikkona! Lepo ja vapaus, houkuttelee! Viimeiset kouluviikot olivat työtä täynnä ja energiat olivat kaikin puolin nollassa.  Onnelliseksi minut teki se että sain antaa eläkkeelle jäävälle apulaisrehtorille villasukat ja kortin. Toivottavasti piti :) Mutta itse halusin muistaa häntä jollakin tapaa, koska hän on todella mukava ja ottaa asiat hoitaakseen. 

Mutta alkuperäiseen asiaan. Olimme viikonloppuna äitini ja kummitätini kanssa Tallinnassa,  joulutorilla. Jollakin tavalla tykkään tunnelmasta Tallinnassa ja varsinkin sen vanhassa kaupungissa. Sen talot ja arkkitehtuuri. Toisaalta taas mukavaa olla Suomessa. 
Kävelimme paljon ja yritin kuvata vanhan kaupungin tunnelmaa. Kävimme siellä syömässä ja kahvilla. Tallinnassa toisaalta on mukava käydä,  kun ruuan ja kahvin tilaaminen käy helposti, eikä haittaa jos viron kieli ei ole hallinnassa. Virossa, niinkuin monessa muussakin maassa Euroopassa,  on paljon samoja kauppaketjuja kuin Suomessakin, niitä kuitenkin välttelen ja menen ennemmin kiertämään joulutoria ja vanhaa kaupunkia,  kirkkoja ja ostamaan maatuskaa matkamuistoksi.

Ostokset laitoin tylsästi joulupakettiin, joten ne tulevat esittelyyn myöhemmin.
Yhden tuotteen otin kuitenkin heti käyttöön.  L'occitanen käsirasvan. L'occitane on merkki, joka on syntynyt Ranskan Provencessa ja se valmistaa kosmetiikkaa. Eikä testaa tuotteitaan eläimillä. Suomessa sillä ei ole myymälöitä kuin Helsingissä.  Itse ostin tuotteeni laivalta.

Tässä tunnelmia Tallinnasta kuvina:

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Arki rullaati

Kuuden viikon seurakuntaharjoittelu on takana. Olen onnellinen, mutta hyvin väsynyt. Koulu tuntuu helpolta, kun saa suunnitella toimintaa yhdessä muiden kanssa. Ei tarvitse pärjätä yksin. Näyttöä varten tehdyt suunitelmat olisivat luonnistunteet helpommin jonkun kanssa. Kun omat ideat olivat kadoksissa, olisi kaivannut toista miettimään niitä yhdessä kanssani. Kokemuksena harhoittelu oli silti hyvin opettava, varsinkin minulle, kuka ei ole tehnyt mitään oikeita töitä. Tästä rikastuneena haluaisin jakaa oppejani muiden kanssa. Itselleni vaikein osuus oli hartaudet, jos koko aiheena oli jokin vaikeampi aihe, kuten kiitos isänmaasta.

Tässä on kaksi linkkiä, josta hain ideaa hartauksiin. Ensimmäisestä linkistä löytyi tuo mainitsemani itsenäisyyspäivä.

Sallikaa lasten tulla
Seurakuntien lapsityön keskus

Itsenäisyyspäivä on mielestäni haastava aihe käsitellä lasten kanssa. Mitä siitä voi lapsille kertoa? Eräässä keskustelussa monet sanoivat että kertovat että itsenäisyyspäivä on Suomen syntymäpäivä. Osa vanhemmista lähti kertomaan historiasta, mutta he painottivat siinä lapsen ikää. Mutta jos kyse on alle kuusi vuotiaasta lapsesta?

Itse lähdin siitä näkökulmasta että, koska kyse on kuitenkin vielä pienestä lapsesta, ei voi kovin syvälisesti tätä aihetta käsitellä.

Itse näytin lapsille valmista Suomen lippua, kysyen mikä se on. Lapset osasivat vastata hienosti. Kerroin myös että tänään on Suomen syntymäpäivä. Rakensimme kankaista lattialle Suomen lipun kuvan yhdessä lasten kanssa. Kun lippu oli valmis käänsin sen niin että lapset näkivät siinä olleen ristin. Lapsilta saattoi kysyä myös oliko kerhotilassa muualla risti. Kerroin  lapsille miksi lipussa on risti. Lapsille voi kertoa myös mitä lipun värit merkitsevät.
Lapsia saa helposti mukaan kyselemällä ja pyytämällä heitä apuun lipun teossa.
 
Yksinkertainen hartaus myös aivan pienimille ja saa hengellisyydenkin mukaan.  Itse olin epäileväinen hartauteni suhteen, ja olen edelleenkin sitä mieltä. Mutta saa käyttää ideaa hyväkseen, jos joku tuntee ahdistusta itsenäisyyspäivään liittyvän hartauden kanssa.

Mutta asiasta arkeen. Koulu tuntuu työpuristuksen jälkeen helpolta. Arki rullaa, aika juoksee, illat menevät kuin siivillä. Koko ajan on kiire, vaikka mitään en tee ja ketään en tapaa päivän aikana. Kämppikseni ja koulukavereideni lisäksi, välillä olo tuntuu yksinäiseltä, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa ajatuksia. Mutta kun miettii, keksin minä tekemistä itseksenikin. Huomenna olen menossa teatteriin, katsomaan Jekyll & Hyde -musikaalin. Tänään pitkästä aikaa kävin rehkimässä salilla ja rentoutumassa saunassa. Välillä on hyvä antaa aikaa itsenä hemmotteluun.

Joulun aika on paras yksi parhaista hetkistä viettää aikaa ystävien ja läheisten kanssa ja pysähtyä joulun sanoman äärelle. Hyvää adventin aikaa!!
<3

lauantai 21. marraskuuta 2015

Suomen kädentaidot 2015

Marraskuu in hurahtanut jo melkein loppuun asti. Anteeksi kaikki, kun en ole käynyt jakamassa kuulumisiani ja ajatuksiani teidän kanssanne. Olen ollut neljä viikkoa harjoittelussa, ja siihen liittyvää paperihommaa on ollut niin paljon, että voimat ovat olleet melko vähissä.

Kuitenkin olen saanut kaiken ohessa käytyä Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa järjestetyissä Suomen kädentaidot 2015 messuilla.

Siellä oli paljon porukkaa ja paljon nähtävää. Itselleni tarttui mukaan kaikkea askartelussa ja joulukorttien teossa tarvittavaa.


Joutomaan pisteeltä löysin valmiita ihanan söpöjä kortteja. 


Tämä oli niistä suosikkini



 Lisäksi löysin, paperilajitelman, jossa oli hienoja talvisia maisemia ja paljon muita valmiita korttipohjia. Ostin myös erilaisia nauhoja: pitsiä, Hyvää Joulua ja lumihiutale. Ostin myös kangaspusseihin, penaaleihin ja  kukkaroihin tarvittavan saranan.


Parhaana palana, oli pakko sortua ostamaan jokin Jukka Rintalan tuote:


Messuilla oli paljon esillä myös suomalaista muotia ja käsityötä, esimerkiksi:

 

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

"Kukaan ei ole täydellinen"

Lauantaina olin katsomassa Tampereen teatterissa musikaalin Sugar -piukat paikat.

 Muusikot Joe ja Jerry joutuvat keskelle kahden rikollisjengin välirikkoa ja onnistuvat värväytymään Sweet Suen tyttöbändiin. He joutuvat siis opettelemaan elämää naisena, naisten vaatteissa. Tämä ei tule onnistumaan ilman sähläystä ja hauskoja sattumia. Bändin laulaja Sugar saa kuitenkin miehet aivan sekaisin ja se lisää kommellusten määrää. Kaikki päättyy kuitenkin hyvin, miehet selviävät alamaailman kynsistä, Sugar ja Joe ("Mr. Shell") saavat toisensa. Kun taas Daphne eli Jerry on menossa naimisiin miljonääri Osgoodin kanssa. Hän kuitenkin yrittää kertoa Osgoodille että ei voi mennä tämän kanssa naimisiin. Hän hermostuu niin että ottaa peruukin päästään ja huutaa: Olen mies... Äidilleen jo kertonut Osgool ei suostu perumaan häitään ja ohittaa Daphnen sanomiset lauseella: "Kukaan ei ole täydellinen."




Ennakkoasenteeni oli näytelmää kohtaan hiukan epäileväinen. Olin nähnyt kyseisen näytelmän Marilyn Monroen tähdittämänä elokuvana muutaman kerran ja se alkoi olla ehkä jo hieman kulunut (en sano silti että huono).. Ostin liput lahjaksi saaneella lahjakortilla ja ajattelin että haluan nähdä millainen tämä on teatterina.  Ja olin positiivisesti yllättynyt, että se oli hauska ja eri näyttelijät saivat siihen jotain eloa.


Ennestään tutuin nimi oli Lari Halme (esim. uusi päivä), mutta se ei luvannut vielä paljoakaan. Hänen roolisuorituksensa ei ollut paras kaikista, vaan parempiakin löytyi. Risto Korhonen Daphnena oli aivan loistava. Se kuinka hän pienenä miehenä oli kooltaan kuin nainen.  Hänen heittäytymisensä ja vartalon käyttönsä oli hieman normaalia naista yliampuvampaa, mutta niin hauskaa. Samoin Ritva Jalonen Sweet Suena loisti. Hän sai rooliinsa sopivan tiukkuuden, ahneuden ja körmyyttämisen halun, mutta kun tytöt eivä nähneet hänellä oli myös hellä puoli. Joka tuli esille kahdenkeskisissä tilanteissa bändin managerin kanssa, ketä Sue myös julkisesti körmyyttikin. Myös Sugaria tällä kertaa näyttelevä Helena Rängman oli myös varsin vakuuttava. Lari Halmeen roolityö Josephinena ja "mr.  Shellinä" oli hieman tylsä, vaikkakaan myös elokuvassa  Josephine/mr. Shell ei ollut niin hauska kuin Daphne tai Sugar. Joten ehkä siitä ei voi täysin syyttää Halmetta, vaan käsikirjoittajaa joka on luonut hahmosta moniuloitteisen ja tässä tapauksessa tylsän romantikon keskelle hulluttelevaa näytelmää. Se tietysti tuo kontrastia ja rauhoittaa menoa hetkittäin.

Olen onnellinen että pääsin katsomaan tämän. Kerrankin oli teatterissa sellainen olo että sai vain olla. Ei tullut hinkua lavalle tai näytelmä ei ollut pitkästyttävä tai huono.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Kuulumisia

Huh, tätä touhua. Koko viikko on mennyt hirveän nopeasti ja koko ajan tuntuu että on ollut liikkeessä. Mutta kun tarkemmin mietin,en ole tehnyt mitään sen kummempaa. Hoidellut asioita, tehnyt koulujuttuja. Kävin ostamassa liput Jyväskylän kaupunginteatterin musikaaliin Jekyll & Hyde. Sen menen katsomaan joulukuussa. Tänään kuitenkin on vuorossa Tampereen teatterin näytelmä Sugar -piukat paikat. Sain sen yo-lahjaksi opettajiltani Minnalta, Sannalta, Pirjolta, Arjalta, Iirikseltä ja Minnalta. Iso kiitos, rakastan niin teatterissa käyntiä.

Seuraavat kuusi viikkoa olen pois Jyväskylästä, meillä alkaa harjoittelu, jonka suoritan muualla. Odotan innolla sitä että saa nähdä ja kokea käytännössä niitä asioita joista ollaan koulussa puhuttu. Ja lasten kanssa työskentely on aina yhtä aikaa antoisaa ja väsyttävää, kun saa olla koko ajan silmät selässäkin. Mutta kuten viime harjoittelunkin jälkeen ajattelin niin on tämä oikea ala. Ainakin tähän hetkeen. Ehkä joskus jotain muuta.

Harjoitteluun liittyen jouduin pakkaamaan ja siivoamaan Jyväsylässä monta kassia ja nyssäkkää tavaroita. Vajaa kolme kuukautta ollut Jyväskylässä kesän jälkeen ja tavaraa oli aivan tolkuttomasti! Mutta äiti onneksi haki minut autolla niin ei tarvinnut raahata kaikkea junassa tai bussissa. Kämppikseni saa olla siis kuusi viikkoa ihan rauhassa :D Mulla on kyllä tosi kiva kämppis!

Tällaisissa tunnelmissa, nyt ruuan laittoon ja valmistautumaan teatteriin lähtöön! (Makaroonilaatikkoa ja 14.30 näytös )

Hyvää syksyistä päivää!!

tiistai 13. lokakuuta 2015

Sirkusta


 Täällä, kotipaikkakunnallani oli sunnuntaina sirkus, sirkus Florenino.Siellä oli huippuhienoja akrobatia-esityksiä, klovni ja tietysti eläimiä. Siitä on aikaa kun viimeksi olen ollut sirkuksessa. Monta vuotta sitten. Tässä kuvia sirkuksesta:

 Koira, lintuja ja hevosia :)





akrobaatit ja jonglööri..











Itse olen harrastanut sirkusta joskus nuorempana. Olin viikon kestävllä leirillä ja kävin myös myöhemmin sirkuskurssin. Vanteilla tempuilu on oma suosikkini, sitä tykkään tehdä. Samoin jonglööraus, jota osaam kolmella pallolla. Seuraava haasteeni onkin oppia neljällä pallolla. Diaboloa olen kokeillu, samoin yksipyöräistä. Mutta kumpaakaan en oppinut kovin hyvin. Akrobatia meni vielä nurempana, mutta nyt hajoaisi paikat. :) Pääsin kärrynpyörän, osasin melkein seistä käsilläni...

Voin tehdä opetusvideon tai videon jonglöörauksesta tai vanteilusta, miltä kuulostaa? Onko täällä muita jotka ovat harrastaneet sirkusta?

Voimaannuttava valokuva

Heippahei!

Meillä oli ilmaisun kurssilla pari viikkoa sitten tehtävänä ottaa voimaannuttava valokuva. Eli sellainen kuva jonka on tarkoitus voimaannuttaa henkilöä kuka siinä kuvassa on. Eli kuvassa pitää näkyä itse ja että toinen henkilö ottaa sinusta kuvan. Sivuutin aihetta tässä postauksessa, siellä oli muutama kuva josta tykkäsin.
Päädyin kuitenkin tähän kuvaan, sain tästä kuvasta paljon irti, sellaisia kipukohtia, mutta myös hyviä asioita.Tämä oli antoisa tehtävä ja pakko sanoa että oma kuvani voimaannuttaa. Tällä kertaa :)


Lisätietoa menetelmästä löytyy täältä. Kannattaa käydä tutustumassa, ja vaikka kokeilla itsekkin. Tietysti tarvitset kuvaajaksi sellaisen henkilön johon luotat ja jonka kanssa voit ajan ja ajatuksen kanssa ottaa kuvaan. Koska molempien täytyy paneutua siihen hetkeen.

maanantai 12. lokakuuta 2015

tärkeää asiaa ja herkkua!

Moikka!

Vihdoista viimein sain ostettua itselleni roosanauhan! Katri Niskasen suunnitteleman roosanauhan tuotolla tuetaan rintasyövän vastaista työtä. Osoitteesta http://www.cancer.fi/roosanauha/ näet enemän roosanuhasta ja siitä mistä voit ostaa omasi ja tukea todella tärkeää työtä!

Leivoin myös muffinsseja viikonloppuna, aivan todella hyviä. Kinuskipäällinen ei näytä aivan terveeltä, mutta maistui taivaalliselta. Enemmän olisi saanut olla punaherukkaa...  Luokkakaverini toi meille kouluun maistiaisia ja nyt innostuin kokeilemaan itse. Resepti löytyi täältä.

PUNAHERUKKAMUFFINSSIT (noin 15 kpl)
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
200 g voisulaa
3 kananmunaa
noin 2 dl punaherukoita
Täyte:
2 dl kuohukermaa
1,75 dl fariinisokeria
Valmista kinuski. Laita kerma ja fariinisokeri kattilaan, kiehauta seos ja anna poreilla noin viisi minuuttia. Kinuski saa jäädä löysäksi. Vie kinuski jäähtymään kylmään paikkan.
Valmista muffinssit. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sen jälkeen lisää sulatettu voi ja munat sekä marjat, ja sekoita. Kaada taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa 10-12 min.
Anna muffinssien jäähtyä kunnolla. Kun kinuski on täysin jäähtynyt, vatkaa se vaahdoksi. Pursota kinuski muffinssien päälle.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Viime viikon parhaat

Heipsansaa!

Viime viikko oli aika haipakkaa, joten ajattelin tulla kertomaan myös teille, mitä kaikkea tapahtui.

Tiistaina oli kuoro, olen ilonen siitä että pääsen laulamaan. En ole laulanut ikinä missään (paitsi karaokessa) ja olen kyllä nauttinut.
RockAll :)

Keskiviikkona tein luokkakaverin kanssa koulutehtävää, jossa oli siis tarkoitus ottaa voimaannuttava valokuva... Meillä meni itse kuvaamiseen ehkä reilu tunti, mutta jäätiin juttelemaan vielä muutamaksi tunniksi, hupsis! Tällaisia kuvia tuli, näihin olin tyytyväinen:





Torstaina oli Jyväskylässä kauppakadun appro, ja eräs ystäväni oli täällä Espoosta, joten lähdin viettämään iltaa hänen kanssaan. Perjantaina oli aikainen herätys, koulupäivä ja kotiin.

Tällainen viikko takana, ei ollut aikaa yksinololle, mutta kaikki mitä tein oli kyllä omalla tavallaan hyvin antoisaa.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

maanantai 28. syyskuuta 2015

Videopostaus

Meillä oli koulussa ilmaisun kurssilla tehtävänä tehdä videopostaus. Ajattelin laittaa sen myös tänne.
Aiheena siinä on teatteri ja se mitä se merkitsee minulle ja mitä fiiliksiä se herättää. Ensimmäiseksi videopostauksesksi se on mielestäni ihan ok, vaikkakin olen hyvin verkkainen puhumaan. En ollut suunnitellut tätä sen tarkemmin, muuten kuin niin mitä kaikkea aion kertoa.
Heittäkäähän kommenttia alle, mitä piditte ja mitä voisi vielä kehittää.  :)



torstai 24. syyskuuta 2015

Fiilis on jeejee!

Heipä hei! Eilen illalla kävin Jyväskylän kaupunginkirkossa nuorten messussa, tunsin oloni kylläkin hieman vanhaksi.Tuntui että monet siellä oli paljon nuorempia, ikäkriisi, olenko muka niin vanha etten ole nuori enää. Vaikka olen aikuinen, tuntuu että lasken itseni vielä nuoreksi.Mutta oli kiva nähdä millainen kaupunginkirkko oli sisältä. Suosittelen kirkkojen ystävää käymään, koska se tunnelma ja koska se on vanha kirkko, niin se arkkitehtuuri ja maalaukset!

Kuokkalan silta






  
Jyväskylän kaupunginkirkko


Mukavaa syyskuun loppua kaikille!!!


maanantai 21. syyskuuta 2015

Viikonloppu oli voimaannuttava

 Tervehdys, tuulahdus!!

 Ihanaa, oli pitkä viikonloppu. Oli niin mukavaa käytiin saunassa. Se on aina ihan oma hommansa, kun tuo vedet järjestä ja laittaa saunan pesään tulen. Kun käy uimassa, saa hukuttaa ne huolensa sinne järveen. Se on kaikin puolin puhdistavaa.


Käytiin myös äidin kanssa Tampereella shoppailemassa.Oli mahtavaa kun löysi mitä tarvitsi ja itselleen myös palkinnoksi jonkin jutun mistä on haaveillut. Olen tehnyt palapeliä, joten ostin nyt seuraavan odottamaan. Siinä on yleiskuva Pariisista.  Nyt olen tehnyt palapeliä, jossa on kuva eräästä katedraalista Barcelonasta. Sain sitä todella paljon eteenpäin, koska oli aikaa paneutua siihen. Ajettiin myös Kaarina Kaikkosen Varjo-työn alitse. Se on aina yhtä vaikuttava näky. Aivan oikein, siinä on pikkutakkeja roikkumassa kadun yllä. Minusta siinä on jotakin kiehtovaa.



Saunaa, shoppailua ja sielu lepää. Tässä kiteytettynä rentouttava viikonloppuni!

Tänään alkoi ilmaisun opinnot. Siinä joutui miettimään omaa itseään ja myös antamaan jotain itsestään. Mutta se oli niin antoisaa, koska sai pohtia niitä rakkaita oman ilmaisun muotoja ja tapoja. Toisaalta se oli hieman ahdistavaa, koska ilmaisussa antaa niin paljon itsestään, omia tunteitaan, kokemuksiaan ja sitä syvintä. Mutta kyllä siinä saakin, nyt kun tätä tekee koulussa, joutuu ehkä miettimään eritavalla sitä miten sietää sitä epävarmuutta ja että ihmiset tulevat eritavalla iholle kuin ennen. Koska kun ilmaisen itseäni teen sen jotta minun oloni olisi parempi ja käyn läpi omaa itseäni ja teen sitä mitä tykkään. Eli kirjoitan, näyttelen. Mutta nyt tämä tuntuu erilaiselta ja tapahtuu koulussa ja luokkakavereiden kanssa. Asetelma on toinen. 

Näissä tunnelmissa, hyvää alkavaa viikkoa!

tiistai 15. syyskuuta 2015

The procrastinating beauty blogger tag–blogihaaste!

Noniin, heihei! Nappasin tällaisen haasteen blogista Kaksinaamainen. Kuten olette huomanneet, en kirjoita kovin paljoa kauneus, meikki yms juttuja, joten nyt oli hyvä aika tarttua siihen haasteen muodossa. Paljastuksia olkaa hyvät :)

 

1.Nimeä kauneusrutiini, jota harvoin teet?

 Jalkojen rasvaus ehkä. Yritän tehdä jalkojen rasvauksen säännöllisesti, mutta tällä hetkellä se on mahdollisimman epäsäännöllistä. Mun jalat on tosi kuivat, joten niitä pitäisi muistaa rasvata säännöllisesti.  Mutta no, meikkaaminen ylipäätään, joskus tulle meikattua enemmän ja joskus taas tosi harvoin. Ehkä juhliin tai spesiaaliin tilanteeseen ennemmin. Yleensä meikattomuuteen on syynä laiskuus.

 2. Meikkisiveltiemiesi pesu - onko se jotain mitä teet säännöllisesti? 

  Sanotaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Voi kauhee, nyt saan satikutia.

 3.Kuinka kauan kestät olla lohjenneilla kynsilakoilla?

Liian kauan. Monesti katson kyllä kynsiäni ja ajattelen, että noille täytyisi tehdä jotain. Mutta kun yleensä hoidan kynteni niin teen sen pidemmän kaavan mukaan. Eli sellaisella asialla jossa on kolme erilaista pintaa. Näin hyvin hallitsen käsitteet... Ja kynsinauhat hoidan samalla.

  4. Kuinka kauan voit siirtää myöhemmäksi jonkin loppuneen kosmetiikkatuotteen uudelleen ostamista/korjaamista?

Hmm, se riippuu tuotteesta, perusmeikejä, hiusaineita ostaisin todella pian. Melkein jo ennen kuin entiset ovat loppuneet. Mutta ehkä jonkin tuotteen, jota käyttää harmemmin ei myöskään osta heti uutta. Puhutaan varmaan päivistä. 

Victoria´s secret, oli pakko sortua!

5. Mikä on kauneudenhoidon paha tapasi?

 Eikö niitä ole tullut tässä jo :) Mutta sanotaan että se että pesen kyllä silmämeikin hyvin pois, mutta muuta meikkiä en pese yhtä hyvin.

6. Nimeä jotain ei-kauneusaiheista, jonka tekemistä välttelet ja siirrät aina myöhemmäksi?

Siivoaminen! Mutta sekin on pakko tehdä välillä...

7. Kun olet lähdössä jonnekin ulos, jätätkö laittautumisen aina viimetippaan

 Aina tulee  kiire. Ei vain voi aloittaa  tarpeeksi ajoissa. Sitten hyvässä tapauksessa jotain unohtuu tai aina kun stressaan siitä että ehdinkö, hikoan... Lähdes siinä sitten kun on kuuma. 

8. Pystytkö sitoutumaan ostoslakkoihin

 En ehkä pysty aivan täysin, mutta pystyn kylä rajoittamaan sitä. Ensinnäkin siten että en käy kuin ruokakaupassa, saati sitten avaa mitään verkkokauppaa.

 9. Kuinka hyvässä järjestyksessä pidät meikki- ja kynsilakkakokoelmiasi?

Kynsilakat on tosi hyvässä järjestyksessä, melkein sävyttäin lajiteltuna. Mutta meikkipussi on melko sekamelska. Tai sanotaanko hallittu kaaos. Ne ovat kyllä tietyssä järjestyksessä, mutta se järjestys vaan räjähtää käsiin välillä. 

Innostuiko kukaan tarttumaan haasteeseen?  


torstai 10. syyskuuta 2015

Syysaamu Jyväskylässä

Ihana aurinkoinen aamu, oli pakko lähteä ulos pyöräilemään. Kiersin Jyväsjärven elio noin 14 kilometriä ja pakko oli pysähtyä ottamaan kuvia kun oli niin kaunista :)
Ihanaa oli nauttia elämästä tässä hetkessä. Onnellinen olo. Olisin mielelläni viettänyt enemmän aikaa ulkona, mutta koulu kutsuu.