Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kesätunnelmia

Asiaan jalkapallo! Öitä on tullut valvottua ja kannatettua omia lemppareita näin kotisohvalta. Harmi vain että Espanja tippuu, Englanti tippuu,  molemmat suurimpia lemppareitani, mutta onneksi Ranska on vielä mukana ja samoin Brasilia ja Argentiina. Mutta ne eivät niin suurina suosiukkeina kuin kolme aiemmin mainittua. Jalkapallo kuuluu kesään ja omien suosikkien kannattaminen. Muistan kun 2010 maailmamestaruuskisat tulivat, katsoin kaikki Espanjan pelit. Nyt kiinnostavat koko kisat jo pelkästään ilmiönäkin. Millainen on isäntämaa, ketä pelaa, miten ja kuka voittaa... Mitä tapahtuu kaiken jalkapallonäytelmän takana. Sitä voi jokainen miettiä ja ottaa itse selvää... hehe! :)

Kaverieni kanssa ollaan puhuttu urheilusta ja he eivät voi ymmärtää jalkapalloinnostustani. He ovat enemmän jääkiekon ystäviä, vaikka kyllä minä sitäkin välillä katson, mutta harvemmin. Itse en ole kumpaakaan ikinä pelannut, enkä sääntöjä täydellisesti ymmärrä. Mutta mielenkiinto korvaa kaiken.

Juhannuskin on tässä välissä ollut ja mennyt kirjoituskertojen välillä. Itse olin vanhempieni luona syömässä ja kävin savusaunassa ja uimassa, vesi kyllä oli tajuttoman kylmää vaikkakin uimakelpoista. Sen jälkeen menin Rönniin kuuntelemaan Paula Koivuniemeä ja katsomaan juhannuskokkoa! Vaikka olen jo melkein yhdenkäntoista, tämä oli ensimmäinen kerta kun näin juhannuskokon.

Olen tänä kesänä käynyt myös jo soutelemassa ja saanut itseni poltettua järvellä ollessani. Aurinkorasva olisi ollut hyvä idea.:)

Ensimmäiset festaritkin on kokeiltu, tosin ei mitkään normaalit musiikkifestarit vaan runofestivaalit!  Annikin runofestivaalit Tampereella kesäkuun alussa. Ehdin käväistä parisen tuntia ja nähdä muutaman runonlausujan ja dadakoneen.



sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Nyt se kesä alkoi...... tai sitten ei


Kesäloman ensimmäinen päivä. Ilma on hiemen harmaa, ei yhtään kesäinen. Missä on  aurinkoinen hellesää, mukava rantailma?


Onnea uusille ylioppilaille, nyt mä jäin melkein yksin opiskeleen. Te ikätoverit valmistuitte, minä vasta puolen vuoden päästä. Ikävä on, mutta yhdessä on koettu ensimmäinen lukiovuosi ja joulujuhlan valmistelu, vanhojen tanssit, potkiaiset ja penkkarit, vanhojen jatkot, jatkojen jatkot... Yhdessä on lusittu ties monetko koeviikot ja mikä tuskaisinta, istuttu tunkkaisessa ylioppilassalissa. Mutta kaikesta on selvitty yhdessä. Osa jäi matkan varrella pois, mutta me jatkoimme ja selvisimme. Tulipahan teidänkin puolesta ja teidän takia itkettyäkin. Kiitos!





















Onnea TE!