Olen hyvää vauhtia kotoutumassa takaisin Jyväskylään.Reilu viikko sitten perjantaina saapui lento Suomeen, ja kun astui ulos lentokoneesta Helsinki-Vantaan lentokentällä tuli kylmä ilma ja vesisade vastaan. Kamalaa! Olin siis Espanjassa työharjoittelussa, 7 viikkoa. Siellä oli lämmin ja aurinko porotti kahta päivää lukuunottamatta.
Vielä on ollut haastetta sopeutua takaisin tänne. Kylmyys tuntuu ylitsepääsemättömältä, ei ole vielä tajunnut kaivaa kaikkia talvivaatteita esille. Mutta onhan täällä omalla tavallaan kaunista nyt kun lunta hieman pyryttää. Tuntuu että ajatuskin kulkee paremmin kirpeässä ilmassa. Ajatukset on kuitenkin vielä vahvasti Espanjan auringon alla. Vaikka on ollut pakko tehdä kouluhommia, pyörii ajatukset vielä Espanjan tapahtumissa. Yritän vielä ymmärtää ja sulatella kaikkea kokemaani. Kasvoin niin paljon ammatillisesti ja myös ihmisenä. Jotenkin nyt osaa olla stressaamatta asioista, koska tietää että ne hoituvat myös vieraalla kielellä. Lasten ohjaus, ruuan tilaaminen, vieraiden ihmisten tapaaminen...
Olen aina yrittänyt pärjätä huolieni ja asioideni kanssa yksin, mutta nyt oli pakko opetella jakamista ja avoimuutta. Kämppikseni vaativat, että on kerrottava asioista jotka painavat mieltä. Monet itkut sitten itkettiinkin yhdessä. Sen jälkeen oli helppo myös nauraa ja pelleillä. (Se asia minkä minä osaan paremmin kuin hyvin). Asia mitä nyt yritän opetella, on sekin lähtöisin Espanjasta. Ajatus, minkä sanoi minulle eräs pappi, ja jota olen nyt pohtinut ja todennut, että hän oli aivan oikeassa. Mitä auttaa itsesi soimaaminen ja ruoskiminen asioista joille ei enää voi mitään ja jotka eivät olleet riippuvaisia sinusta tai sinun tekemisestäsi. Itsesi ruoskiminen missään asiassa. Aloin miettimään, etää ei mitään. Sillä en saa tehtyä tekemättömäksi tai sillä en saa muutettua omia ominaisuuksiani. Se ehkä ajaa minua eteenpäin, mutta se ei ehkä ole se tapa millä voin kasvaa ja oppia parhaiten.
Nyt olen todennut, että aurinko paistaa harmaiden pilvienkin takaa ja valaisee. Nyt on ollut aivan uusi opettelu itseni kanssa. Positiivisessä mielessä. En muista milloin olisin voinut näin hyvin, vaikka kaapeissani on edelleen isojakin mörköjä, jotka välillä kummittelevat.
Näihin kuviin näihin tunnelmiin, mukavia pakkaspäiviä! (aurinkoisia päiviä Espanjaan) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti