Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

perjantai 30. elokuuta 2013

hihii ja aak!!!

Pakollinen ylppäri postaus!!! :D  (aak!!!)
Mä kirjotan osan aineistani nyt keväällä ja loput vuoden päästä syksyllä. Nyt jo stressaan luenko tarpeeksi ja aloitanko tarpeeksi ajoissa!!! Haluan kuitenkin päästä läpi ja olla itseeni tyytyväinen että olen ollut tarpeeksi hyvä koulussa. Koska en aiemmin ole tehnyt tarpeeksi töitä opiskeluni eteen. Taas omasta mielestäni, mutta tiedän että pystyisin parempaankin. Mutta niinkai se on että jokainen tekee jaksamisensa mukaan. Viime aikoina olen kuunnellut ruotsin kielistä radiota ja katsonut englanninkielisiä nettisivuja. Paljon on silti tekemistä:)


Olen löytänyt itselleni aivan uuden biisin, jossa on mielestäni hyvät sanat. Se on artistilta Sanni  http://www.youtube.com/watch?v=xuMRNEcHFnI ja biisin nimi on siis jos oon oikee...
Itselleni hyvän biisin salaisuus on sanat, jos sanat eivät kosketa en tunne mitään biisiä oikeasti omakseni. Se että biisi saisi tanssimaan ja siinä olisi rytmiä ja biittiä (tai mitä ikinä....) on toinen asia. Mutta joisskin biiseissä tykkään itse musiikista, mutta sanat eivät tosiaan miellytä... Toisaalta sen täytyy myös erottua muista... Jos en tunnista biisiä kun se soi radiossa, ei se välttämättä kuulu oikeasti lemppareihin. Miten olen sitten löytänyt omat lempprit. Kuullut kavereilta, kuunnelut youtuben soittolistoja :) ja tietysti jos lehdessä on ollu mielenkiintoa herättävä juttu niin sitten sieltä tai ihan artistin ulkonäön mukaan. Jos näyttää hyvältä mielenkiinto myös musiikkia kohtaan kasvaa. (esim kiinnostukseni negativeen alkoi laulajan ulkonäöstä ja nightwishiin ihastuin kun kaveri soitti minulle tuntemattomampia kappleita) hihii!!!

Siis pitäkää silmänne jkorvanne auki, mistävoit tietää milloin kuulet jotain mikä herättää mielenkiintosi ja voit löytää jotain uutta elämääsi!!! :)

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Virheistä

Olen elämässäni tehnyt mielestäni liikaa virheitä ja haluaisin sen päättyvän. Miksi aina tekee jotakin väärää joka pahoittaa toisen mielen ja omankin. Koska ihminen on tällainen, tekee väärin, koska on syntinen. Sitten mietin että vaikka ne asiat olisi sovittu ja asiat on hoidossa. Silti sitä miettii, miksi teki niin. Ei anna itselleen anteeksi, ja kun sanoo itselleen että ei asiaa kannata murehtia koko ajan. Totta kai katua saa, mutta jos asia on jo selvä, itsesyyttelyllä ei ainakaan voita mitään.
Mitä elämästä edes saa jos koko ajan katuu virheitään ja miettii mitä on tullut tehtyä. Virheistään täytyy ottaa opiksi  ja yritää keskittyä sellaisiin asioihin joita ei osaa. Kehittää taitojaan siinä mitä ei osaa ja missä tekee virheitä. Kaikilla elämänalueilla. Ihmissuhteissa, koulussa, autolla ajamisessa, liikunnassa, leivonnassa ja ihan missä vain. Jos tuntuu että tekee virheitä ja ne asiat jäävät harmittamaan, opettele vielä lisää. Leivo ensikerralla mummulle piirakka joka ei ole taas palanut pohjaan, mene hiukan pidempi juoksulenkki ja kokeille kuinka paljon jaksat. Harjoittele peruuttamaan jos se on auton kanssa vaikeinta. Tai jos ytävän kanssa tulee aina riitaa mieti mitä voit tehdä toisin.

Virheitään ei kannata jäädä murehtimaan, virheitä tulee jokaiselle ja niistä selviää. Positiivista elämänasennetta vain, virheet on virheitä ja ne ei ole elämän perusta. Niistä voi päästä vain ylös päin, niihin ei kannata jäädä junnaamaan. Menetät monta hienoa kokemusta jos vain jäät kotiin murehtimaan mitä tulikaan tehtyä. Pahoja virheitä kadutaan hetki, mutta niistä myös opitaan ettei tee samoja virheitä uudelleen. Sen vuoksi myös virheitä kannattaa tehdä, mutta niihin junnaamaan jääminen ei opeta. Eikä tahallaan kannata mokata niissä asioissa joista tykkää tai jotka ovat tärkeitä. Kaikki tekevät virheitä, myö julkkikset ja koulun suosituimmat ihmiset.

Hyvää syksyn jatkoa ja elämä on vain elämää ei sen enempää.

torstai 22. elokuuta 2013

Voi elämä!!!


   

Taas tiedossa turhaa lätinää ja ajatuksen virtaa. Mutta mitä on elämä? Miksi elää? Mikä on elämän tarkoitus? Kysymyksiä joihin vielä etsii vastauksia. Aloittaa voisi kysymällä itseltään, kuka minä olen ja mitä minä haluan?

  Miksi elämä on niin vaikeaa, koko ajan pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Elämä on arvokas sitä ei pitäisi tuhlata pahoihin asioihin vaan keskittyä siihen mikä tuntuu itsestä oikeasti tärkeältä. Sen asian tekeminen johon itse uskoo on elämässä kantavaa. Se ei ole turhaa.

Toisten auttaminen, eikö se voisi olla elämässä tärkeää. Mitä siinä menettää. Olen huomannut että apu voi olla pieniä asioita. Sanomalla moi voit saada toisen maailman mullistumaan ja autat häntä ehkä nauttimaan elämässään. Tai se että vain kuuntelet. 


Unelmat ja tavoitteet ovat useasti hyvään elämään liitetty asia. Uskomalla unelmiin voit saavuttaa jotain mikä voi tehdä elämästäsi parempaa. Lyhyen aikavälin tavotteet saavat sinut ehkä tekemään jotain unelmasi eteen. Mutta onko elämä sittenkään vain unelmointia. Ja työn tekemistä unelman eteen, mitä sitten jos saavuttaa unelmansa.... Älkää silti lakatko unelmoimasta sillä useasti unelma kantaa myös vaikea ajan yli ja auttaa ehkä kasvamaankin ihmisenä.

Usko itseesi. Sillä jos et usko itseesi ja omiin kykyihisi  sillä muuten elämästä ei tule mitään, etkä voi tietää millainen olet. Opettajat aina sanovat minulle että usko itseesi osaat kyllä. Se ei ole vaarallista jos kompastuu. Älä varo sitä että saatat kompastua. Elämä on matka jolloin sattuu ja tapahtuu, ei kukaan matkaa sitä ilman ruhjeita tai kaatumisia.







lauantai 17. elokuuta 2013

Sanoista teoiksi

Monet ovat varmasti monta kertaa uhonneet tekevänsä jotain. Lapset/nuoret uhonneet että tekevät isona asiat eri tavalla ja varmasti kun olen iso teen niin tai näin. Aikuisten suusta taas kuulee usein että sitten kun on rahaa niin sitten... Mitä jos ei luvattaisikaan mitään mitä ei voi vielä toteuttaa tai mistä ei vielä tiedä. Jos aloittaisi pienistä lupauksista eikä lupaisi itsellekkään liikoja.
               Itselläni on lista asioista joita haluaisin tehdä, mitä haluaisin lukea, kokea, oppia. Mutta en ole luvannut itselleni mitään näistä. Koska en tiedä, koska voin jättää ne aina tekemättä. Ainahan voin tulla sokeaksi enkä voi lukea ja kokemuksia ei voi suunnitella. Mutta sen olen uskaltanut luvata että lopetan tupakoinnin, aloitan harrastamaan liikuntaa, koska on kyse terveydestäni ja jos olen terve voin tehdä paremmin asioita joita olen halunnut tehdä.  Yksi periaatteeni on ollut että älä vanno. Älä vanno tekeväsi jotain mitä et ehkä voisikaan pitää. Mielestäni jos jotain lupaa tämä pitää myös pitää. Eikä olla heti perumassa, mielestäni terveydelliset syyt tai erehdykset ovat ainoat hyvät syyt. Ja niin on käynyt itsellenikin.
                 Ehkä lupauksen pettäminen ja siihen liittyvä paha mieli ovat lupausten ainoa kääntöpuoli. Lapset ainakin pettyvät hirveästi jos vanhempi pettää lupauksensa. Oli kyse vanhemman mielestä kuinka pienestä lupauksesta tahansa. Lapsi oppii kestämään pettymyksiä, mutta ollessa kysymyksessä isompi lupaus voi mennä luottamus toiseen...


Tässä ajatuksia lupauksista... En tiedä ymmärrättekö mitä ajan takaa.... :) toivottavasti

Heissan!!

perjantai 16. elokuuta 2013

Autolla ajetaan varovarovasti!!!

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRmP4_8rb_019CvJ_wkqO2Al3HEEuR7NV87E2T5bk4B-VYV041b
Hyvää  syksyä!!!



Nyt on ajokortti kädessä ja pitäisi päästä ajamaan, harjoitushan tekee mestarin :) Se avaa toivottavasti ovia ja pääsee kulkemaan ja näkemään... Vaikka pitäisi suosia julkisia kulkuneuvoja ja kimppakyytejä, mutta näin pienellä paikkakunnalla se ei ole nin helppoa.  Kokemusta on, niin monesta asiasta on jäänyt paitsi kun ei ole päässyt kulkemaan. Mutta nyt sekin jo helpottaa. Ja onhan niitäkin asioita joista ehkä haluaakin jäädä paitsi :)
      Koulukin on alkanut ja tavallista ahdistavampana. Muut luokkalaiset ovat hyvää pataa toistensa kanssa, mutta minä olen koulussa yksinäisempi kuin koskaan ennen. Vaikka ehkä pitäisi olla itse aktiivinen, mutta aina ei tiedä mitä tehdä, esittämättä kuitenkaan ketään muuta. Syksyn alku on aina yhtä jännittävää. Ainakin vielä näin koululaisena tai opiskelijana. Uusi koulu, uusi luokka tietysti jännittää, mutta myös tuttuun opiskelupaikkaan palaaminen voi jännittää. Mitä uusi vuosi tuokaan tullessaan. Uusia opiskelukavereita, uusia yhdessä koettavia asioita, oppimisen riemua ja tuskaa.



torstai 8. elokuuta 2013

Mitä kesä veikään mennesään!!!




      

Kouluni alkaa muutaman päivän kuluttua ja kesän voi siis olettaa olevan koko ajan enemmän takana päin. Tuntuu kuin kesä olisi hujahtanut ohi kuin juna, matkalla jonnekkin kauas. Ja mitä tästä kesästä jäi käteen. Tuntuu kuin kesästä ei olisi saanut tarpeeksi irti, onhan se harvinainen ilo vain kerran vuodessa. Kesään kuuluu mansikat ja herneet, junalla matkustaminen, kirjojen ahmiminen, kultuuri (museo tai teatteri), ruskettuminen, kavereiden näkeminen ja soutelu. Mutta mitä tänä kesänä  jäikään tekemättä!!! Minäkin olin töissä joten aikaa lähteä jonnekkin ei niin helposti löytänytkään kalenterista. Onneksi kirjat ovat monen sään pelastus. Sataa tai paistaa (liikaa) on hyvä tarttua kirjaan, mennä ulos makaamaan ja ottaman aurinkoa tai järvelle. Mansikkaa eväänä. :) 
                 Kesän juoksut alkavat siis kirjaimellisesti olla ohitse. Minulla oli koko kesän kestävä tavoite. Käydä juoksemassa aina välillä, eli noin kerran viikossa. Kyllä kunnon huomasi kasvavan, vaikka se ei ehkä ole se oma juttu. Mutta pitäähän kaikkea kokeilla. Voihan sitä ehkä silloin tällöin juosta, mutta ei säännöllisesti.
                Vielä on muutama päivä ja voisi keksiä jonkin mukavan tempauksen, jotta tämä kesä jäisi mieleen muutakin kuin kesänä, jolloin ei tapahtunut mitään. Onneksi huomenna saa ajokortin, niin voisi  keksiäkkin jotain. Siis jos saan :)











perjantai 2. elokuuta 2013

Vaatekriisejä ja kuppi kahvia!!!



Olen yleensä kova kriiseilemään. Nyt ei ole kyse tavanomaisesta ikäkriisistä vaan vaatekriisistä! Minulla on valkoinen pitkä hame, jossa on yläreunassa musta resori. Olen pähkäillyt pikään millaista paitaa hameen kanssa voi pitää, mutta en edelleenkään ole päätynyt hyvään tulokseen.
Haluan löytää siihen sopivan paidan joka sopii niin arkeen kuin juhlaan. Ehkä jokin ruutuinen paitapusero vai silkkinen erikoiskuosilla varustettu paitapusero... Vai toppi ja jonkinlainen liivi

Pitäisi saada oma ompelukone, jotta voisi tehdä mieleisen paidan itse, ja olisi sille muutakin käyttöä. Minulla on toinen kirkkaanpunainen hame, mutta hieman erityylinen kuin tämä. Siihen pitäisi laittaa kuminauha. ( Ompelukone!!!)

Onneksi tähän helpottaa kuppi kahvia... Toivottavasti!!!
Se on kuin tämä, mutta pitkällä helmalla!