Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

torstai 21. tammikuuta 2016

Vegaanihaaste part 2

Vegaanihaastetta on enää reilu viikko jäljellä.  Miten minulla on mennyt?

Ilman tahallisia ja tahattomia repsahduksia en ole selvinnyt. Olen lirauttanut kahviin tavallista maitoa ja syönyt lihaa. Mutta olen ihan oikeasti kiinnittänyt huomiota siihen millaista ruokaa syön. Koska meillä on koulussa kolme kertaa päivässä ilmainen ruoka, minun ei ole tarvinnut hirveästi kokata. Mikä toisaalta helpottaa syömistäni, koska ei tarvitse kokata itse. Mutta toisaalta, kun en tee ruokaa itse, en myöskään opi tuntemaan ja tekemään vegaanista ruokaa.

Linssit olivat minulle aivan uusi tuttavuus ja haasteen tässä vaiheessa päätin kokeilla niistä jotain iltapalaa. Tein salaattia, käyttäen siis vihreitä linssejä. Linssit täytyy ensimmäiseksi antaa liota kylmässä vedessä tunti. Se lyhentää keittoaikaa, mutta sillä voi olla muukin merkitys. Kun linssit ovat lionneet, niitä keitetään 20 minuuttia pienellä lämmöllä.

Sitten vain tekemään salaattia.

  

Toinen tuote mihin olen ilokseni tykästynyt on Yosa-jogurtti.  Kaurainen, niin hyvän makuinen. Toinen jogurtti mitä voin suositella on alpron soijajogurtit. Ne maistuvat mielestäni paremmalta kuin ns. normaalit jogurtit. 

Nämä ovat ainakin tulossa vegaanihaasteenkin jälkeen omaan ruokavaliooni. Eli tavoite on täyttynyt, ei tarvi olla iso muutos, mutta jos askel vegaanimpaan suuntaan, niin hyvä. Ja kuten sanottu ei streesiä!!

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Agatha Christie 125-vuotta lukuhaaste

Harmikseni huomasin tämän lukuhaasteen Hassu Hurja Lukija-blogista melkoisen myöhään, joulukuun lopulla.  Ideana oli siis lukea Christien kirjoittamia tai hänestä kirjoitettuja kirjoja. Siitä piti löytyä myös blogipostaus.

Itse ehdin reilussa kymmenessä päivässä lukea kaksi kirjaa Christien tuotannosta. Molemmat olivat harmaat aivosolut omaavan Hercule Poirotin seikkailuja.

Ensimmäinen: Esirippu (1975) oli Poirotin viimeinen seikkailu. Tapahtumapaikkana on maalaistalo Styles court  -sama paikka kuin ensimmäisessäkin Poirotista kertovassa salapoliisiromaanissa. Mutta nyt Poirot on halvaantunut ja kärsii sydänoireista. Hän kutsuu paikalle uskollisen ystävänsä Hastingsin, jolle kertoo talossa olevan murhaaja ja tietävänsä kuka tämä on. Mutta ei sitä kenet hän aikoo tappaa. Hastings saa ohjeet tarkkailla ympäristöään, mutta hän ei tahdo uskoa pahaa muuta kuin tytärtään liehittelevästä herrasmiehestä. Poirot tietää kuka on murhaaja, mutta kuka tappoi Poirotin? Kuinka kaikki tapahtui, selviää Hastingsille vasta kirjan lopussa.

Kirja tuntui erilaiselta kuin muut Christien Poirotit. Ensinnäkin minä-kertojana oli Hastings ja se antoi erilaisen perspektiivin kirjan tapahtumiin. Poirot ei ollut yhtä vahvassa osassa kuin ennen. Kirjassa pystyi päättelemään asioita, mutta päätelmät eivät kuitenkaan osuneet oikeaan. Kirja oli hidastempoinen ja siitä syystä sen lukeminen oli ehkä vaikeampaa kuin muiden Poirottien. Poirotin kuolema oli toisaalta järkyttävää, miten arvoitus voi ratketa ilman häntä. Kaikki oli kuitenkin suuniteltu ja hoidettu loppuun asti.  

Toinen Christien kirja oli myöskin Poirot, nimeltään aikataulukon arvoitus (1935).  Kirjan englanninkielinen nimi on kirjaa hyvin kuvaava: The A.B.C murders eli ABC-murhat. Ensin kuolee Rouva Alice Ascher Andoverissa, toisena Betty Barnard Bexhillissä, Churstonissa Sir Carmichael Clarke. Jokaisen murhapaikalle on jätetty ABC-rautatieaikataulukko. Murhat ovat kuitenkin kerrottu etukäteem, Poirot on saanut kirjeitä, joissa murhaaja kertoo missä seuraava murha tapahtuu. Onko juttu liikaa niinkin etevälle salapoliisille kuin Poirot? Tietenkään ei. Vaikka neljäs murha poikkesikin kaavasta, eli se ei ollut aakkosjärjestyksessä tehty murha, niinkuin muut. Auttoiko se Poirottia ratkaisemaan rikoksen?

Kirjassa lähdettiin ratkaisemaan murhien sarjaa, jossa kenelläkään ei ollut aavistustakaan murhaajasta. Ei ollut tarkaan rajattua ydinjoukkoa, ketä olisi voinut epäillä. Murhatuilla ei ollut yhteistä lähipiiriä. Lukijalle ikäänkuin paljastettiin murhaaja kirjan loppupuoliskolla, mutta Christien tapaan murhaaja ei ollutkaan se jota ensimmäisenä epäilee. Kirja oli koukuttava, koska ratkaisua ei tarjottu helposti tai samalla tavalla kuin ehkä joissakin muissa Christien romaaneissa. Kirja oli kutkuttava ja mahdottomalta tuntuva rikosdekkari.


Mielestäni Christie on nero, kuka voi kirjoittaa näin jännittäviä ja viisaita salapoliisiromaaneja. Ne kirjat mitä dekkarikuningattarelta olen lukenut, missään en ole arvannut murhaaja tai loppuratkaisua. Se on aina yhtä yllättävää ja viisasta. Tuntuu kuin lukijaa vedettäisiin höplästä, kun et arvannutkaan murhaajaa. Lopussa tulee kuitenkin  jokin yllättävä käänne.

torstai 7. tammikuuta 2016

Vegaanihaaste

Heippa!

Uusi vuosi on polkaistu käyntiin, mutta pieniä käynnistymishaasteita on. Olen ajatellut haastaa itseni (joo, vaikka en lupaa mitään) parillakin tavalla. Ensinäkin vähentää sokeria, eli käytännössä yritän parhaani mukaan vältellä kaikkea hyvää. Toiseksi haasteeksi olen valinnut vegaanihaasteen 2016. Tuossa on linkki haasteen facebook-tapahtumaan.

Vegaanihaasteesta haluankin puhua enemmän. En puolusta kiihkeästi eläinten oikeuksia, eikä se ole nytkään  ainoa tai ratkaisevin syy siihen miksi haasteeseen olen lähtenyt mukaan. Ensisijaisesti olen lähtenyt haasteeseen terveydellisistä syistä, mutta osittain sillä asenteella että ei siitä ole mitään haittaa luonnolle tai eläinkunnalle, päinvastoin. Terveydelliset syyt liittyy ensisijaisesti painonhallintaan, mutta myös siihen että pelkään, jos sairastun 2-tyypin diabeettekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin. Tässä yhdistyy siis nämä kaksi haastetta, ei sokeria ja eläinperäistä rasvaa. Alla olevassa linkissä on perusteltu kasvisruokavalion eettiseltä, ekologiselta ja terveydelliseltä kannalta, jos mietityttää, miksi joku syö vain kasvisruokaa.
Miksi kasvisruokaa?

Itselleni tämä ei tule olemaan helppoa, vaikka yllä puhuinkin siitä miten oletan hyötyväni tästä. Tämä on minulle todellakin haaste. Tietoni vegaanisesta ruokavaliosta ovat erittäin hataralla pohjalla. Joo ei eläinkunnan tuotteita, mikä tarkoittaa että ei maitoa, kananmunia, kanaa. Joudun miettimään, mitä minä saan syödä! Tuntuu vaikealta tarttua linsseihin, soijarouheeseen tai mihinkään vegehienouteen, kun ei ole ikinä niillä mitään tehnyt. Millä voin korvata kananmunat kakussa tai mitä karkkia voisin syödä, jos söisin karkkia. Niin  monia kysymyksiä! Onneksi vegaanihaasteella on reseptisivut, jossa kerrotaan mitä voin niistä linsseistä tehdä. Ja netin ihmeellinen maailmahan on täynnä reseptejä. Kun vain ottaisi selvää ja tarttuisi tuumasta toimeen.

Tässä vegaanihaasteessa riittää haastetta tietämättömälle sekasyöjälle. Tartun tähän kuitenkin innolla, toivoen tästä jäävän edes jotakin käteen, vaikka en täysin vegaaniksi tämän jälkeen jäisikään. 

Jos haluat osallistua vegaanihaasteeseen löydät linkin täältä. 
Saat sitä kautta siis uutiskirjeen sähköpostiin ja valita tuutorin, jolta kysellä neuvoa.

lauantai 2. tammikuuta 2016

Uusi vuosi, vanha pois alta

Vuosi 2015 on takana, iloineen ja suruineen. Mitä viime vuonna sitten tapahtui!?  Tässä vuosi pähkinänkuoressa.

Tammikuu:
  •  Lähtö Jyväskylään kouluun. Lapsi- ja perhetyönperustutkinto täältä tullaan. Asuntolaelämä jännitti, paljon oli uutta ja outoa, mutta säännöt tuli tutuiksi ja  ihmiset myös. 
 Helmikuu:
  •  Kätketty Kuningatar -näytelmän harjoitukset ovat olleet hyvässä vauhdissa. Löysin siis heti teatterin, jossa näytellä. 
Maaliskuu:
  •  Ekat tentit koulussa
  • Yhteiskuva Arja Korisevan kanssa, kuun pimennys
  • Kätketty kuningatar -näytelmän ensi-ilta


 Huhtikuu:
  • Työharjoittelu alkoi
  • Ensimmäinen käynti Jyväskylän kaupunginteatterissa 
  • Ystäväni Winnien kanssa käytiin elokuvissa hulluttelemassa eli löysin ystävän
  • Ihmisen osa Tampereen teatterissa
  • Eduskuntavaalit
  • Hukassa on hyvä paikka, Oriveden teatterissa
 Toukokuu:
  • Niin loppui harjoittelu ja teatteri
  • Ja koulu  
  • Maaritin keikka Jyväskylässä, mahtavia kohtaamisia, kaikenkaikkiaan loistava ilta
Kesäkuu:
  • Annikin runofestivaalit Tampereella
  • Juhannus 
  • Rallien seuraaminen 
  • Blogi sai omat sivut facebookkiin
Heinäkuu:
  • pyöreitä vuosia 20
  • Reissun päällä Pohjanmaalla. Matka huipentui Jyväskylään ja Maaritin keikalle 
  • Pikku neiti Porvoolainen ja Virpi Miettinen Tampereella
Elokuu:
  • Pääkaupunkiseutu kutsui 
  • Popeda rönnissä
  • Syntisten yö Tampereella
  • Tankki täyteen -näytelmä Tampereella
  • Kosken kipinä, Tampereen filharmonian konsertti
  • Koulu jatkuu
  • Paula Koivuniemi Rönnissä
Syyskuu:
  • Pyöräilykelit Jyväskylässä huikeat, eli maisemamatkailua
  • Prinsessa Ruusunen Jyväskylän kaupunginteatterissa
  • Aloitin kuorourani
  • Voimaannuttava valokuva
Lokakuu:
  • Sugar- piukat paikat näytelmä Tampereella
  • Taivaslaulu Tampereella
  • Harjoittelu alkoi  
 Marraskuu:
  • Ranskan terrori-iskut
  • Käsityömessut
  •  Stressi näytöstä
 Joulukuu:
  • Näytöt  ohi
  • Jekyll & Hyde Jyväskylän kaupunginteatterissa
  • Joulu ja loma 

 Niin ne surut.. Stressiä, ahdistusta,  väsymystä ja tylsyyttä. Tekemätömistä töistä, säheltämisestä, näyttösuunitelmista, koulun alusta, reissaamisesta joka viikonloppu Jyväskylä-Orivesi väliä. Päänvaivaa riittääkö rahat, löydänkö kavereita Jyväskylästä. Monien kaverisuhteiden päättymistä tai niiden hiipumista, mutta onneksi uusia on löytynyt tilalle.

Uuden vuoden lupauksia en tehnyt. Ajattelin, että en kuitenkaan saa niitä 100% varmuudella pidettyä, niin jätetään lupaamatta. Teen asioita siinä aikataulussa ja sinä hetkenä kun se tuntuu parhaalta. Vaikka se ei tuottaisi aivan toivottua tulosta, niin parempi sekin kun lupaa ja luovuttaa. Tehdääm asioita oikeasti, eikä vain luvata!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!