Hyvää naistenpäivää!

Naistenpäivää vietetään vuosittain 8.3. Silloin juhlistetaan naisten sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia saavutuksia ja nostetaan esille asiayhteyksiä, missä parannusta tarvitaan.

1800-1900-lukujen vaiheessa naistenoikeuksissa on tapahtunut suuria asioita. Itsenäisyys on lisäntynyt, kuten myös päätäntävalta omasta elämästään ja omaisuudestaan.

1864 25 vuotta täyttäneen naimattoman naisen täysivaltaisuus varmistettiin lailla, mutta naimisissa oleva nainen, oli miehensä holhouksen alainen. Naiset saivat päättää itse avioliitostaan.

1870 Mahdollisuus ylioppilaaksikirjoittamiselle ja yliopisto-opinnoille avautuu Suomessa.

1868 Avioehtouudistus. Naiselle oikeus erottaa omaisuus miehen omaisuudesta

 1930 Mies ei enää edustanut vaimoaan, vaan vaimo oli itsenäinen toimija

Miina Sillanpää 1866- 1952 ja Minna Canth 1844-1897
Tasa-arvon ja naisten aseman edistäjät, Minna Canth kirjallisuutensa ja Miina Sillanpää kansanedustajauransa kautta. Miina Sillanpää oli maan ensimmäisiä naiskansanedustajia ja ensimmäinen naisministeri, kun naisille annettiin äänioikeus ja mahdollisuus asettua ehdolle. Sillanpää oli keskeinen vaikuttaja, kun ensikotitoimintaa perustettiin. Canthin työmiehen vaimo on hyvä esimerkki siitä, kuinka miehen valta avioliitossa on vielä 1880-luvun lopulla ollut totisinta totta, jos omaisuutta ei ole erotettu.

Paljon on naisen asemassa tapahtunut edistystä, miehellä ja naisella on käytännössä samat oikeudet. Viime vuosina on puhuttu siitä onko naisen ja miehen euro samansuuruinen, ovatko perheelliset naiset ja miehet samassa asemassa työnhaussa tai työpaikoissa. Onko epätasa-arvoista, että vain miehiä vaaditaan käymään armeija, olisiko tasa-arvoista, että myös naisilla olisi asevelvollisuus? Nykyään miehillä on oikeus jäädä isyysvapaalle, kotiin lapsen kanssa ja yhteiskunta tukee sitä rahallisesti, ja sitä monesti jopa odotetaan.

Onko ylipäätään nainen ja mies ikinä tasa-arvoisessa asemassa? Tai mikä ideaalein tilanne, että voidaan puhua, että nainen ja mies ovat täysin tasa-arvoisessa asemassa. Fyysiset ominaisuudet, kuten mahdollisuus synnyttää pois lukien (kun kaikki naisetkaan eivät ole). En koe olevani oikea feministi, mutta mielestäni se, että kaikkia kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti on tärkeintä. 

Juuri luin trendi-lehdestä artikkelin naiset, jotka muuttavat Suomea.  Heräsin ajattelemaan asiaa, joka itseäni on pohdituttanut ja ärsytyttänyt. Tietyissä asiayhteyksissä tytöttely (tai tätittely) ja se, kuinka naisia ei aina oteta vakavasti, jos he ovat johtotehtävissä tai työskentelevät muissa miesvaltaisissa ammateissa. Siiis mitäää!

Näihin ajatuksiin, ollaan silti iloisia siitä mitä on jo saavutettu. Hyvää naistenpäivää! 

Höpötyksiäni, osa viisimiljoonaa

Täältä työntouhun ja stressin keskeltä tervehdys! Perjantaina päättyi viiden viikon työssäoppiminen liittyen monikulttuurisuuteen. Kuten aina, siitä sai paljon oppia ja lisää varmuutta! Mutta kyllä se aina ottaakin, varsinkin näyttösuunitelmaa tehdessä joutuu miettimään teoreettisiäkin asioita hyvin käytännön näkökulmasta. Näyttöviikolla joutuu antamaan itsestään enemmän, koska silloin omaan toimintaansa joutuu kiinnittämään enemmän huomiota, että tulee näyttäneeksi kaikki asiat, mitä näyttösuunitelmaan on kirjoittanut. Näyttö on kuitenkin nyt ohi ja loma on ansaitusti alkanut. 

Perjantaina lähdin Espooseen moikkaamaan kahta ystävääni ja viettämään iltaa heidän kanssaan. Sunnuntaina olin Oriveden kirkossa avustamassa messussa. Tänään tapasin kahden vuoden tauon jälkeen kummitätini pohjanmaalta, kävimme syömässä ja uimassa. Oli mukava päivä! 

"Ei toistoa saa

variointeja vaan 

juuri tällaista kauneutta 

ei saa samanlaista

tartutaan kii 

painetaan sydämiin

tämä hetki

tämä onni"

Chisu - Onni 

 

"peiliselfie"

Loppuloman aikana en tiedä saanko mitään aikaiseksi, kerään vain voimia. Työssäoppimisen aikana huomasin, että väsyin ja loma tulee todella tarpeeseen. Työpäivät saattoivat loppua vasta viideltä ja työmatkan jälkeen oli joko kouluhommia tai tekemistä kavereiden kanssa. Miksi ei huomaa omaa oloaan siinä vaiheessa kun sanoo kyllä. Välillä tarvitsee omaa aikaa, ja itseasiassa se on oman henkisen hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää. Meillä on loman jälkeen viikko lähiopetusta ja sen jälkeen alkaa viimeinen työssäoppiminen tämän koulutuksen puitteissa. 

Viime aikoina päiviä on täyttänyt työhakemusten teko ja lähettäminen ja asuntojen etsiminen. Mikä sekin stressaa, koska muuten jään aivan tyhjän päälle. Toisaalta luotan, että asiat järjestyvät, mutta kyllä välillä hirvittää. Isossa kaupungissa tuntuu, että kaikki ei mene niin, kuin on tottunut täällä muualla tapahtuvan. Eli tässä ei voi käytännössä kuin odottaa ja se turhauttaa. 

Mukavana asiana viime viikkoina on ollut se, että olen päässyt kahdelle keikalle. Toiselle voitin lipun arvonnassa ja pääsin myös tapaamaan kyseistä laulajaa. Toiselta sain levyn kanteen nimmarin. Kävin katsomassa myös Ansa-musikaalin kavereiden kanssa. Pääosan esittäjälle tein kiitoskortin ja hän kiitti minua viestillä instagramin kautta. Näissä hetkissä olen ollut niin onnellinen, että niitä ei voi elää samanlaisena uudestaan.

Fanitapaaminen Jannan kanssa

Jukka Poika