Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

maanantai 24. helmikuuta 2014

Hupsista, heureka!

Aikaa on taas kulunut, enkä ole ehtinyt kirjoittaa! Eilen olin heurekassa, Vantaalla. Heureka tulee hulluksi -näyttelyssä. Se oli mielenkiintoinen siellä sai tehä ja kokeilla kaikenlaista. Oli sellaset tötteröt mitkä sai laittaa korville ja kuuli kaikkea ylimääräistä, oli huolisilppuri ja tietovisa! Siellä myös näytettiin muutamaa videota, jossa ihmiset kertoivat omasta sairaudestaan jaelämästään en kanssa. Kun tai jos on lukenut vain tietoa eri sairauksista ja mielenterveyden häiriöistä nuo videot olivat todella pysäytäviä. Kuulla oikeiden ihmisten kertomuksia elämästään ja  niin... Elämä ei ole helppoa, tiedän sen itsekkin sairastaneena. Suosittelen näyttelyä kaikille, se oli mukava tapa oppia uutta ja kokea aioita.

Olen muuttanut omaan asuntoon, noin 10 kilometrin pääshän vanhasta kodistani. Muutin pois vanhempieni luota. Ja onneksi... Nyt tuntuu että onneksi, koska kun olen siellä käymässä tuntuu että en kestäisi...


Tämä ei onneksi ole asuntoni :)

Eikä ihan tämäkään


Vaikka eihän se mikään palatsi ole, mutta kelpaa minulle ja olen siellä onnellinen

tättärätätätäää......Saima Harmaja!!!!

Nyt hyvät lukijat saanko esitellä: Saima Harmaja!


Nuorena kuollut runoilijatar, jonka runot ovat jääneet elämään, runoilija jonka runot koskettavat lukijoita yhä edelleen.

Saima Harmajassa itseäni kiehtoo ne tunteet mitä hän yrittää runojensa kautta kertoa. Ja se kuinka paljon hänessä onkaan samaistumispintaa! Saimalle haluaisin sanoa että älä pelkää, täällä on muitakin jotka pohtivat aivan samoja asioita. Ei ehkä samaan aikaan sinun kanssasi, mutta nyt vuosia myöhemmin. Olen nyt lukemassa Harmajan päiväkirjoja ja välillä tule tunne että Saima Harmaja, tiedän millaisia tunteita kannat sisälläsi, minäkin tiedän!


RANNALLA

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt -
 17.3.1930 
 
Tämä on yksi niistä runoista jotka Saima Harmajan tuotannossa ovat koskettaneet aivan erityisesti. 





 
 http://lukeminen.fi/blogit/kirjallisena-minna/minun-sydameni-helisee-moukarin-alla-sunnuntaiotteessa-saima-harmaja