Juhlien tunnelmaa

 Juhlat on nyt juhlittu ja nyt ollaan ylioppilaita. Juhlissa oli järkkäämistä ja vieraita kävi kiitettävästi. Jalat on edelleen väsyneet. En ole aina uskonut siihen että olisin ylioppilaaksi päässyt, mutta nyt sekin on tehty. Tämä on ollut raskas kolme ja puoli vuotta.Pidin ylioppilasjuhlassa ylioppilaanpuheen:

 Hyvät sukulaiset, vanhemmat, sisarukset, opettajat, ystävät ja hyvät ylioppilaat!

Kolme ja puoli vuotta on kulunut siitä kun me aloitimme Oriveden lukiossa. Kolmen ja puolen vuoden uutteran ahertamisen jälkeen voin silti ihmetellä kuinka me nyt olemme ylioppilaita. Motivaation ja viitseliäisyyden puutteesta huolimatta.  Aherrettu on monella tavalla ja paljon. Oppitunteja on kertynyt, samoin kurssikokeissa ja ylioppilaskokeissa on istuttu monia monia tunteja. Äikän esseitä on kirjoitettu kymmenittäin, matikan laskuja on laskettu sadoittain ja kielten sanoja opiskeltu tuhansittain. Puhumattakaan reaaliaineiden tunneilla kudottujen sukkien määrästä.

Kolmen ja puolen vuoden ahertamiseen on liittynyt opiskelun lisäksi myös ihan mukavia juttuja. Matkat Kiinaan ja Ranskaan ja tietysti nämä perinteiset: wanhat ja penkkarit, Katilla ja Lauralla takanaan myös abiristeily.

Mitkään kommellukset Kiinassa ei kuitenkaan estänyt meitä näkemästä temppeleitä ja yhtä maailman seitsemästä ihmeestä: Kiinan muuria. Myös kiinalaiset pikku ystävämme jäivät mieleen ja ihanaan saksalaiseen matkaseuraan pidämme enemmän yhteyttä.

Ranskan matka oli eri tavalla mieleenpainuva. Jännittävä kiivetessämme eiffel-torniin, mutta muuten nauruhermoja kutkuttava ja naurulihaksia koetteleva, menimmepä minne hyvänsä. Paitsi puhumaan ranskaa luokan eteen pariisilaiskoulussa, siinä vaiheessa meitä ei enää naurattanut…

Wanhojen pukuloistoa ja prinsessaleikkejä ei tule unohtamaan, sillä onhan siitä paljon kuvamateriaalia ja puku, joka kutistuu käyttämättömänä komerossa. Penkkarit eivät olleet niin juhlavat, mutta ikimuistoiset kylläkin. Kolmosvuoden kohokohta, jota odotettiin tanssien jälkeen kuin kuuta nousevaa. Ja järkätiin viimeiseen asti. Oma lukunsa oli abiristeily, josta olen kuullut mitä villeimpiä juttuja.

Ihanaa kun täällä on ollut mahdollista kokea kotimaan rajat ylittävää ystävyyttä ja tekemisen meininkiä. Kiitosta opettajille siitä että teidän puoleen on voinut kääntyä opiskeluun -ja kaikkeen muuhunkin- liittyvissä asioissa ja te olette parhaanne mukaan auttanut . Kiitos myös että olette antanu siimaa näiden matkojen takia, mutta osannu olla tiukkoja silloin kun niin on vaadittu, silloin olette saattanu saada meidät hetkeksi vihaisiksi, mutta me ollaan lepytty melko useasti.

Kotiväelle kuuluu myös kiitos tuesta, ainakin siitä rahallisesta. Kotona kaikkien pinnaa on varmasti niin koeviikon ja  kirjoitusten vuoksi  koeteltu, mutta viimeistään nyt juhlien valmisteluvaiheessa. Kyllähän te olette parhaanne tehneet. Mutta tässäpä sisaruksille haaste, tehkäähän perässä!

Matka jatkuu, kaikilla meillä ylioppilailla on jo seuraava opiskelupaikka tiedossa. Nyt lukio on ohi ja meillä kaikilla ylioppilailla on jo seuraava opiskelupaikka tiedossa. Elämä muuttuu, mutta antaa sen muuttua. Tämä on ollut matka joka on tehty yhdessä. Kiitos!

 

 Mekko on teetetty ystävälläni, kiitos hänelle. :)

Vaalihumua

Heips taas!

Marraskuun alussa oli seurakuntavaalit. Äänestyspäivä oli 9.11. Itse olin ehdolla Oriveden seurakunnan kirkkovaltuustoon, mutta en ihan päässyt. Sain yhteensä 23 ääntä, en ihan siis tarpeeksi. Mutta tyytyväinen olen että edes sain ääniä, kiitos siitä. En tiedä, itselläni ei ollut varaa pitää vaalikamppanjaa, paitsi facebookissa :) 

Mutta vaalihulinast olen jotain oppinut. Nyt jos seuraavalla kerralla asetun ehdolle, on minulla jo selkeämmät mielipiteet ja näkemykset oman seurakuntamme asioista. Vaalikonettakin olisi helpompi täyttää.  Tuntuu että tämä oli vasta asioiden opettelua ja kokeilemista.  Kaksi vaalipaneelia missä olin mukana olivat todella jännittäviä, mutta koska meitä oli muitakin niin se meni. Ajatusteni kulku ei ollut kovin nopeaa ja siksi huomasin jälkikäteen että paljon jäi vielä sanomatta.

Ehdokaslistan toritapahtuma oriveden huippuisolla torilla oli toisaalta aikas ikimuistoinen, sai tavata eduskuntaan pyrkiviä ja siellä jo olleita poliitikkoja. Mielenkiintoista. Ja sai palella ja syödä mustaa makkaraa, en tykkää... :)

Tässä mun vaalikuva

Tässä vaalihihhalointia Oriveden torilla, minä tuo valkotakkinen ja vieressäni poliitikko Sofia Vikman

Moips!

Olin lokakuun lopulla soveltuvuuskokeissa/pääsykokeissa Mikkelissä ja Jyväskylässä.

Ensin matkasin Mikkeliin ja olin siellä yhden yön ennen pääsykoetta. Junamatkat olivat kivoja ja menivät yllättävän nopeasti lueskellessa ja katsellessa ihmisä. Pieksamäellä oli vaihto ja odotusta jopa 1.5 tuntia... Huoh... Mikkelissä sain tuntemattomalta mieheltä apua ja pääsin majapaikkaani autolla. Monet ihmettelivät miten uskalsin miehen kyytiin lähteä, mutta hänellä oli pieni lapsi ja mummo mukana. :)

Seuraavana aamuna lähdin kohti Mikkelin ammattikorkeakoulua. Matkaa oli muutama kilometri. Matkalla ohitin hienoja vanhoja taloja, hauskoja tien nimiä. Tiesittekö että myös mikkelissä oli snellmanninkatu ja muidenkin tunnettujen henkilöiden mukaan nimettyjä katuja mm. Anni Swanin katu. Ohitin myös komean kirkon, Mikkelin tuomiokirkon.

Päivä Mikkelin ammattikorkealla meni mukavasti, ehdin hyvin ilmoittautua ja sen jälkeen olikin tekstitaidonkoe, jossa piti kirjoittaa vastike erääseen haastatteluun. Sen jälkeen meidät jaettiin pieniin ryhmiin joissa oli ryhmätehtäviä. Ensin piti ohjata sitä ryhmää ja sen jälkeen oli ryhmäkeskustelu. Ja lopuksi olin yksilöhaastattelussa, jossa haastattelijat kyselivät tiukkoja kysymyksiä ja minä latelin tiukkoja vastuksia.


Siellä tutustui ihanan nopeasti muihin hakijoihin, ja se helpotti ryhmässä toimimista.

Jyväskylässä sain facebookin kautta majapaikan. Minun piti mennä ensin eräällä kaverilleni yöksi, mutta se peruuntui. Sitten kyselin eräässä ryhmässä voisiko kukaan majoittaa  minua yhdeksi yöksi sohvalleen. Onnistui, menin sitten erään ihanan naishenkilön luokse. Kiitos! Hänellä oli kaksi kissaa joista toinen oli ihan hassu, se kerjäsi kuin koira rapsutuksia.

Jyväskylässä koe oli samantapainen, oli ryhmäkeskustelu ja muutaman henkilön haastattelu. Mutta aluksi meille tehtiin kaikki mahdolliset musteläiskätestit ja muut. Oli mielenkiintoista kun minullekkaan niitä ei ole ikinä tehty.

Aloina olisiis yteisöpedagogi ja lapsi- ja perhetyö. Toivotaan että saan opiskelupaikan ja että ne asiat järjestyvät.


Tässä vielä kuvia Mikkelistä:

Museo koulun vieressä

Mannerheimin patsas Mikkelissä

Mikkelin asema

 Hauskaa päivää kaikille!!

ikävä teatteriin!

Täällä taas! SYYSLOMA! Joka tosin ei ole alkanut mitenkään positiivisissä merkeissä, lauantaina sain rytmihäiriöitä ja paniikkikohtauksen. Jota ei ole enää vuosiin tapahtunut. Mutta siitä selvittiin mm. ambulanssi henkilökunnan kanssa.



Sunnuntaina meillä oli Tukkijoella-näytelmän viimeinen näytös. Vähän on haikea olo, kun en tiedä milloin seuraavan kerran palaan näyttämölle. Ensi keväänä en tiedä missä menen ja vaikutan. Olen hakenut kouluihin Vaasaan, Mikkeliin ja Jyväskylään, alana kauppatieteet ja lapsi- ja perhetyö ja yhteisöpedagogiikka.

Mutta palatakseni asiaan, olen harrastanut teatteria vuodesta 2008 eli kuusi vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua kehitystä ja kasvua. Teatterista tuli nopeasti kuin toinen koti. Se oli vastapainoa ihmissuhteille koulussa ja kotona. Sai tehdä sitä mistä haaveili. Kehityin mielestäni näyttelijänä ja sain muutenkin lisää itsevarmuutta toimia ihmisten kanssa. Alku tietysti ei ollut helppo, olin edelleen ujo, en tuntenut porukasta ketään, mutta vuosien mittaan varmuus kasvoi. Onneksi, rakastan teatteria! Aina kun menee katsomaankin tekee mieli hypätä lavalle näyttelijöiden kanssa.

 Tässä runo joka syntyi viimeisen esityksen jälkeen:

Joka yö,
vuorosanoja, lauluja
mieleni pyörittää.
Pahentaa kaipuuta
näyttämötyön.

Tätä taivalta siinä, siellä
en koskaan vaihtaisi pois,
vaan mitä jää.
Ei ahdistusta,
vaan ikävää.

Kaikki te ihmiset,
jokainen tarina.
Jokainen rooli,
lattian narina.

Paljon se otti,
vaan enemmän antoi.
Jokainen kortensa
elooni kantoi.

Vuosien saatossa
löysin paikkani.
Elämäni ja varmuuden,
sen ilon, sen ankaruuden.

Täällä kasvoin.
Kun tulin
jotain entistä tukahdutin.
Nyt tiedän, mä pärjään
sain kasvaa, sain elää.

Kun avasin oven
tähä lentävään laivaan
en tiennyt, sen oven suljen
nyt teatterimaailmaan.

Kiitos ja näkemiin,
en lähde ikuisesti,
sano en nyt hyvästi.
Sain teiltä siivet
ja niillä lennän.
Lupaan, palaan takaisin. 



Se pelkästään että odotetaan ja jännitetään näytelmän alkua yhdessä laavan takana, mahtava tunne :)

Kollegojani en unohda koskaan! Ootte rakkaita kaikki <3




'

Ruoka ennen kaikkea :)

Spagetti bolognese, Ranskassa

Suklaamousse, ranskalainen herkkujälkkäri

Myös kiinassa sai pikaruokaa

Tähän ihastuin Ranskassa, kasvissosekeitto. Aivan eri juttu kun koulun ruokalssa tarjottava oksennus

Tässä mun herkkuresepti: sipulia, paprikaa ja herkkusieniä. Paista pannulla niin kauan kunnes sienet on kypsiä.

Tässä katsaus mun lemppariruokiin ja missä oon niihin tutustunu. Tää viimeinen on tosin mun ite kehittämä resepti. Paitsi siis noi ranskikset ei mitenkään hirveesti kuulu niihin lemppareihin.. mut kunhan totesin että kiinassa on myös tommosta ruokaa :)

Suklaamoussekin on helppo tehdä itse:

2 kananmunankeltuaista
100g tummaa suklaata
3 dl vispikermaa

1. Vatkaa kerma vaahdoksi
2.Sulata suklaa vesihauteessa
3. Erottele keltuainen ja lisää sulaneeseen suklaaseen
4. Yhdistä suklaa ja kerma.
5. Anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti

Laitan muita ohjeita myöhemmin :)

Tunnelmia tältä päivältä

Mitä teille kuuluu?

Musta tuntuu että mä oon ihan poikki, mulla oli flunssa tossa reilu viikko sitten ja sillon alko myös kirjotukset. Ollu muutenki tosi pitkiä päiviä koulussa, eilen esim ruotsin tentti joka kesti puoli seitsemään. Tänään oli enkun kirjallinen koe ja se tuntu tosi vaikeelta, koska en oo hirveen hyvä enkussa ja en tykänny siitä nyt lukiossa, mutta toivottavasti mä selviän. Eka pari tuntia meni, väänsin niitä tehtäviä ja psyykkasin itteeni: yritä edes! Tuli jo ahdistus jossain vaiheessa että en osaa... Siitä numerosta on taisteltu jos se läpi menee!

Neuvoksi lukion aloittaville ja kirjoituksiin valmistautuville: Aloittakaa opiskelu ajoissa, lukekaa jo jaksojen aikana ne aineet hyvin mitkä aiotte kirjoittaa. Mieleenpalautus on sillon helpompaa , ja aloittakaa se kertaaminen ajoissa, että saatte mennä varmoin mielin kirjottaan. Mutta älkää ottako ihan kamalaa stressii siitä lukemisesta, elämä ei ole pelkkää koulua. :)

Sit pitäs miettii mitä sitä tekee lukion jälkeen, haenko tänä syksynä lukeen yhteisöpedagogiaa vai lastenohjaajaksi?

Asiaan liittymätön kuva, mut laitan piristykseksi :)

Memories

Heips, näin flunssan ja kirjotusten lähetessä on hyvä suunnata katseet taas menneisyyteen. Viime viikolla meillä oli koulussa joukko kiinalaisia ja saksalaisia nuoria vierailulla. Se herätti taas paljon muistoja. Eräänä päivänä vahingossa suostuin lähtemäään heidän kanssaan kaupunkisuunnistamaan. Sen jälkeen oli jalat ja selkä kipeänä, ja totesin että kävely ei taida olla se oikea urheilulaji minulle. Ja samassa tuli mieleeni myös muisto kiinasta, olin muistaakseni ajatellut kiinan matkani jälkeen että en vähään aikaan sekaannu kiinalaisiin...Mutta kuinkas kävikään. Tuli tutustuttua ainakin uusiin ihmisiin ja juteltua Kiinan ja Suomen kulttuurieroista. Aina se koulusysteemi kiinnostaa, tämä eräs kiinalainen kyseli miten kouluunhaku täällä toimii ja kysyi onko kokeita vai haastattelu jne...

Siinä tilanteessa tuli sellainen olo että joo, miksi en lähtisi vielä joskus takaisin Kiinaan. He ovat niin aitoja ja ystävällisiä. Tämä yksi näistä kiinalaisista piti sateenvarjoa päälläni kun käveltiin kaupunkisuunnistuksen jälkeen koululle. Aaa, kuinka romanttista! :)


Haluisin tässä antaa muutaman ohjeen Kiinaan matkustaville:

1. Osta pullovettä, raanavettä ei kannata juoda (ja jos juot, keitä se vesi)
2. Sellasissa torin tapasissa paikoissa kannattaa tinkiä
3. Maitohappobakteerit ja hepatiitti-rokotus on ainakin hyvä idea
4. Kannattaa tutustua kulttuuriin etukäteen ja miksi ei myöskin nähtävyyksiin... Meillä oli kiinalaiset oppaat joita ei jaksanu kuunnella...
5. Ole valmis kertomaan ystävillesi Kiinassa jotainn Suomesta, he kysyvät sitä joka tapauksessa.
6. Varaa kameraan paljon tilaa kuville ;)
7. Ihmiset katsovat sinua!!! Ja jos olet vaalea niin vielä enemmän, samoin kuin pituuttasi...
8. Temppelit saattavat loppumatkasta näyttää aivan samalta
9.  Hanki hengityssuoja
10. Katso tuokapaikkasi tarkkaan



Tässä muutama kuva:

Katsomassa mattoja

Kiinalaistaurheilu, siellä oli tälläne ja sit taistelulajeja

Temppeli

Ruokaa, voisin veikata kanaa, juomana teetä tai limsaa

Minun vieressäni kolme henkilöä on se perhe jonka luona asuin

Tämän perheen tyttö, joka oli noin yhtä pitkä kun minä...

Kiinalaisia ystäviämme <3

Taivaan temppeli

Pagoda?

Meidän suomalainen matkapoppoo <3

Kiinan muuri

Tärkeän henkilön hauta, jolle ihmiset heittelivät rahaa saadakseen onnea

Budha patsaita

Monta pagodaa

Terrakotta-armeija

Suitsukkeita temppelin ulkopuolelola

Liikuntatunti

Eräs ruokapaikka ulkopuolelta

100 vuotias muumimamma!

Eilen tuli kuluneeksi 100-vuotta rakastetun satutädin ja taiteilijan Tove Janssonin syntymästä! Jansson muistetaan eritoten muumeista, joihin kuulemma alkoi jo kyllästyä. Hän olisi halunnut tulla tunnetuksi taidemaalarina. Muumit ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja ja niistä on tehty vaikka mitä oheistuotteita, mukit varmasti tunnetuimpina.


(Tove Janssonin seksuaalinen suuntautuminen ei varmastikkaan ollut kovin monelle yllätys, hänellä oli suhteita miesten kanssa, mutta elämänkumppanin hän löysi Tuulikki Pietiläisestä. Tuolloin homoseksuaalisuus oli rikos, joka poistui Suomen laista 1971 ja tautiluokituksista 1981...  )

Millanen on teidän ensikosketus muumeihin? Mulla se on ehdottomasti muumilaakson tarinoita telkkarista! Olen aina rakastanut muumeja ja nytkin omistan kokoelman mukeja ja muuta pikku tilpehööriä... Muumeissa on sellaista filosofiaa, muistakaa piisamirotta muumipeikosta ja pyrstötähdestä!

Täällä on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää, Muumimamma sanoi itsekseen.
Mutta miksi kaiken sitten pitäisi olla ihan samanlaista kuin se tavallisesti on?
Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.
- Muumipappa

 
Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa.
- Nuuskamuikkunen

 Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. (Muumipappa)

"Unohda jo mennyt kamaluus

on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus

on meri jota nähnyt enkä milloinkaan

                                                    ja kauniit näkinkengät joita poimitaan"

Vem ska trösta Knyttet? 



 

Voittajafiilis!!!

10 viikkoa, en voi uskoa tätä! 10 viikkoa ilman röökiä... Periaatteessa mä lasken sen niin, koska vaikka oon yrittäny lopettaa oon ehkä polttanut noin 5 röökiä tämän 10 viikon aikana. Enkä ole ostanut omaa askia, vaan pumminu muilta!!

Olin pitkään jo miettyny lopettamista, mutta koskaan siitä ei vaan tullu mitään. Mulla vaan ei ollut tarpeeksi tahtoa lopettaa, monet oli sanonu mulle siitä et yritä lopettaa ja itekki ajatellu sitä. Mutta se täytyy tulla itsestään se tahto ja voima siihen lopettamiseen. Kerran sitten yksi mun opettaja näki mun ostavan tupakkaa, kun se oli mua ennen kassalla... Se sitten vaan puhu siitä kun sillä oli ollu syöpä ja se oli just parantunu ilmeisesti siitä... Se vaan sano että ajattele terveyttäs ja itsees, tommonen pössyttely ei oo järkevää. Sen jälkeen kaikki muutkin opettajatkin tiesi asiasta, että niin se juttu kulkee. Mutta toisaalta sen jälkeen ei menny kauaa kun lopetin, ja sen jälkeen oon polttanut sen 5 röökiä... Ja tässä ollaan, 10 viikkoo ilman. Eikä ole tarvinnut turvautua juuri yhtään nikotiinipurkkaankaan. Muutaman olen ottanut kun on niin tehny mieli ja näin, mutta niitäkään en välittäisi syödä... Ne oksettaa.

Nyt jo voin olla tosi ylpeä itsestäni, vaikka vielä on tehtävä töitä, monesti on ollut mielessä se askin ostaminen... :)

Kiinassa se polttamiskulttuuri oli ihan erilainen. Ikinä en nähnyt hirveen nuoria, oman ikäisiäni polttavan, vaan olivat he hieman vanhempia! Ja se että he polttivat autoss, ravintolassa, hotellissa, kaikkialla sisätiloissa. Hotellin käytävän lattiamatolla oli "mukava" katsoa niitä pieniä tuhkakasoja, ties vaikka olisi mattokin lillunut syljestä. Ja se tupakan haju ei ollut samanlaista kuin täällä, eli tupakka varmaan olisi maistunut pahemmaltakin kuin täällä.

Kuka, mitä, häh!

Tervetuloa rippileiriltä! Olin isosena jo neljännen kerran. Omasta riparistani on siis neljä vuotta. Nämä 15- vuotiaat tuntuivat niin nuorilta vaikka ikäeroa on vaan neljä vuotta... Itsekkin sain leiriltä paljon. Vaikka leiriläisten ja isosen kokemuksia ja oppimäärää ei voi verrata. Leirillämme vieraili sellainen moottoripyöräjengi kuin Gospel riders, ja ne kertomukset ja julistus oli jotain sellaista joka veti kyllä hiljaiseksi. Se yksikin mies kertoi elämästään niin että tunsin voivani samaistua ja tuntea sen  kuinka Jeesus auttaa! Oli tilanne mikä tahansa, kuinka syvällä ahdistuksen tai pahuuden syövereissä oletkaan. Kuinka paljon se toisenlainen elämäntyyli houkkuttelisi -se maailma jossa ei Jeesusta tunneta ja raha, valta ja juopottelu on tärkeämpää- kuinka paljon parempi onkaan olla Jeesuksen huomassa. Vaikka houkutuksia ja alamäkiä on, kaikesta kyllä selviää. Sen olen lyhyen elämäni aikana oppinut. Mikään ei tule helpolla ja että elämä ei ole helppoa tai itsestäänselvyys. Mutta se mistä apunsa saa tai hakee on se ratkaiseva lenkki. Alkoholi ei ainakaan auta, tai no joo, mutta vain hetkeksi. Senkin olen oppinut että se on asia josta en ole omassa elämässäni tuntenut olevan mitää hyötyä, vain haittaa.
             Miksi leirin jälkeen täytyy tulla sellanen ahdistus!?  Ei osaa tehä mitään, ja ei jaksa tehä mitään. Se leirin loppu tulee aina niin yht´äkkiä. Sitä ikäänkuin repäistään ihminen pois siitä leirimaailmasta ja rutiineista aivan tosi nopeesti. Yksin olo ahdistaa, mutta ei osaa olla kenenkään kanssa, koska on se leiri niin päällä että paras olis niitten ihmisten kanssa jotka siellä oli. Mutta  mikään ei jatku ikuisesti, paitsi elämä jos valitsee tien seuraten Jeesusta. Leiri on toisaalta aina väsyttävä kokemus, ei juurikaan omaa aikaa, mutta kotona sitä tuntuu olevan liikaa.Tää ajatusten ja tunteiden hullunmylly.  Ihana on tutustua uusiin ihmisiin ja leirillä ihanan helppoakin ja ihana tutustua paremmin vanhoihin tuttuihin. Monista ihmisistä tuli rakkaampia kun mitä osasi odottaa ja joidenkin ihmisten kuuluminen edelleen elämääni on kiitosaiheista suurimpia. Kiitos heille siitä.

Haikealla, väsyneellä, tyytyväisellä ja hieman ahdistuneella fiiliksellä eteenpäin elämässä!

Kesätunnelmia

Asiaan jalkapallo! Öitä on tullut valvottua ja kannatettua omia lemppareita näin kotisohvalta. Harmi vain että Espanja tippuu, Englanti tippuu,  molemmat suurimpia lemppareitani, mutta onneksi Ranska on vielä mukana ja samoin Brasilia ja Argentiina. Mutta ne eivät niin suurina suosiukkeina kuin kolme aiemmin mainittua. Jalkapallo kuuluu kesään ja omien suosikkien kannattaminen. Muistan kun 2010 maailmamestaruuskisat tulivat, katsoin kaikki Espanjan pelit. Nyt kiinnostavat koko kisat jo pelkästään ilmiönäkin. Millainen on isäntämaa, ketä pelaa, miten ja kuka voittaa... Mitä tapahtuu kaiken jalkapallonäytelmän takana. Sitä voi jokainen miettiä ja ottaa itse selvää... hehe! :)

Kaverieni kanssa ollaan puhuttu urheilusta ja he eivät voi ymmärtää jalkapalloinnostustani. He ovat enemmän jääkiekon ystäviä, vaikka kyllä minä sitäkin välillä katson, mutta harvemmin. Itse en ole kumpaakaan ikinä pelannut, enkä sääntöjä täydellisesti ymmärrä. Mutta mielenkiinto korvaa kaiken.

Juhannuskin on tässä välissä ollut ja mennyt kirjoituskertojen välillä. Itse olin vanhempieni luona syömässä ja kävin savusaunassa ja uimassa, vesi kyllä oli tajuttoman kylmää vaikkakin uimakelpoista. Sen jälkeen menin Rönniin kuuntelemaan Paula Koivuniemeä ja katsomaan juhannuskokkoa! Vaikka olen jo melkein yhdenkäntoista, tämä oli ensimmäinen kerta kun näin juhannuskokon.

Olen tänä kesänä käynyt myös jo soutelemassa ja saanut itseni poltettua järvellä ollessani. Aurinkorasva olisi ollut hyvä idea.:)

Ensimmäiset festaritkin on kokeiltu, tosin ei mitkään normaalit musiikkifestarit vaan runofestivaalit!  Annikin runofestivaalit Tampereella kesäkuun alussa. Ehdin käväistä parisen tuntia ja nähdä muutaman runonlausujan ja dadakoneen.