Äitiys

Olen miettunyt viimepäivinä paljon äitiyttä ja vanhemmuutta. Kun seuraan ikäisteni nuorten ja vuoden pari vanhempien elämää, on monilla jo vähintään miesystävä, kihlattu tai avopuoliso. Yhä enemmän heillä alkaa olla myös lapsia. Pitäisikö minun olla huolissani, koska minä en edes seurustele..? Enkä perheenlisäystä ole suunnittelemassa juuri tähän elämänvaiheeseen... Jotkut ikäiseni nuoret ovat taas sitä mieltä että lapset eivät ylipäätään kuulu tähän ikään. He käyttävät varmoja ehkäisykeinoja ja heidän ajatusmailmansa on ehkä se että lapsia oikeasti saadaan kun on varma toimeentulo, asunto ja kestävä parisuhde.

Minulle lapsi on lahja, josta voisi huolehtia jo nyt. Se ei estä sua elämästä ja opiskelemasta tai työskentelemästä. Se pysäyttää sen opiskelun hetkeksi ja lapsi pysyy sun mukana -toivottavasti siihen asti kun kuolet- mutta se ei estä sua olemasta vapaa, se ei estä sua elämästä. Vai ajatteleeko joku toisin? Kommentteja saa heitellä tonne alas (asiallisesti)...

Itse haluaisin lapsia ja tykkään lasten kanssa työskentelemisestä. Siksi ehkä lähdinkin tälle alalle... Mutta siis kun monet ikäiseni kaverit ovat jo äitejä tai odottavat vauvaa. Tulee vaan mieleen niin paljon kysymyksiä. Onko ollut valmis ja halukas perustamaan perheen jo tämän ikäisenä? Ja miksi jotkut saavat lapsia ja jotkut eivät edes halua lapsia? Miksi ne jotka eivät halua lapsia saavat lapsia ja ne jotka haluavat eivät saa?

Ja miten nuo edellä mainitut asiat vaikuttavat minun työhöni, esimerkiksi se että vanhemmat ei ole halunnut lapsiaan vaan huomanneet esimerkiksi liian myöhään odottavansa lasta! Ja entäs ne vanhemmat joilla on vain yksi lapsi, mutta tahtoisivat enemmän, mutta eivät saa. Miten se vaikuttaa tähän ainoaan lapseen, vaikka hän olisikin toivottu..

Uusia tuulia!

Uudet tuulet puhaltavat näin Tammikuun ja uuden vuoden kunniaksi!

Ensinnäkin, koulu Jyväskylässä on alkanut. Koska olen jännittäjä... jännitin hirveästi millainen ryhmä meistä muodostuu ja miten opiskelu lähtee sujumaan. Enemmän kuitenkin jännitin sitä miten pääsen asuntolaan ja miten se elämä siellä lähtee menemään. Voiko sinne jättää tavaroita viikonlopuiksi vai joudunko raahaamaan kauhean määrän tavaraa edestakaisin välillä Orivesi-Jyväskylä... Mutta asiat alkavat ola ok, mutta vielä hieman asuntola-asiat ovat silleen et oon epävarma... Mutta meidän opiskeluryhmä on todella mukava ja sitä ei tarvitse jännittää.

Yhden yön olen täällä asuntolassa. Hieman meinasi tulla äitiä yhdessä vaiheessa ikävä...  Mun päivä loppu jo kahentoista maissa  ja sen jälkeen en meinannu keksiä tekemistä. Mutta päivällisen yhteydessä tutustuin pariin tyyppiin ja nyt on jo ihan mukavaa ja helpompaa jo kotiutua. Pääsin eilen saunaan ja se oli niin kiva. Tääl ois myös punttis, mut siihen en oo vielä tutustunu ja saunan yhteydessä olis päässy uimaan, murtta koska ei ollu uikkareit mukana nii en sit päässy. Mutta ens viikolla, kun käyn viikonloppuna kotona ja voin ottaa uikkarin mukaan.

Toinen asia... Oon ottanu osaa haasteeseen: Vegaanihaaste tammikuu 2015. Eli kuukausi täysin vegaanina. Olisi ollut helpompi aloittaa jättämällä jotain eläinkunnan tuotteita pois, mutta teen parhaani. En pysty ehkä olemaan täysin vegaani ja  syön varmasti jotain missä on maitoa tai kananmunaa tai liivatetta taaai... Mutta se että lihan jättäisi pois ja jättäisi enemmän tilaa kasviksille. Ja liikkuisi enemmän.

Koululta on 3 kilometriä keskustaan ja ostin bussikortin. Voisihan sen mennä kävellenkin, mutta nojoo... Teen sitten jotain muuta.

Tälläisiä ajatuksia tällä erää, kuulumiseen ja hyvää viikon jatkoa kaikille teille!!

Hyvää uutta vuotta 2015!

 

Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijat!

Vuosi on ollut pitkä ja tapahtumaa täynnä! Helmikuussa muutin omaan asuntoon ja ehdin asua siellä nyt joulukuun loppuun. Kirjoituksissa on istuttu ja lakki saatu! Kavereiden kanssa on itketty itkut milloin liittyen kaverin keskenmenoon tai omaan ahdistukseen, mutta kaikesta on selvitty ja nyt uusi alkava vuosi on toivoa täynnä. On opiskelupaikka Jyväskylän kristillisessä opistossa ja ihastustakin ilmassa. Eilen illalla tajusin että en näe kaveriani pitkään aikaan kun hän lähtee etelään päin opiskelemaan ja minä Orivedeltä pohjoiseen. 

Miten te vietitte uutta vuotta?

Minä olin pikkuserkkuni ja kaverini kanssa Tampereella, ensin syömässä ja katsomassa ratinasta lähetetyn ilotulituksen ja screenillä näkyi myös ylen suora lähetys... Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja nettiyhteys oli poikki, ei saanut yhteyttä keneenkään että olisi voinut toivottaa uutta vuotta!

Finlandia-hymnin soidessa Santtu-Matias Rouvalin johdolla, ammuttiin komea ilotulitus taivaantuuliin. Kuinkahan paljon siihenkin meni rahaa... ;) Video paikanpäälltä nähtävissä ylhäältä.

Ilotulituksen jälkeen tarkoitus oli mennä baariin, mutta jonon oltua pitkä ja hidas päädyimme kaverimme asunnolle juttelemaan ja juomaan viiniä. Oli kaikesta huolimatta mukava ilta, vaikka asiat eivät menneet niinkuin suuniteltiin. :) 

Mitään lupauksia en tehnyt uudelle vuodelle, ajattelin vain pysyä hengissä. Tipattomaan en pysty, laihtumisesta en ota stressiä, ainoastaan siitä että pysyn hengissä ja että haen apua jos on paha olla. Mutta pysyn hengissä. :) 

Toivorikasta uutta vuotta kaikille! Rakastakaa Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä kuin itseänne. Rakastakaa vihamiehiänne. Lähimmäisiä ovat kaikki lähellä olevat ihmiset, ottakaa muut huomioon. Kyllä me tänne mahdumme.