Kesäyö...

Tai siis ilta. Aurinkoa ei enää näy, mutta sen viimeiset säteet luovat siltansa järven pinnalle. Kellun järvessä tuolla sillalla ja nautin. Nautin veden virkistävästä kosketuksesta iholla, rauhasta ja hiljaisuudesta. Tätä on kesäyö...

"Istuin hämärässä 
Alkoi hetki joka tuntui 
 Kuin ei se loppuisi milloinkaan
 Hetkeksi hiljaisuus saapui
 Luokseni kuin olento ja huusi: 
"Älä pelkää maailmaa"
 Istuimme hetken yhdessä ja
 Avaruus katsoi meitä"
-Pariisin kevät

Tänään ei ollut näin tyyntä, eikä tunnelmakaan ollut sama. Mutta onnea oli myös tämä kuvan takana :)