Hupsista, heureka!

Aikaa on taas kulunut, enkä ole ehtinyt kirjoittaa! Eilen olin heurekassa, Vantaalla. Heureka tulee hulluksi -näyttelyssä. Se oli mielenkiintoinen siellä sai tehä ja kokeilla kaikenlaista. Oli sellaset tötteröt mitkä sai laittaa korville ja kuuli kaikkea ylimääräistä, oli huolisilppuri ja tietovisa! Siellä myös näytettiin muutamaa videota, jossa ihmiset kertoivat omasta sairaudestaan jaelämästään en kanssa. Kun tai jos on lukenut vain tietoa eri sairauksista ja mielenterveyden häiriöistä nuo videot olivat todella pysäytäviä. Kuulla oikeiden ihmisten kertomuksia elämästään ja  niin... Elämä ei ole helppoa, tiedän sen itsekkin sairastaneena. Suosittelen näyttelyä kaikille, se oli mukava tapa oppia uutta ja kokea aioita.

Olen muuttanut omaan asuntoon, noin 10 kilometrin pääshän vanhasta kodistani. Muutin pois vanhempieni luota. Ja onneksi... Nyt tuntuu että onneksi, koska kun olen siellä käymässä tuntuu että en kestäisi...

Tämä ei onneksi ole asuntoni :)

Eikä ihan tämäkään

Vaikka eihän se mikään palatsi ole, mutta kelpaa minulle ja olen siellä onnellinen

tättärätätätäää......Saima Harmaja!!!!

Nyt hyvät lukijat saanko esitellä: Saima Harmaja!


Nuorena kuollut runoilijatar, jonka runot ovat jääneet elämään, runoilija jonka runot koskettavat lukijoita yhä edelleen.

Saima Harmajassa itseäni kiehtoo ne tunteet mitä hän yrittää runojensa kautta kertoa. Ja se kuinka paljon hänessä onkaan samaistumispintaa! Saimalle haluaisin sanoa että älä pelkää, täällä on muitakin jotka pohtivat aivan samoja asioita. Ei ehkä samaan aikaan sinun kanssasi, mutta nyt vuosia myöhemmin. Olen nyt lukemassa Harmajan päiväkirjoja ja välillä tule tunne että Saima Harmaja, tiedän millaisia tunteita kannat sisälläsi, minäkin tiedän!

RANNALLA

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt -
 17.3.1930 

Tämä on yksi niistä runoista jotka Saima Harmajan tuotannossa ovat koskettaneet aivan erityisesti. 

 http://lukeminen.fi/blogit/kirjallisena-minna/minun-sydameni-helisee-moukarin-alla-sunnuntaiotteessa-saima-harmaja

Erilaisuus

Mitä on erilaisuus?

Kun katotte ympärillenne siellä missä te olette nyt tai siellä missä on muita ihmisiä lisäksesi, mitä näät? Ihmisiä, joista kaikki näyttää erilaiselta, kukaan ei näytä samalta kun toinen, kukaan ei oo luonteeltaan täysin samanlainen kun toinen. Olemme siis erilaisia.

Miten erilaisuus sitten voi näkyä ja mitä ennakkoluuoja erilaisuus herättää? Monesti kuulee sanottavan että haluaa olla erilainen, ei halua olla massaa. Mutta siltikin on niitä ihmisiä jotka ei hyväksy erilaisuutta. Se on jännä kun esimerkiks gootit on suurimmalle osalle ihan ok, mutta romanit saattaa herättää ennakkoluuloja.

On eri ikäsiä ihmiiä joilla saattaa olla ennakkoluuloja toisiaan kohtaan. Ikärasismia eli ikään liittyviä ennakkoluuloja. Vanhat ihmiset saattaa epäillä monesti nuoria, koska he saattavat näyttää erilaiselta tai pelottavalta. Tietysti on rotuun ja sukupuoleenkin liittyviä ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ne saattaa vahvistaa käsitettä siitä että joku asia on outoa tai hirveän tavallisuudesta poikkeavaa. Vaikka jos joku nainen on ainoana naisena  miesvaltaisella työpaikalla saatetaan häntä pitää erikoisena ja erilaisena kuin muita naisia.

Sitten voi tietysti verrata eri kulttuureia ja todeta että kiinalaiset on ihan erinäkösiä ja erilaisia kun me ja kulttuuri on erilainen kun meidän. Ja ne puhuu tosi kummallista kieläkin! Ite ajattelen että erilaisuus on rikkaus. Kun näkee erilaisiakulttuureita oppii huomaamaan et vaikka toinen olis erilainen se on silti ihminen ja et ihmisillä on myös yhteisiä asioita. Ja jos kaikki asiat ja ihmiset  olis samanlaisia, mitä täällä vois tehdä. Mitä sä opiskelisit tai miks matkustelisit. Kun käy jossain vieraassa kulttuurissa osaa arvostaa omaa kulttuuria, koska loppujenlopuks ihminen on vähän tylsä. Se tykkää ja arvostaa eniten sitä tuttua ja turvallista. Välillä silti kaipaa sitä vaihtelua ja erilaisuutta ja samalla myös haluaa oa erilainen. (Kulttuuri-identiteetti...)

Media on antanu ihmisetä kuvan että pitäis olla laiha ja kaunis ja sosiaalinen. Mutta jos joku on erilainen kun tää kuva niin sitä kenties paheksutaan. Mutta taas media on pienentäny maailmaa ja on helppo tutusta erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Toisaalta se on saattanut vähentää ennakkoluuloja, mutta toisaalta ehkä myös se että se on saattanu  antaa uuden mahdollisuuden olla erilainen tai olla rasisti. Netissä kun on helppo kirjotella kaikenlaista nimettömänä.

Tää oli mun puhe koulussa! Kiitos jos jaksoitte lukee ja ajatella asiaa!

 

Tässä erilaisia ihania parkkeeraustapoja á la France

Itseni ylitys

Wau, oon melkein ylpee itsestäni! Jaksoin mennä perjantaina vielä töiden jälkeen nuorteniltaan! Se tuntu hyvältä, en oo siellä pitkään aikaan ollu ja tuntu et sinne on tällä välin tullu hirveesti uusia ihmisiä. Ehkä se vähän ahdisti, kun sillon kun tulin seurakunnan nuorten toimintaan en tuntenu oikeen ketään ja olin ujo. Mut sit jossain vaiheessa sain sieltä paljon uusia kavereita ja olin siel tosi paljon. Mut nyt kun en oo käyny siellä tuntuu että oon taas samassa tilanteessa kun sillon alussa. Mun riparista kummiskin on aikaa kohta neljä vuotta! Sen jälkeen on tapahtunu niin paljon. Oon ollu isosena, vetäny kerhoo, saanu vahtia lapsia ja saanu paljon ihania ihmisiä elämääni, se on arvokas asia, koska oon saanu elämääni sellasia ihmisiä joista en halua luopua ikinä!!!Tänäänkin messun jälkeen mut kutsuttiin syömään yhen pariskunnan luokse! Se on se syy miksi yritän käydä seukkarin jutuissa, ne ihmiset ja heidän sydämellisyys!

Tää alttari ei oo mun kotiseurakunnasta vaan se on otettu Venäjällä, missä on ollu suomalaisia rakentamassa tätä kirkkoo uudestaan. Se että ihmiset saa apua toisiltaan on tosi tärkeetä ja pieni apu voi olla suurta. Tää kirkko on inkerinmaalla jossa asuu suomensukuisia ihmisiä ja se on hienoa että sukulaiskansat voi auttaa toisiaan. Se olisi hienoa jos ensinnäkin sukulaiset pystyisi antamaan apua ja tukea toisilleen ja toseksi kansat voisivat antaa apua ja tukea eikä ainakaan riitelisi koko ajan. Riita repii, mutta miksi keskustelu välillä kääntyy siihen?


Onko teillä toiveita uudelle vuodelle?

Mä ajattelin listata mun tavotteet ja mun listasta tuli tällänen:

1. päästä ylioppilaaks
2. saada järkätyks juhlat
3. päästä kesällä leirille isoseksi
4. päättää mitä vois tehä lukion jälkeen
5. saada elämänlaatuni paremmaksi
6. kirjoittaa paljon runoja
7. oppia tekemän tumput
8. käydä enemmän seurakunnan jutuissa


Pieniä,yksinkertaisia ja ajankohtaisia aiheita.

Sit oon ajatellu ottaa yhden haasteen itselleni, keksiä joka päivä positiivisen asian elämästäni!

Näihin tunelmiin!

Juhlat alkakoon!!!

Huomenna alkaa koulu näin joululoman jälkeen ja kirjoitukset ovat oikeasti lähellä! Musta tuntuu että toivoa on ainakin joidenkin aineiden suhteen, mutta silti töitä saa kyllä paiskia sinne asti... Ain laulain työtäs tee... Iloista laulua ei ainakaan kuulu. Tuntuu että odottaa vaan niitä juhlia ja kaiken muun tästä välistä vois vaikka unohtaa! Ei huvittas tehä töitä, mutta tekee koska haluaa tehä jotain isona, kun on toivottavasti terve ja elämä olis muutenkin helpompaa... Nyt se ei sitä ole. Pelottaa että tuotan kaikille pettymyksen kirjoituksista, kun en olekkaan niin hyvä. En ole niin hyvä kuin itse haluaisin ja se että petyn itseeni on se pahin pelko, kun olen tehnyt sen niin monta kertaa ennenkin. Se sattuu.
Toivotaan että huomisesta selvitään!

Eilen olin shoppailemassa ideaparkissa ja harahduin ostaan kolme kirjaa. Kaks Dan Brownia ja yks jonka nimee en edes muista, mut voin kirjottaa niistä vielä. Sain lahjaksikin yhen Dan Brownin kirjan, sen uusimman, eli Inferno! Voin taas pitää lukupäiväkirjaa niistä, kun alotan, ehkä kirjotusten jälkeen! Eilen sain luettua Sofi Oksasen Baby jane kirjan, peräti päivässä. Se oli kirja joka kertoi mielestäni hyvin tarkasti siitä millaista oli elää henkilön kanssa joka ei lopussa edes pystynyt poistumaan asunnostaan.

Ei ole elämä juhlaa, mutta siitä selvitään! Hyvää uutta vuotta!


Tuokoon uusi vuos uuden alun
tuokoon joulu sydämeen valon!

Jolla onni on se onnen kätkeköön

 Mitä se onni edes on? Onko se mystistä hyvää oloa vai sitä että elämä rullaa sillä tavalla mukavasti, ilman suurempia huolia tai murheita. Onko onni vain hetkittäistä vai voiko se olla pysyvämpi olotila?


Mutta onko se niin että onni on kätkettävä? Itse mietin, jos olisin onnellinen en haluaisi peittää sitä ja nimenomaan jos se olisi pysyvää. Mutta toisaalta ei ole itsestä mukavaa katsoa vain vierestä toisen onnea. Tulee helposti kateelliseksi ja oma olo pahaksi. Ja se kuka on onnellinen ei välttämättä tajua asettua toisen asemaan ja ei hehkuttaisi onneaan liikaa. Tietysti onnestaan täytyy nauttia, mutta se kuinka sen tuo esille on se ehkä oleellisin asia.  Sama toisaalta voisi päteä myös synkistelyyn tai mesentuneisuuteen. Itse ainakin koen että en halua rasittaa ystäviäni jatkuvalla masentuneisuudella ja valittamisella. Tunteensa täytyy näyttää mutta rajansa kaikella. Pelkkä itsestä puhuminen ja omien tunteidein hehkuttaminen tai vatvominen on itserakasta. Asioista täytyy pystyä keskustelemaan, mutta liika on liikaa.

Tajuaakohan siitä mitään, mutta ajatuksia. :)

 Kuuntele Jujun onni biisi alla olevasta linkistä, ja siinä puhutaan yllätysyllätys onnesta
 Onni

Kansalainen kahden maan...

Hyvää itsenäisyyspäivää!!!

Sun kätees, Herra voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana
(virsi 577:1)

Mitä itsenäisyys merkitsee muille, miten aoitte sen viettää?

 Olisko asiat Suomessa toisin, jos emme olisikaan itsenäinen kansa. Saamme kyllä olla kiitollisia sotiemme veteraaneille siitä mitä meillä on, jos he eivät olisi taistelleet itsenäisyytemme puolesta meillä voisi olla asiat toisin. Kävin tänään itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa ja sen jälkeen vietiin sankarihaudalle seppeleet. Siinä sitten eräs vanhempi nainen pyysi että auttaisitko, saisinko ottaa kädestä. Tietysti suostuin ja ojensin käsivarteni ja yhdessä menimme katsomaan seppeleiden laskua. Hän kertoi tasaainonsa ja selkänsä olevan huono joten autoin häntä hakemaan sauvat kirkon eteisestä ja sytyttämään kynttilän muualle haudatuille vainajille tarkoitetun kiven eteen. Hän oli kiitollinen saamastaan avusta ja jossain vaiheessa kysyikin että en kai vie sinun aikaasi.Minulle se oli ilo auttaa ja sai minutkin erittäin hyvälle mielelle. Sen lisäksi sain lahjaksi vielä halin ja kiitokset siunauksen muodossa, hän toivotti myös voimia kouluun. Se oli erittäin hyvä esimerkki lähimmäisen rakkaudesta ja toisen välittämisestä ja auttamisesta. Hänelle oli todella iso asia että sai apua, vaikka se ei minulta vaatinut erityisen paljoa ponnisteluja.

Auttakaa ihmiset toisianne! Sen ei tarvitse olla mitään vaikeaa tai raskasta, mutta sille joka sen avun saa, hänelle se voi merkitä paljonkin. Ja sitä enemmän se merkitsee jos apu tulee oikeasti sydämestä! Isänmaamme puolustajat sotivat meidän puolestamme, he antoivat meille hyvän tulevaisuuden. Se on paras apu mitä me olemme voineet heiltä saada. Vaikka kaikki asiat eivät ole täydellisesti, ne eivät olisi näin hyvin ilman heidän panostaan!

Jokainen oi ylpeällä mielellä sanoa olen Suomen kansalainen, en ole pelkästään maailman kansalainen vaan erityisesti Suomen kansalainen. Olen kansalainen kahden maan, Suomen ja taivaan knsalainen! Rakas Isä, siunaathan myös meitä oman elämämme taisteluissa.

Valmistautuminen itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoon ja tuntemattomaan sotiaan katsomiseen alkaa pian!

Hyvää ja rauhaisaa itsenäisyyspäivää kaikille!