Mitä se onni edes on? Onko se mystistä hyvää oloa vai sitä että elämä rullaa sillä tavalla mukavasti, ilman suurempia huolia tai murheita. Onko onni vain hetkittäistä vai voiko se olla pysyvämpi olotila?
Mutta onko se niin että onni on kätkettävä? Itse mietin, jos olisin onnellinen en haluaisi peittää sitä ja nimenomaan jos se olisi pysyvää. Mutta toisaalta ei ole itsestä mukavaa katsoa vain vierestä toisen onnea. Tulee helposti kateelliseksi ja oma olo pahaksi. Ja se kuka on onnellinen ei välttämättä tajua asettua toisen asemaan ja ei hehkuttaisi onneaan liikaa. Tietysti onnestaan täytyy nauttia, mutta se kuinka sen tuo esille on se ehkä oleellisin asia. Sama toisaalta voisi päteä myös synkistelyyn tai mesentuneisuuteen. Itse ainakin koen että en halua rasittaa ystäviäni jatkuvalla masentuneisuudella ja valittamisella. Tunteensa täytyy näyttää mutta rajansa kaikella. Pelkkä itsestä puhuminen ja omien tunteidein hehkuttaminen tai vatvominen on itserakasta. Asioista täytyy pystyä keskustelemaan, mutta liika on liikaa.
Tajuaakohan siitä mitään, mutta ajatuksia. :)
Kuuntele Jujun onni biisi alla olevasta linkistä, ja siinä puhutaan yllätysyllätys onnesta
Onni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti