Teatterihulinat sen kun jatkuivat tällä viikolla. Keskiviikkona ja torstaina oli omat esitykset. Torstaina eräs opettajani tuli katsomaan joten latasin kaiken energiani tähän esitykseen. Ja sen jälkeen väsytti, en ikänä ole esityksen jälkeen ollut niin väsynyt kuin olin nyt. Mielestäni tämä oli yksi parhaista, ellei jopa paras suoritukseni lavalla, tämän produktion tiimoilta. Mutta sen esityksen jälkeen rupesi harmittamaan kaikki pikku asiat mitä päivän aikana oli tapahtunut. Olinko sanonut jotain sitenkin pahasti, tahtomattani... Olen herkkä imnemeään toisten tunnetiloja ja kun jollain kenet tapasin illalla, oli huono päivä, niin oma iloni ja tyytyväisyyteni lässähti. Mutta se ei silti poista sitä että olin tyytyväinen itseeni ja omaan suoritukseeni. Jännitin taas hirveästi kun tiesin katsomossa olevan henkilön joka tuntee minut hyvin. Mutta tällä kertaa se sai minut ylittämään itseni, kun tiesin että hän on siellä. Tunsin että minun on tehtävä kaikki niin että voin sanoa että annan kaikkeni.
Eilen illalla kävin Tampereen teatterissa katsomassa näytelmän ihmisen osa, jossa Anja Pohjola oli pääosassa. Hän oli aivan ilmiömäinen. Alku näytelmästä oli hieman pitkäveteinen tai pitkäöhkö. Hidas tempoltaan. Mutta toinen puoliaika!!! Miten voi näytelmä olla yhtäaikaa olla huumoripitoinen, mutta niin koskettava. Minä kyllä kyynelehdin siellä ihan kunnolla. Tarinssa pikkutyttö jäi auton alle, ja siihen liittyvät tapahtumat olivat niin koskettavia ja surullisia, mutta aikaisemmin toisessa hetkessä samat näyttelijät saattoivat olla todella hauskoja. Mutta Anja Pohjola, olit aivan loistava :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti