Perjantaina kävin katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterissa Niskavuoren naiset. Hella Wuolijoen klassikon, joka oli kyllä aivan uudenlainen versio kaikkien tuntemasta näytelmästä. Niskavuoren naiset olivat aivan huippuja eli Martta ja vanha emäntä. Kiitos näyttelijöiden Maritta Viitamäki (vanha emäntä) ja Piia Mannisenmäki (Martta). He tekivät ehdottomasti parhaat roolisuoritukset koko näytelmässä. Näytelmä oli koskettava, erilainen, nauruhermoon osuva, hykerryttävä, yllättävä ja upea, aivan mahtava. Tiedän kyllä mitä haluan elämässäni tehdä. Teatteria, tehdä ja katsoa :)
Kuvia näytelmästä (Jyväskylän kaupunginteatterin kuvia):
Lauantaina oli myös kaksi esitystä meidän näytelmästä Kätketty kuningatar.
Esitysten välissä oli reilu puolituntia taukoa. Väsymyksen huomasi toisen esityksen jälkeen. Ja hieman sen aikanakin. Vaikka söi eväitä välillä, se puserrus vei voimia. Vaikka nautin tekemisestä ja olemisesta näyttämöllä, alan ymmärtää että näyttelijän arki ei välttämättä ole mitenkään helppoa. Paljon pitempiä esityksiä on useasti ja harjoituksiakin kait. Ja näyttelijä saattaa olla monessa produktiossa mukana.
Sunnuntaina oli vuorossa Oriveden teatterin näytelmä Hukassa on hyvä paikka. Siitäkin tykkäsin. Oli vaikuttavaa nähdä rohkeita roolisuorituksia. Erityisesti kahdelta pääosan esittäjältä. Sellaista heittäytymistä en ole aikanani Oriveden teatterin lavalla nähnyt. Toisaalta tuli ikävä vanhoja teatterikavereita. Siellä minä olen "urani" aloittanut. Siellä olen kasvanut, siellä elänyt, saanut rohkeutta. Oriveden teatterissa sain tuntea, iloita ja suruita. Niihin vuosiin mahtuu hirvittävästi. Vuoristorataa elämässä. Sairastuminen, hyvästit joita ei ikinä tullut sanottua. Ihmisiä siellä on tullut ja mennyt. Jotkut ovat jäänet elämääni ja jotkut ikuisesti elämäni jättäneet. Jotkut tulevat olemaan aina sydämessäni, vaikka minä en olisikaan heidän.
Vaikka olen päässyt Torstaiteatterin porukkaan loistavasti mukaan ja sieltä löytyy kasa hienoja, mukavia, mahtavia ihmisiä, Oriveden teatterissa minulle ehti kasvaa kuin perhe. Paikka jossa oli ihmisiä jotka piristivät, jotka tukivat. Antoivat voimaa ja väsyttivät. Meno on molemmissa aivan eri, eikä niitä ole tarpeen verratakkaan... Mutta tuli ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti