Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

lauantai 17. elokuuta 2013

Sanoista teoiksi

Monet ovat varmasti monta kertaa uhonneet tekevänsä jotain. Lapset/nuoret uhonneet että tekevät isona asiat eri tavalla ja varmasti kun olen iso teen niin tai näin. Aikuisten suusta taas kuulee usein että sitten kun on rahaa niin sitten... Mitä jos ei luvattaisikaan mitään mitä ei voi vielä toteuttaa tai mistä ei vielä tiedä. Jos aloittaisi pienistä lupauksista eikä lupaisi itsellekkään liikoja.
               Itselläni on lista asioista joita haluaisin tehdä, mitä haluaisin lukea, kokea, oppia. Mutta en ole luvannut itselleni mitään näistä. Koska en tiedä, koska voin jättää ne aina tekemättä. Ainahan voin tulla sokeaksi enkä voi lukea ja kokemuksia ei voi suunnitella. Mutta sen olen uskaltanut luvata että lopetan tupakoinnin, aloitan harrastamaan liikuntaa, koska on kyse terveydestäni ja jos olen terve voin tehdä paremmin asioita joita olen halunnut tehdä.  Yksi periaatteeni on ollut että älä vanno. Älä vanno tekeväsi jotain mitä et ehkä voisikaan pitää. Mielestäni jos jotain lupaa tämä pitää myös pitää. Eikä olla heti perumassa, mielestäni terveydelliset syyt tai erehdykset ovat ainoat hyvät syyt. Ja niin on käynyt itsellenikin.
                 Ehkä lupauksen pettäminen ja siihen liittyvä paha mieli ovat lupausten ainoa kääntöpuoli. Lapset ainakin pettyvät hirveästi jos vanhempi pettää lupauksensa. Oli kyse vanhemman mielestä kuinka pienestä lupauksesta tahansa. Lapsi oppii kestämään pettymyksiä, mutta ollessa kysymyksessä isompi lupaus voi mennä luottamus toiseen...


Tässä ajatuksia lupauksista... En tiedä ymmärrättekö mitä ajan takaa.... :) toivottavasti

Heissan!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti