Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

lauantai 23. toukokuuta 2015

One dream come true

Oi ihana Perjantai! Elämäni paras päivä! En tiedä mistä aloittaisin, joten aloitan alusta!
Alustavien suunitelmien mukaan, menen Maaritin keikalle Jyväskylän poppariin. Käytännön suunitelmat ovat auki, mutta päätös on tehty. Laitan Maaritille netissä  hänen kotisivuillaan viestin että tulossa ollaan! Olen siis laittanut hänelle myös käsin kirjoitettua postia ja hän on siihen vastannutkin.

Mutta nyt ei mennä vielä tässä jutussa pidemmälle vaan mennään perjantaihin, tapahtumiin ennen iltaa.


Aamulla aurinko paistoi ja tuntui kaikin puolin kesältä. Eli aamutoimet, nopea siivous, huonetarkastus asuntolassa, laittautuminen ja kesämekko päälle ja menoksi!!  Kuokkalan kirkko kutsuu. LPP15K oli toteuttamassa kevätjumalanpalvelusta kouluväelle. Minä oli  esirukoilemassa. Sen jälkeen menimme ryhmän kanssa syömään. Melkein kaikki yhdessä ennen kesälomaa! Sitten menin Kristinan luo valmistautumaan iltaa varten. Pikku päikkärit, meikin kohennus, vaatteiden vaihto ja Maaritille kortti!


Ilta oli mahtava! Ensin parin luokkakaverin kanssa kirkkopuistoon parille ja sitten Poppariin Maarit Hurmerinnan keikalle. Ah ja oh! Istun erään pariskunnan pöytään, koska tilaa oli rajoitetusti. Ja siitä alkoi loistava keskustelu musiikista ja koulustani. Ostin itse kaksi lasillista punaviiniä, mutta kolmannen he tarjosivat minulle. Miettikää, tuntemattomalle. Se oli mahtavaa. Heille tuli kerrottua myös sellaisia asioita, joita en ole kertonuy kenellekkään muulle. Maarit tuli esiintymään, hän esiintyi Samin kanssa noin tunnin ja kaikki kappaleet olivat loistavasti jälleen kerran tulkittuja. Ihana, loistava artisti <3

Sitten kun he lopettivat keikkansa, menin sanomaan yhdelle baarimikolle että minulla olisi Maaritille kortti. Hän kävi kysymässä voinko viedä sen itse. Ja sain. Siellä kun menin ovesta sitääs, siellä odotti Maarit ja Sami! Minä sönkötin että minulle olisi sinulle kortti. Maarit kysyi oletko sinä Vilma ja minä sanoin joo. Hän tuli heti halaamaan minua ja sanoi että hän oli yrittänyt lavalta katsoa näkeekö minua. Hän kiitti todella paljon kortista. Ja siinä muutama sana vaihdettiin opiskeluistani. Olin todella otettu, voi olla että Maarit halasi minua myös toisen kerran, mutta jos ei niin hän oli ainakin erittäin lämminsydämminen ja ystävällinen. Sami taisi kysyä että mitä opiskelen, kun kerroin että keikka oli palkinto aherruksesta koulussa. Kun kerroin että lapsi-ja perhetyötä, niin Maarit sanoi että se on tärkeää työtä ja jos hän ei olisi muusikko hänkin saattaisi tehdä sellaista työtä. Mutta olin niin onnellinen!!! Ja olen edelleen.



Keikan jälkeen kadotin sen pariskunnan, jonka kanssa meillä oli hyvät keskustelut. Että minua harmitti kun en tiedä ketä he olivat! Haluaisin tietää, mutta en tajunnut esittäytyä ajoissa. Any ideas? Mutta keikan jälkeen tapasin naisen, jonka kanssa käveltiin siinä hetki. Hänkin halasi minua lähtiessään. Mutta hänen kanssaan esittäydyttiin. Voi olla että viinilläkin oli vaikutusta tähän tuttavuuteen. Mutta tällaiset kohtaamiset on juuri todella antoisia. Niihin pitää vain uskaltaa tarttua. Loistava päivä. Loistavia ihmisiä, loistava Maarit! Kiitos kaikille jotka mahdollistivat tämän päivän!

2 kommenttia:

  1. Mukavaa,että on ollut kiva päivä ja tavannut mukavia ihmisiä:) hienoa,että artisti arvostaa fanejaan :) itse en oikein osaa neuvoa miten löytyisi tuo pariskunta , mutta ehkä ilmoitus faceen tai sinne paikan seinälle, että etsit heitä? Tsemppiä etsintään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin kovasti :) Olen laittanut omaan faceen julkiseksi ja sitä on saanut jakaa. Mutta popparin sivulle voisi laittaa viestiä myös :)

      Poista