Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Ihmeitä tapahtuu edelleen

Minulle tapahtui tänään asia, joka sai sydämeni sykkimään ilosta ja riemusta! Olen eräässä ryhmässä jossa vaihdetaan/myydään tai ostetaan muumimukeja. Siellä oli eräs muki myynnissä mielestäni hyvään hintaa. Varasin tämän muki ja laitoin viestiä myyjälle että sopiiko jos maksan parin viikon päästä kun saan rahaa. Muki sitten tuli postissa viime viikolla ja tänään laitoin hänelle viestä jossa kiitin että muki tuli perille ja sanoin että maksan ihan lähipäivinä. Silloin häneltä tuli viesti että jos sinulla kerta on tiukkaa rahasta (Olin selittänyt raha-asiani hänelle) niin saat sen mukin lahjana. Olin hieman hämilläni ja yllättynyt, lahjana? Et voi olla tosissasi? Myyjä ei tuntenut minua ja uskoi sen että rahatilanne on tiukka -en olisi varannut mukia jos en olisi ollut varma että saan sen jollain rahoilla maksettua (edes säästöillä). Mutta tämä ele oli mielestäni erittäin hieno. Kuka tahansa ei olisi lahjoittanut mukia minulle, vaan ei olisi edes suostunut kauppaan.


Viime viikon olin lomalla koulusta. Eli käytännössä nukuin, söin ja luin. Tavoitteeni oli lukea viisi kirjaa loman aikana. Melkein onnistuin, luin neljä ja puoli kirjaa (Jojo Moyes; ole niin kiltti äläkä rakasta häntä, F.E Sillanpää; hurskas kurjuus, Riikka Pulkkinen; raja, ja Annariikka Leinon Maarit)   :)

Välillä kävin ystäväni luona Loimaalla ja tein hieman kouluhommiakin. Meillä on lapsihavainnointitehtävä, jossa pitää havainnoida alle kouluikäisen psyykkistä, fyysistä ja psyykkistä kehitystä. Eli teoria käytäntöön.
Selvitettäköön vielä että psyykkisen kehitykseen kuuluu persoonallisuus ja kognitiivinen kehitys ja esim. kielen kehitys. Fyysiseen esim. motoriikka ja sosiaaliseen se miten ottaa muut huomioon, miten ilmaisee itseään ja leikkiminen. Mielenkiintoinen tehtävä, joka tosin tuntuu kamalan laajalta ja vaikealta osata havainnoida ja vielä kirjoittaa puhtaaksi. Mutta innoissani, koska tämä on se ala joks kiinnostaa. Lastenohjaaja. Vaikka iltapäivän tunnit tuntuvat välillä hirveän pitkiltä. Minulla kun lukioaika ei ole niin kovin kaukana. Aina jossain välissä mieleen palaavat haaveet teatterikorkeaan pääsystä ja näyttelijän urasta. Se on seuraava haaste, kun täältä valmistun niin sinne haen niin kauan kuin pääsen. :) Vaikka sitä työtä en ikinä tekisikään ja vaikka hakisin, minulla olisi jo yksi ammatti, jota teen aivan yhtä mielelläni. Mutta se on haave, josta en aina uskalla edes haaveilla... Tämä oli realistisempi.

6 kommenttia:

  1. Tulipa tästä tekstistä hyvä mieli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että pystyin jakamaan hyvää mieltäni muillekkin :) Kiitos Kiiviministeri :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! :) pienistä asioista tulee suurin ilo :)

      Poista
  3. Ihana ele mukin myyjältä <3 :)

    VastaaPoista
  4. Eikö ollutkin, hämmentävää ja ihanaa kun tuollaisia ihmisiä vielä on :)

    VastaaPoista