Silja

Nyt on vajaa yksi kolmasosaa luettu kirjasta nuorena nukkunut. Tiedän, olen ehkä hieman hidas lukemaan. Kirjaa on ollut mukava lukea, kieli on jotenkin suloista tai ehkä enemmin kaunista. Juonessa Silja on juuri syntynyt, mutta vanhempien elämä tuntuu hieman surulliselta. Tai juoni tekee minut itseni ainakin hieman surulliseksi. Kun lapset kuolevat ja tuntuu kuin Siljan vanhemmat eivät ole naimisissa niin kuin mitä itse ajattelen naimisissa olon.Mutta suhteesta henkyy silti luottamus. Luottamus joka on yleensä hyvän ihmissuhteen perusta. Luottaa siihen että toinen on siinä ja on turvallista. Vaikka Kustaa (Siljan isä) onkin ottanut velkaa ei hän kerro sitä vaimolleen ennen kuin heidän talonsa on melkein myyty. Se saa minut pohtimaan uudestaan heidän välistään luottamusta, eikö Kustaa uskaltanut kertoa? 
             Heillä on tähän asti ollut muutenkin epäonnea elämässä, kolme heidän lapsistaan on kuollut jo hyvin varhaisessa iässä. Vaikuttako se Siljan kohtaloon, että hänen sisaruksensa ovat ollut heikkoja ja kuolleet sairaana.  Millainen tulee Siljasta kun hänen vanhempansa ovat tuollaisia kuin mitä olen saanut lukea. Kustaa on hiljainen, omiin oloihinsa vetäytyvä ja Hilma on lempeä. Sitä odotellessa!