Silja, kiertävä piika ja tunteva tyttö

Olen aivan Siljan pauloissa. Siljan elämässä on jo tapahtunut kaikenlaista ja hän on aikuistunut kirjan aikana, mutta nyt jo tuntuu siltä että haluaisi saada tietää miten Silja kuolee. Silja on kokenut  miltä tuntuu menettää joku läheinen, hän on kokenut nuoruuden riemua ja päässyt nuorten maailmaan mikä ei silloinkaan aina ole ollut ihan helppo. Mutta Silja on onnellinen. Hän on kuin kiertolainen, kiertää talosta toiseen piikana ja viipyy jokaisessa talossa vain aikansa. En tiedä mistä se Siljan kohdalla kertoisi, vain paikan vaihtamisen halusta. Hän ei ehkä halua pysyä koko ajan samassa paikassa tai sitten Silja vain ei pysty siihen. Kirja on koskettava niin kuin ennalta odotin ja Silja on jo nähnyt paljon ja tulee ehkä näkemäänkin ennen kuolemaansa. Pystyn samaistumaan Siljaan jollakin tavalla, tuntuu että kun lopettaa kirjan lukemisen tipahtaa takaisin omaan maailmaansa ja Siljan maailmasta pois. Se on niin oma maailmansa ja kun se on niin erilainen kuin omani.Mutta silti pystyn tuntemaan ne tunteet mitä Siljan sanotaan tuntevan ja tuntuu kuin kirjan herättämät tunteet olisivat Siljan ja minun yhteisiä. Pystyisin kertomaan mitä muuta Silja tuntee ja mitä ehkä ajattelee. Yhteistä Siljan kanssa on se että olemme menettäneet meille rakkaita ihmisiä, Silja tosin vanhenpansa ja minä en. Mutta meillä molemmilla on tunteet ja meillä on jollakin tapaa samanlaisia tunteita asioista. Ja kun luen kirjaa ajattelen monta kertaa että noin minäkin voisin tuntea,ajatella ja käyttäytä tässä tilanteessa, Silti olematta Siljan klooni, mutta meidän luonteissamme ehkä on yhtymäkohtia. Silja olisi varmasti minulle hyvä ystävä, vaikka kirjassa tuntuu kuin Siljalla ei todella hyviä ystäviä olisi ollenkaan. Hän kyllä tutustuu talojen muihin piikoihin, mutta heidän väleistään ei kerrota niin tarkasti. Ainakaan heitä ei mainita Siljan tarinassa enää myöhemmin.