Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Askartelun ja urheilun armoton maailma!!!

Lasten ja varhaisnuortenleireillä opin tekemään ystävänauhan. Olen haaveillut oitkää että oppisin tekemään solmimalla erilaisia nauhoja ja nyt opin tekemään tällaisen :
 Tämä ei ole helppoa, koska siinä menee helposti sekaisin ja narujen järjestyksen vaihtuessa nauhasta ei tule niin symmetrinen.

Aloita leikkaamalla kuusi (6) noin 50 cm pitkää langan pätkää. Tee toiseen päähän solmu (niinkuin kuvassa) ja aloita solmiminen. Ota vasemmasta reunasta ensimmäinen lanka ja tee jokaisen muun langan kanssa kaksi solmua ja siten taas vasemmalta uusi lanka ja samaan malliin, kunnes lanka loppuu tai kun nauha on milestäsi tarpeeksi pitkä. :) Toivottaasti oli selkeät ohjeet. Siitä vain askartelemaan!!!



Olin eilen pyöräilemässä siitaman sikamaratonin jonka pituus on 22,4 km. Matka taittui tuskan ja uskonpuutteen kera mutta myös ilon ja toivon. Maalin lähestyessä toivoa oli että pääsen perille asti, mutta välillä teki mieli luovuttaa ja lopettaa matka siihen. Samaa voi sanoa kaikkien omasta elämän matkasta. Välillä on vaikeita hetkiä ja tuntuu että haluaisi luovuttaa, mutta aina se voima löytyy jatkaa ja on iloinen siitä että pääsee eteenpäin eikä jää paikalleen junnaamaan. Saati menneisiin. Välillä on uskonpuute omiin kykyihin ja voimavaroihin ja välillä niihin uskoo taas liikaa.
            Tämä on kuin suoraan omasta elämästäni, jossa olen sairastanut masennusta ja elämä oli täynnä ylä- ja alamäkiä niinkuin maratoonissakin. Mutta niistä kaikista voi selvitä, ukonpuutteesta ja voimien katoamisesta huolimatta. Toivoa on aina, kunhan on joku joka toivoa antaa. ;) Aina on joku joka käsillään kantaa. Uskokaa Jumalaan ja itseenne. Kaikki on silloin mahdollista, annat vain Jumalan kulkea matkan kanssasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti