Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Olen aina pitänyt lukemisesta ja kesällä yleensä on parhaiten aikaa siihen, ainakin minulla.  Jo pitkään olen halunnut lukea Sofi Oksasen Puhdistuksen. Kunnes sain sen eilen käsiini ja lukenut olen jo jonkunn verran. Okasen tekstiä on helppo lukea, se on sujuvaa, vaikka aihe ei ole. Raiskauksia, väkivaltaa ja alentamista. Toinen maailmansota ja viro. Ajat muuttuvat jälleen kerran. Juoni on mielenkiintoinen ja nuoren ja vanhan sukulaisen suhdetta kuljetetaan rinnakkain. Paljastaen salaisuuksia ja kertoen lukialle millaisessa maailmassa naiset asuvat.
      Kirjan alussa Aliinde Truun asunnon pihaan on ilmestynyt nuori tyttö zara. Aliinde ei tiedä mikä tai kuka tyttö on, mutta pian selviää että hän on paossa väkivaltaista miestään. Tuntuu että molemmilla on kirjan alussa omat salaisuutensa joita valoitetaan lukijalle koko ajan lisää.Teoksessa on esillä kaksi samantapaista tarinaa, vaikka toinen naisista on nähnyt myös toisenlaista elämää.Mutta molemmat tietävät alistamisen keinot. Kirjasta huokuu menneisyyden taakka, häpeän taakka. Molempien naisten häpä, joka ei hellitä, vaikka välissä olisin vuosikymmeniä.
      Kirjaa ei malttaisi laskea kädestään vaansen haluaisi lukea heti ja sukeltaa Viroon ja sen historian tapahtumiin. Varsinkin jos historia kiinnostaa ja vielä kun sen saa lukea romaaninn kautta. Siinä kerrotaan asioita suoraan ja kaunistelematta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti