Myöhemmin tuon taian korvasi kaamea sähellys. Kukaan ei malttanut istua vaan aina jonkun piti sählätä. Kaikilla oli nälkä eri aikaan, milloin piti ruokkia kukakin. Kenellä oli nälkä vielä viidennenkin makkaran ja pihvin jälkeen. Kuka menee saunaan milloinkin...Älä seiso siinä, älä syö enempää, älä istu...Mutta kukaan ei uskaltanut muuttaa kaavaa. Kun tajusin taian rikkoutuneen, olen vain kitunut. Viime vuonna onneksi hyvän musiikin ja monien ihmisten ympäröimänä Rönnissä. Koska sai olla aikuinen nainen isolla A kirjaimella. Vapaana kahlivista perinteistä. Perinteet joo, mutta hyvällä maualla ja niin kauan kun se on kivaa.
Kaikki muttui, koska me muutuimme. Me lapset kasvettin isoiksi. Mutta mikään ei kaikesta huolimatta ole muuttanut sitä tunnetta savusaunan jälkeen. Viileässä iltavedessä uimista, kun sadepisarat hiljaa pomppivat tyynelle pinnalle. :)
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Oottehan ollut ihmisiksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti