Äitiys

Olen miettunyt viimepäivinä paljon äitiyttä ja vanhemmuutta. Kun seuraan ikäisteni nuorten ja vuoden pari vanhempien elämää, on monilla jo vähintään miesystävä, kihlattu tai avopuoliso. Yhä enemmän heillä alkaa olla myös lapsia. Pitäisikö minun olla huolissani, koska minä en edes seurustele..? Enkä perheenlisäystä ole suunnittelemassa juuri tähän elämänvaiheeseen... Jotkut ikäiseni nuoret ovat taas sitä mieltä että lapset eivät ylipäätään kuulu tähän ikään. He käyttävät varmoja ehkäisykeinoja ja heidän ajatusmailmansa on ehkä se että lapsia oikeasti saadaan kun on varma toimeentulo, asunto ja kestävä parisuhde.

Minulle lapsi on lahja, josta voisi huolehtia jo nyt. Se ei estä sua elämästä ja opiskelemasta tai työskentelemästä. Se pysäyttää sen opiskelun hetkeksi ja lapsi pysyy sun mukana -toivottavasti siihen asti kun kuolet- mutta se ei estä sua olemasta vapaa, se ei estä sua elämästä. Vai ajatteleeko joku toisin? Kommentteja saa heitellä tonne alas (asiallisesti)...

Itse haluaisin lapsia ja tykkään lasten kanssa työskentelemisestä. Siksi ehkä lähdinkin tälle alalle... Mutta siis kun monet ikäiseni kaverit ovat jo äitejä tai odottavat vauvaa. Tulee vaan mieleen niin paljon kysymyksiä. Onko ollut valmis ja halukas perustamaan perheen jo tämän ikäisenä? Ja miksi jotkut saavat lapsia ja jotkut eivät edes halua lapsia? Miksi ne jotka eivät halua lapsia saavat lapsia ja ne jotka haluavat eivät saa?

Ja miten nuo edellä mainitut asiat vaikuttavat minun työhöni, esimerkiksi se että vanhemmat ei ole halunnut lapsiaan vaan huomanneet esimerkiksi liian myöhään odottavansa lasta! Ja entäs ne vanhemmat joilla on vain yksi lapsi, mutta tahtoisivat enemmän, mutta eivät saa. Miten se vaikuttaa tähän ainoaan lapseen, vaikka hän olisikin toivottu..