Uutisia

Blogilla on nyt myös facebook-sivut, käykää tykkäämässä tästä.
Loin ne tänään. Jännää, katotaan miten lähtee pyörimään.

Yöttömän yön taikaa

Nuorena tunsin sen taian. Se jännitys kun käveli rantamökiltä kotiin. Kesäillan viileys, sen äänet. Kuinka kerättiin kukkia tyynyn alle, jotta nähtäisiin tuleva sulho unessa. Aamulla karvas pettymys kun näin ei ollutkaan.

Myöhemmin tuon taian korvasi kaamea sähellys. Kukaan ei malttanut istua vaan aina jonkun piti sählätä. Kaikilla oli nälkä eri aikaan, milloin piti ruokkia kukakin. Kenellä oli nälkä vielä viidennenkin makkaran ja pihvin jälkeen. Kuka menee saunaan milloinkin...Älä seiso siinä, älä syö enempää, älä istu...Mutta kukaan ei uskaltanut muuttaa kaavaa. Kun tajusin taian rikkoutuneen, olen vain kitunut. Viime vuonna onneksi hyvän musiikin ja monien ihmisten ympäröimänä Rönnissä. Koska sai olla aikuinen nainen isolla A kirjaimella. Vapaana kahlivista perinteistä. Perinteet joo, mutta hyvällä maualla ja niin kauan kun se on kivaa.

Kaikki muttui, koska me muutuimme. Me lapset kasvettin isoiksi. Mutta mikään ei kaikesta huolimatta ole muuttanut sitä tunnetta savusaunan jälkeen. Viileässä iltavedessä uimista, kun sadepisarat hiljaa pomppivat tyynelle pinnalle. :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Oottehan ollut ihmisiksi

 

 

Nautin vain kesästä

 Ensimmäinen lämpöisempi ja vähemmän tuulisempi lomapäivä. Heti oli pakko päästä ulos. Pelasimme siskon kanssa mölkkiä ja heitimme tikkaa. Ja koska palan helposti ei aurinkorasvaa ollut unohtaminen. Kesä on parasta aikaa lukemiselle.Nyt olen tarttunut Jim Morrisonin elämäkertaan.. Ps. Olen käynyt hänen haudallaan, joka on Pariisissa. Tittakin nauttii kesästä.

 

 

 

käyn ahon laitaa

Tuli mieleen, kun en jaksa stressata edes politiikasta, nyt on kesä!!

happeninkii

Luonto kukkii ja on niin kaunista!

Mutta eilen olin Tampereella, siellä oli Annikin runofestivaali, jossa siis esiintyi runoilijoita, kirjailijoita yms. Harmi vaan kun satoi vettä.

  

Festivaali oli Annikinkujan vanhassa puukorttelissa, tammelassa.
Ostin rintakorun, kortin ja Marisha Rasi-Koskisen vaaleanpunainen meri novellikokoelman. Hän luki sitä siellä ja ihastuin. Sain omistuskirjoituksenkin. Tämä oli toinen kerta kun olin festareilla. Nyt sain enemmän irti. Vaikka taas satoi, olisin halunnut jonkun kaverin mukaan.

Tänään oon vaan löhönnyt. Kävin siskon kanssa kävelyllä ja tehtiin palapelia. Aloitin sen muutama päivä sitten ja se on kyllä nyt pitemmällä kuin tässä kuvassa.

Muumimammailua

 

Sain hetken omaa aikaa Tampereella sillä välin kun äiti ja sisko olivat 

ottamassa napakorua. Ja tietysti eksyin kirjakauppaan. Agatha Christien, Eikä yksikään pelastunut oli ensimmäinen kirja jonka kyseiseltä kirjailijalta olen lukenut. Ja se on aivan ilmiömäinen. Kirjan nimi kertoo paljon. 10 erilaista ihmistä päätyvät saarelle ja vähitellen heitä yksi kerrallaan alkaa kuolla. Kuinkas sitten kävikään, saarella ei pitänyt olla muita ihmisiä. Kuka on murhaaja, pelastuiko joku sittenkin. Agatha Christie on nero. Ketä vaan kirjan henkilöä voit epäillä murhaajaksi, mutta se on sittenkin juuri se jota et osannyt edes epäillä. Koska olen hulluna muumeihin, piti ostaa myös kortteja. Minä onneton käännän kirjakaupan aina ylösalaisin. Muumit on niin parhautta. Tove Jansson on luonut aivan mahtavan maailman.

Eräänä päivänä kokeilin uutta reseptiä raparperipiirakkaan.Ohje oli mielenkiintoinen, maito ihmetytti eniten, taikinasta tuli löysempää, kuin mitä ennen kun olen piirakkaa tehnyt. Sen vuoksi raparperit upposivat ikääänkuin taikinan sisään. Kiisseli oli mahtava idea siihen päälle, se neutralisoi raparperin kirpeää makua. Ohjeesta kiitän Hellapoliisia

Pohja:

3 munaa
3½ dl sokeria
100 g margariinia
1½ dl maitoa
4½ dl vehnäjauhoja
2½ tl leivinjauhetta
raparperia+ sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sitten sulatettu margariini ja lämmin maito vuorotellen. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Ripottele pinnalle raparperipalat ja sokeria. Paista 225 asteessa n. 20 minuuttia.

Vaniljakiisseli:

3 dl maitoa
1½ dl sokeria
n. 2 rkl perunajauhoja
vaniljasokeria

Sekoita kastikkeen ainekset kattilassa ja hämmennä, kunnes sakenee. Levitä kuorrute valmiin piirakan päälle.

Että tuli hyvää, vaikka itse sanonkin!

Kesän to do- lista

Löhöön, löhöön, löhöön... Kaikki kyselee koko ajan että menetkö kesätöihin! Vastaus on tomera ei. Enhän minä oikeita kesätöitä ole ikinä saanut, mutta jotain on aina ollut. Nyt ajattelin että ensimmäinen kesä kun en ota stressiä työ- tai koulujutuista. Eka to do juttu onkin itseoikeutetusti:

1. Ei huolta huomisesta. Liikaa, stressaamasta ei voi olla, mutta semmonen päätön huolehtiminen ei tänä kesänä käy. Älä siis saata itseäsi sellaisiin tilanteisiin.

2. Matkaan lähden, matkaan lähden.... Mulla kauas menolippu on.
Ei kyllä vielä ole, muuten kuin salaisissa haaveissa. Lähtö riippuu rahoituksen saannista... Sitä on, mutta en tiedä onko tarpeeksi. Vielä en uskalla puhua enempää, koska lähtö tulisi olemaan melko yht´äkkinen.

3. Lukea, lukea, lukea. Monta romaania :)

Kun mikään ei ole varmaa...

Kun mikään ei ole varmaa, mutta mahdollista. Olen etsinyt facebookin avulla sitä pariskuntaa, jonka tapasin Maaritin keikalla silloin perjantaina 22.5. Ei ole varmaa löydänkö heitä ikinä, mutta se on mahdollista. Toisaalta ihana ajatella, että vaikka se ei ole varmaa, niin se on mahdollista! Mutta koska se ei ole varmaa... se stressaa. Koko ajan päivystän s-postia ja facebookia, onko heitä koskevaa julkaisua jaettu, onko kukaan lähettänyt s-postia asiasta, onko joku ilmoittautunut. Raastavaakin. Mutta toivoa on. Mutta kuinka todennäköistä...

Kun osaisikin tarttua hetkeen. Uskaltaisi rakastua, uskaltaisi olla ihminen toiselle. Uskaltaisi sanoa, että rakastaa. Että oletko siinä aina. Kun osaisi tarttua hetkeen, jossa kohtaa ihmisiä, uskaltaisi kohdata ne ihmiset. Koska jokainen kohtaaminen joka herättää positiivisia tunteita ei ole turha. Niidtä saa aina jotakin itselleen. Kun on rohkea, niillä hetkillä on jokin tarkoitus. Tehdä töitä sen eteen, mitä rakastaa ja mikä on koskettanut, rohkaissut, sen puolesta mikä on tärkeää. Se on hyvä neuvo. Ja jos kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku :)

Kävin eilen tervehtimässä mummua, joka on minulle tärkeimpiä ihmisiä maailmassa. Mummun kanssa puhutaan melkein kaikesta. Rakastan mummua suunnattomasti. Kävin myös entisellä naapurillani, joka on 97-vutias. Asuu siis yksinja tekee ruokaa ja jotain puutarhahommia. Kertoi paljon tarinoita elämästään, ihan tippa linssissä kuuntelin. Se oli ainutlaatuista. Häneltä sain lähtiessäni tiukan halin.