Kesätunnelmia

Asiaan jalkapallo! Öitä on tullut valvottua ja kannatettua omia lemppareita näin kotisohvalta. Harmi vain että Espanja tippuu, Englanti tippuu,  molemmat suurimpia lemppareitani, mutta onneksi Ranska on vielä mukana ja samoin Brasilia ja Argentiina. Mutta ne eivät niin suurina suosiukkeina kuin kolme aiemmin mainittua. Jalkapallo kuuluu kesään ja omien suosikkien kannattaminen. Muistan kun 2010 maailmamestaruuskisat tulivat, katsoin kaikki Espanjan pelit. Nyt kiinnostavat koko kisat jo pelkästään ilmiönäkin. Millainen on isäntämaa, ketä pelaa, miten ja kuka voittaa... Mitä tapahtuu kaiken jalkapallonäytelmän takana. Sitä voi jokainen miettiä ja ottaa itse selvää... hehe! :)

Kaverieni kanssa ollaan puhuttu urheilusta ja he eivät voi ymmärtää jalkapalloinnostustani. He ovat enemmän jääkiekon ystäviä, vaikka kyllä minä sitäkin välillä katson, mutta harvemmin. Itse en ole kumpaakaan ikinä pelannut, enkä sääntöjä täydellisesti ymmärrä. Mutta mielenkiinto korvaa kaiken.

Juhannuskin on tässä välissä ollut ja mennyt kirjoituskertojen välillä. Itse olin vanhempieni luona syömässä ja kävin savusaunassa ja uimassa, vesi kyllä oli tajuttoman kylmää vaikkakin uimakelpoista. Sen jälkeen menin Rönniin kuuntelemaan Paula Koivuniemeä ja katsomaan juhannuskokkoa! Vaikka olen jo melkein yhdenkäntoista, tämä oli ensimmäinen kerta kun näin juhannuskokon.

Olen tänä kesänä käynyt myös jo soutelemassa ja saanut itseni poltettua järvellä ollessani. Aurinkorasva olisi ollut hyvä idea.:)

Ensimmäiset festaritkin on kokeiltu, tosin ei mitkään normaalit musiikkifestarit vaan runofestivaalit!  Annikin runofestivaalit Tampereella kesäkuun alussa. Ehdin käväistä parisen tuntia ja nähdä muutaman runonlausujan ja dadakoneen.

Nyt se kesä alkoi...... tai sitten ei

Kesäloman ensimmäinen päivä. Ilma on hiemen harmaa, ei yhtään kesäinen. Missä on  aurinkoinen hellesää, mukava rantailma?


Onnea uusille ylioppilaille, nyt mä jäin melkein yksin opiskeleen. Te ikätoverit valmistuitte, minä vasta puolen vuoden päästä. Ikävä on, mutta yhdessä on koettu ensimmäinen lukiovuosi ja joulujuhlan valmistelu, vanhojen tanssit, potkiaiset ja penkkarit, vanhojen jatkot, jatkojen jatkot... Yhdessä on lusittu ties monetko koeviikot ja mikä tuskaisinta, istuttu tunkkaisessa ylioppilassalissa. Mutta kaikesta on selvitty yhdessä. Osa jäi matkan varrella pois, mutta me jatkoimme ja selvisimme. Tulipahan teidänkin puolesta ja teidän takia itkettyäkin. Kiitos!





















Onnea TE!

Kesää!!

Moips!

Kesä on mielestäni parasta aikaa unelmoida ja toteuttaa niitä päättömiäkin unelmia!Ylempänä kesäisiä kuvia Saarenmaalta, Ranskasta ja Suomesta!
Mitä te haluatte tehdä tai kokea kesällä?

Itse haaveilen että pääsisin matkustamaan, mutta se ei ole niin helppoa yksin asuvan opiskelijan toteuttaa. Joten se taitaa jäädä väliin. Mutta joku reissu suomessa täytyy kyllä yrittää järjestää...

Kuumailmapallolla lentäminen (vaikka olen ikuinen korkeiden paikkojen pelkääjä)

Yöuinnit

Lukeminen, monta kirjaa on jo mielessä mitä haluaisin lukea. Kouluaikana ei ehdi lukea kuin koulukirjoja. Niitä tosin tulee luettua myös kesällä, koska ylioppilaskirjoitukset... blaah!

Festarit (yhdet on pakko kokea, sain sit kumminkin sen pistoksen viime kesänä)

Leiri (yksi leiri on pakko kokea, ei kesää ilman leiriä, tällä kertaa rippileirillä isosena)

Kesäteatteri

Kävelyretket maalla kaverin kanssa

Uiminen meressä

Rakastuminen

Rentoutuminen, haaveilu

Paljon liikuntaa (I hope so)

Uusia ystäviä

Kesäjuhlat

Tällästä tänään, haaveilemaan kaikki. Se on terveellistä. :)

Musiikkiiiiaaaa!!!!

Moi!
facebookissa on ollut haaste jossa on pitäny listata kymmenen biisiä jotka on jollain tavalla koskettanu oman elämän varrella. Itse en ole sitä haastetta saanu, mutta ajattelin tehdä sen täällä.

1. mulla on biisi joka on julkaistu ehkä vuosi tai pari sitten. Se on Haloo Helsinki ja vapaus käteen jää. Siinä on sanat mitkä mulla koskettaa, menetys ja mitä siitä jää... Siinä on monta lausetta mitkä voisin allekirjoittaa omikseni.

Vapaus käteen jää

2. Tää biisi on kanssa uusi ja on tärkeä voimabiisi kun sairastaa edelleen masennusta. Tää vaan on niin tärkee biisi... Janna -Sä et ole hullu

Sä et ole hullu

3. Kolmas biisi menee vähän samaan kategoriaan kuin edellinen, tässä on sanat joista haluisin että ihmiset ottais tosissaan tosielämässä

Hätähuuto

4. Tää biisi soinu mulla päässä viime aikoina. Tää on musikaalista Les Misèrables ja se on master of the house

Master of the house

5. Tätä biisiä kuuntelin ennen Kiinaan lähtöä... Siksi se on tärkeä

Princess of China


6. Tää biisi on se mikä me laulettiin meidän rippikirkossa 2010, Jukka Leppilammen Laula ihmisille

Laula ihmisille

7. Virve Rosti on artisti jota oon ihaillu nuoresta asti ja tykkään kaikista kappaleista melkeimpä, mutta tää on ehkä se joka osu ja uppos

Kun nuori on

8.  Tää on vaan koskettava, lapsuudesta asti

Suojelusenkeli

9. Maarit, ei tarvitse varmaan sanoa enempää, sanat, ääni, koko paketti

Jos tahdot tietää


10. Viimenen biisi on muistoja Ranskasta, tää soi bäässä ja joka välissä

Diamonds


Onhan niitä hirveen vaikee päättää mitkä on koskettavampia, kun monelta artistilta on monia sellasia kappaleita. Ja joka elämäntilanteessa ne vähän vaihtelee. Mutta nyt näin.

Aurinkoista kevättä!!

Elämäni parhaita hetkiä kuvina

Tää on ranskasta, Jim Morrissonin haudalta

Lady Gagan konsertti odottaa

Saarenmaa 2011

Seurakunnan riparilta 2011 saarenmaalta, olin  isosena

Koulun reissu Kiinaan 2012

Luokkaretkeltä Tukholmasta 2011

Kiina

Rippijuhlat 2010

Tukholma 2011

Wanhojentanssimekko 2012

Meidän koira Titta

Ranska

Sacre-coeur Pariisi

Pariisi

Versailles

Venäjä, jonkun tsaarin palatsi

Louvre

Hazinan palatsi

Kaikkea ei voi olla kuvina koneella, mutta ne hetket ovat kuvina muistoissa

Jeesus on kuollut sinunkin puolestasi!

Töitä on taas painettu ja nyt on aika lepoon, sekä rauhaan. Pitkäperjantai... Jeesuksen ristiinnaulitsemispäivä, luonto alkaa hiljalleen herätä. Muuttolinnut ovat jo palanneet, leskenlehdet ja sinivuokot jo kukkivat. Jeesus ei varmastikkaan ristiltään kiinnittänyt huomiota kukkiin tai luonnossa tapahtuviin mutoksiin. Mitähän Hän ajatteli tuossa roikkuessaan? Pystyikö siinä ajatella muuta kuin kipua ja kuolemaa. Ja mitä tämä merkitsee koko maailmalle ja kansalle joka ristiinnaulitsi Jeesuksen.

Mitä Jeesuksen ristinkuolema sitten merkitsee? Jeesus on kuollut puolestamme, Hän sovitti meidän syntimme ja kuoli jotta me saamme elää!


Kiitos siitä.

Uskonnollissävytteinen teksti, mutta on luonnollolista minulle jakaa sitä sanomaa täälläkin, uskonto kuuluu niin vahvasti elämääni.

Sain Maarit Hurmerinnalta nimmarin, kun kirjoitin hänelle. Päivä piristyi kummasti ja sen voimalla jaksoi kiireviikon. Olin pääsiäisvaelluksessa auttamassa, siinä käytiin Jeesuksen tietä ristille läpi. Olin nainen Pilatuksen palatsin puutarhassa kun Pietari kielsi Jeesuksen. Sitten oli perus: töitä ja koulua.

Ei elämästä selviä hengissä

Monesti olen törmännyt pääni sisällä ajatukseen, että miksi teen mitään kun joka tapauksessa kuolen. Mitä merkitystä on elämälläni tai elämällä ylipäätä. Mutta toisaalta meidät on luotu elämään. Kuolema, se koskettaa meitä kaikkia joskus, sen pitäisi olla luonnollinen asia.

Miksi puhun kuolemasta? Koska... en tiedä. Se on tullut minua vastaan viime aikoina niin monta kertaa eri tavoilla, joten ajattelin kirjoittaa siitä joitakin ajatuksia mitä minulla on herännyt.

Jokainen ihminen kuolee, maan päällä ikuista elämää ei ole. Mutta kuka voi varamsti sanoa mitä kuoleman jälkeen on... Uskooko ikuiseen elämään vai onko varma että kuoleman jälkeen ei yksinkertaisesti ole mitään. Se mitä jokainen uskoo kuoleman jälkeen olevan ei kuulu minulle enkä rupea sitä tässä pohtimaan. Mutta näin ajatuksen herättäjänä, eikö olisi lohdullista jos tietäisi tai uskoisi että kuolleen on parempi olla kuin ennen kuolemaansa.  Ei kipuja, ei ihmissuhdesotkuja, ei pelkoa kuolemasta.

Itseäni kuolemassa pelottaa juuri se kun ei tiedä mitä sen jälkeen on, voi vain uskoa ja luottaa että ei ole kärsimystä. Monesti ihminen luulee kun on oikein paha ollaettä kuolema on helppo pakokeino kun ei enää vain jaksa. Mutta se on myös lopullinen.  Siitä ei ole paluuta. Entä jos elämän olisikin saanut järjestykseen. Olisit voinut nauttia siitä ja heittää hyvästit pahalle ololle, ja nauttia elämästä ja olla onnellinen kun kuolet. Mutta jos tappaisi itsensä, kuinka paljon olisikin saanut vielä kokea. Kuinka paljon sinua olisikin kaivattu, kun yksi on poissa niistä joiden kanssa kokea.

Olen miettinyt useasti mikä minut saisi tappamaan itseni. Ehkä se jos kukaan ei tieäiti pahasta olostani, huomaisi sitä, osaisi tai edes yrittäisi auttaa. Jos on liian kauan mennyt voimattomuuden äärirajoilla, aivan yksin...


Minulla on kamala ikävä pappaani joka kuoli joitakin vuosia sitten, kun vain hän näkisi minut ja ajattelisi että tuo on hänen lapsenlapsensa ja voi olla minusta ylpeä.

Näin synkkä aihe tällä kertaa, mutta jos seuraavalla kerralla jotain iloisempaa. :)

Tää vika kuva on père lachaisen hautausmaalta pariisista. Sinne on haudattu esimerkiksi Edith Piaf, Oscar Wilde, Jim Morrison, Mòliere ja Jean de La Fontaine