24H minä #bloggaajienolohuonehaaste

Sattuipa sopivasti. Mulla oli tarkoituksena tehdä my day- tyyppinen postaus, ja nyt bloggaajienolohuonehaasteessa tämän viikon sana oli vuorokausi. Aikaisemman haastepostauksen pääset lukemaan tästä.

Välillä huomaan että elämä on hyvin hauskaa, kun saa olla oman itsensä seurassa 24/7. Elämäni tuntuu olevan aikamoista sirkuselämää aina välillä, kun mennään pää kolmantena jalkana. Sattuu ja tapahtuu, sen jälkeen on ihanaa päästä nauttimaan rauhallisesta kotielämästä ja vain itsensä seurasta.

Tämä sunnuntaipäivä on ollut tavallistakin rauhallisempi. Sponttaaneja päätöksiä ja retki lähimaastoon, suunitelman muutoksia ja rauhaa.

Aamun oli tarkoitus alkaa klo 8.00. Ajtuksena oli lähteä kymmeneksi kaupunginkirkkoon jumalanpalvelukseen. En kuitenkaan saanut itseäni ylös ja todellisuudessa aamu alkoikin vasta hieman kymmenen jälkeen. Rakastan hitaita aamuja ja sitä, että saan heräillä pikkuhiljaa ja selata somekanavia. Sitten pirtelöt ja aamukahvit nassuun ja heräily jatkuu vanhan suomalaisen mustavalkoelokuvan parissa. Välillä puheluita äidin ja mummun kanssa.

Muutaman tunnin sompailun jälkeen harmittelen, kun en jaksanut lähteä aamulla liikkeelle. Huomaan että läheisessä saaressa on messu ja konsertti iltapäivällä. Eikun liikkeelle.

Siunattu olet sinä tullessasi ja siunattu lähtiessäsi

 Olen maalta kotoisin, joten saari- ja järvimaisema tuovat minulle paljon iloa ja se auttaa rauhoittumaan.

Messun lisäksi Lehtisaaressa oli Even ja Ossin konsertti (he löytyvät tuolla hakusanalla facesta ja instasta). Oli rentouttavaa vain kuunnella, musiikissa on todella suuri positiivinen voima. Se tuli koettua.

Otan melko paljon kuvia snäpchattiin ja osa näistäkin kuvista on sieltä. Anteeksi siis kuvanlaatu, se ei kaikissa snapchat-kuvissa ole kovin korkea. Mutta Evestä ja Ossista halusin kuvan, kun esiintyivät niin kivasti.  Kun Lehtisaaresta kotiuduin, oli jo melkoinen nälkä. Rakastan ruuan laittoa, ja itselleni tyypillistä on melko kokeileva keittiö. Aina ei ole varmuutta siitä mitä ollaan tekemässä ja kaikki tututkaan ruuat ei valmistu joka kerta samalla tavalla. Mutta ne on eri tarinoita ne. Tänään söin aikaisemmin kokkaamaani kanapataa (tai miten sen haluaakaan nimetä).

Loppuilta menee siivoillessa ja järjestellessä. Tai mitä sitä keksiikään, on aika luova olo. Välillä tarvitsee ihmisen hiljentyä ja rauhoittua. Tämä oli tällä kertaa minun tapani, nyt jaksaa taas.