Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

tiistai 9. toukokuuta 2017

Teatterikorkean pääsykokeet


 Moi! Tämä viikko on tuntunut kestävän ikuisuuden. Viimeinen kouluviikko, opintoretki ja aarrearkkujen (kaikkea ammatillista materiaalia) esittelyä jne. Kuitenkin tässä viikossa on on ollut yksi asia ylitse muiden, joka on vienyt paljon energiaa ja ollut iso juttu.







Maanantai 8.5
Päivä, jota on odotettu, josta on haaveiltu ja lopulta pelättykin. Tammikuussa tiputin postiin todistukset ja yhden sivun elämäkerran. Huhtikuussa sain s-postin, jossa kutsuttiin näyttelijätaiteen koulutusohjelman pääsykokeisiin. Ennakkoon annettiin tehtäväksi opetella monologi Anton Tsehovin näytelmästä lokki. Lisäksi sai valita mistä tahansa näytelmästä kohtauksen, jossa oli 2-3 henkilöhahmoa ja kaikki piti näytellä itse. Kuitenkaan kaikkien matka ei edennyt sinne asti. Iso osa tiputettiin jo monologien jälkeen.

Lokki oli ensimmäisellä lukukokemuksella haastava, nimet sekoittivat päätäni, joka muutenkin oli täynnä erilaisia tunteita ja ajatuksia. Henkilöhahmoista käytettiin joskus ensimmäistä nimeä, joskus kahta ensimmäistä jne. Toisella kerralla luin näytelmän ajatuksella ja maailma aukeni. Valitsin monologin jota lähdin opettelemaan edellisenä päivänä. Huomasin, että opettelu oli jäänyt vähälle, koska ajatus katkeili ja keskittyminen herpaantui

Itse olin raadin edessä 11 muun kanssa jo aamulla. Itkua ja oksennusta pidätellen menin raadin eteen ja yksi pelkoni toteutui. Yksi raadin jäsenistä oli Hannu-Pekka Björkman. Se tunne, kun esitän monologiani, hän seisoo puolen metrin päässä ja katsoo poraavasti suoraan silmiin.Muutenkin ramppikuume oli kova kun ei tiennyt mitä odottaa ja monologi ei ollut hallussa parhaalla mahdollisella tavalla.

Esiintymisen jälkeen odottelin tuloksia ja harmikseni totesin, ei jatkoon. Kuitenkin osasin sitä odottaa, kouluun on vaikea päästä ja hakioita on satoja.

Edellisenä yönä en nukkunut, pyörin ja ajattelin, kumpa se olisi jo ohi. Monesti päätin, että en mene edes yrittämään, ja pian muutin mieleni -monesti.Tukea sain kuitenkin monilta kavereilta ja tuntemattomiltamiltakin ihmisiltä snapchatin kautta.  Nyt olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että edes yritin. Ja toivon ettö uskallan yrittää ensi vuonna uudestaan.


4 kommenttia:

  1. Harmi, ettet päässyt jatkoon. Ensi vuonna parempi onni. <3 Ihana video. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toisaalta en ole pettynyt, mutta ensi kerralla tiedän mitä odottaa. Videoon olen melkein itsekkin tyytyväinen :´D

      Poista
  2. Löysin tänne tieni ja on pakko kommentoida, että hienoa, että pääsit pääsykokeisiin ja upeaa, että yritit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näin jälkikäteen on minunkin helppo olla sitä mieltä että onneksi yritin :)

      Poista