Höpötyksiäni, osa viisimiljoonaa

Täältä työntouhun ja stressin keskeltä tervehdys! Perjantaina päättyi viiden viikon työssäoppiminen liittyen monikulttuurisuuteen. Kuten aina, siitä sai paljon oppia ja lisää varmuutta! Mutta kyllä se aina ottaakin, varsinkin näyttösuunitelmaa tehdessä joutuu miettimään teoreettisiäkin asioita hyvin käytännön näkökulmasta. Näyttöviikolla joutuu antamaan itsestään enemmän, koska silloin omaan toimintaansa joutuu kiinnittämään enemmän huomiota, että tulee näyttäneeksi kaikki asiat, mitä näyttösuunitelmaan on kirjoittanut. Näyttö on kuitenkin nyt ohi ja loma on ansaitusti alkanut. 

Perjantaina lähdin Espooseen moikkaamaan kahta ystävääni ja viettämään iltaa heidän kanssaan. Sunnuntaina olin Oriveden kirkossa avustamassa messussa. Tänään tapasin kahden vuoden tauon jälkeen kummitätini pohjanmaalta, kävimme syömässä ja uimassa. Oli mukava päivä! 

"Ei toistoa saa

variointeja vaan 

juuri tällaista kauneutta 

ei saa samanlaista

tartutaan kii 

painetaan sydämiin

tämä hetki

tämä onni"

Chisu - Onni 

 

"peiliselfie"

Loppuloman aikana en tiedä saanko mitään aikaiseksi, kerään vain voimia. Työssäoppimisen aikana huomasin, että väsyin ja loma tulee todella tarpeeseen. Työpäivät saattoivat loppua vasta viideltä ja työmatkan jälkeen oli joko kouluhommia tai tekemistä kavereiden kanssa. Miksi ei huomaa omaa oloaan siinä vaiheessa kun sanoo kyllä. Välillä tarvitsee omaa aikaa, ja itseasiassa se on oman henkisen hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää. Meillä on loman jälkeen viikko lähiopetusta ja sen jälkeen alkaa viimeinen työssäoppiminen tämän koulutuksen puitteissa. 

Viime aikoina päiviä on täyttänyt työhakemusten teko ja lähettäminen ja asuntojen etsiminen. Mikä sekin stressaa, koska muuten jään aivan tyhjän päälle. Toisaalta luotan, että asiat järjestyvät, mutta kyllä välillä hirvittää. Isossa kaupungissa tuntuu, että kaikki ei mene niin, kuin on tottunut täällä muualla tapahtuvan. Eli tässä ei voi käytännössä kuin odottaa ja se turhauttaa. 

Mukavana asiana viime viikkoina on ollut se, että olen päässyt kahdelle keikalle. Toiselle voitin lipun arvonnassa ja pääsin myös tapaamaan kyseistä laulajaa. Toiselta sain levyn kanteen nimmarin. Kävin katsomassa myös Ansa-musikaalin kavereiden kanssa. Pääosan esittäjälle tein kiitoskortin ja hän kiitti minua viestillä instagramin kautta. Näissä hetkissä olen ollut niin onnellinen, että niitä ei voi elää samanlaisena uudestaan.

Fanitapaaminen Jannan kanssa

Jukka Poika