Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kuka, mitä, häh!

Tervetuloa rippileiriltä! Olin isosena jo neljännen kerran. Omasta riparistani on siis neljä vuotta. Nämä 15- vuotiaat tuntuivat niin nuorilta vaikka ikäeroa on vaan neljä vuotta... Itsekkin sain leiriltä paljon. Vaikka leiriläisten ja isosen kokemuksia ja oppimäärää ei voi verrata. Leirillämme vieraili sellainen moottoripyöräjengi kuin Gospel riders, ja ne kertomukset ja julistus oli jotain sellaista joka veti kyllä hiljaiseksi. Se yksikin mies kertoi elämästään niin että tunsin voivani samaistua ja tuntea sen  kuinka Jeesus auttaa! Oli tilanne mikä tahansa, kuinka syvällä ahdistuksen tai pahuuden syövereissä oletkaan. Kuinka paljon se toisenlainen elämäntyyli houkkuttelisi -se maailma jossa ei Jeesusta tunneta ja raha, valta ja juopottelu on tärkeämpää- kuinka paljon parempi onkaan olla Jeesuksen huomassa. Vaikka houkutuksia ja alamäkiä on, kaikesta kyllä selviää. Sen olen lyhyen elämäni aikana oppinut. Mikään ei tule helpolla ja että elämä ei ole helppoa tai itsestäänselvyys. Mutta se mistä apunsa saa tai hakee on se ratkaiseva lenkki. Alkoholi ei ainakaan auta, tai no joo, mutta vain hetkeksi. Senkin olen oppinut että se on asia josta en ole omassa elämässäni tuntenut olevan mitää hyötyä, vain haittaa.
             Miksi leirin jälkeen täytyy tulla sellanen ahdistus!?  Ei osaa tehä mitään, ja ei jaksa tehä mitään. Se leirin loppu tulee aina niin yht´äkkiä. Sitä ikäänkuin repäistään ihminen pois siitä leirimaailmasta ja rutiineista aivan tosi nopeesti. Yksin olo ahdistaa, mutta ei osaa olla kenenkään kanssa, koska on se leiri niin päällä että paras olis niitten ihmisten kanssa jotka siellä oli. Mutta  mikään ei jatku ikuisesti, paitsi elämä jos valitsee tien seuraten Jeesusta. Leiri on toisaalta aina väsyttävä kokemus, ei juurikaan omaa aikaa, mutta kotona sitä tuntuu olevan liikaa.Tää ajatusten ja tunteiden hullunmylly.  Ihana on tutustua uusiin ihmisiin ja leirillä ihanan helppoakin ja ihana tutustua paremmin vanhoihin tuttuihin. Monista ihmisistä tuli rakkaampia kun mitä osasi odottaa ja joidenkin ihmisten kuuluminen edelleen elämääni on kiitosaiheista suurimpia. Kiitos heille siitä.

Haikealla, väsyneellä, tyytyväisellä ja hieman ahdistuneella fiiliksellä eteenpäin elämässä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti