Mistä Minna Canth kirjoittaisi vuonna 2018

Instagaramista löytyy yli 985 tuhatta julkista julkaisua hästägillä #metoo.

Uskoisin Minna Canthin ottavan tasa-arvon ja naisten aseman nimissä aiheeseen kantaa, edistihän hän jo aikanaan naisten asemaa monin tavoin.

Naisten asema suomalaisessa yhteiskunnassa on itsenäinen. Enää ei isä tai mies päätä minua koskevista asioista tai kontrolloi talouttani. Enää ei halveksuta naimatonta tai yksin lapsen hankkinutta naista. Mutta edelleen perhe/parisuhdeväkivaltaa esiintyy ja suurin osa siitä kohdistuu naisiin.

Uskoisin Minna Canthin ottavan kantaa myös naisvaltaisten alojen palkkatasoon, uran ja perheen yhdistämiseen ja rohkeuteen palkata naisia.

Mutta it takes two to tango, eikä miesten elämä ole vain ruusuilla tanssimista. Ei kilpailla kummalla menee paremmin,  vaan että molemmilla menisi yhtä hyvin. Elämä ei ole täydellistä (onneksi)!! ❤️

Millainen on hyvä ihminen?

Pohdin vuoden loppupuolella sitä, millainen on hyvä ihminen. Loppuvuodesta irtisanouduin työstäni, jossa olin ollut kaksi kuukautta. Se työ ei ollut minua varten, se kävi liian raskaaksi. Se kova kolaus itsetunnolle, vaikka päätös oli helppo. Koin epäonnistuneeni ammatillisesti, ja luovuttaneeni. Samaan aikaan koin suuria paineita pitää koti siistinä, tehdä järkeviä asioita nyt kun en mennyt enää joka päivä töihin. Koin paineita tehdä järkeviä päätöksiä, olla kaikin puolin järkevä, siinä kuitenkin onnistumatta. Olen aina ollut todella kriittininen itseäni kohtaan, ja jos koen epäonnistuneeni pahasti, syytän itseäni ja koen itseni huonoksi ihmiseksi. Sen vuoksi päätin kysyä muutamilta ystäviltäni ja tuttaviltani, millaisen he kokevat hyvän ihmisen olevan.

Hyvä ihminen on rehellinen itselleen ja muille, empaattinen, ottaa muut huomioon, tekee hyvää ilman taka-ajtusta hyötyä siitä.

Pyrkii aina hyvään, mutta huomioi myös itsensä.

Haluaa ymmärtää todella erilaisiakin tyyppejä.

Aito, oli sitten negatiivisia ajatuksia enemmän tai vähemmän, mutta kaikki tulee aitona ulos.

Ajattelee muita, ruokkii omaa oloaan. Antaa muiden tehdä virheitä, ei osoittele sormella.

Käyttäytyy kunnioittavasti muita ihmisiä kohtaan.

Ei aiheuta haittaa muille ihmisille tai eläimille ja luonnolle.

Nuo kaikki olivat asioita, jotka tunnistin myös itsestäni. Mutta joita en ollut ajatellut. Olin kulkenut omassa ajatustunnelissani. Nyt aloin ajattelemaan asiaa. Ehkä olinkin ollut väärässä. Ehkä tärkeämpää olikin se miten kohtelin muita ja että olisin itelleni yhtä armollinen kuin muillekkin jotka olisivat samassa tilanteessa. Yritin olla koko ajan stressaamatta kodinhoidosta, koska liika stressaaminen lamaannutti, ei saanut tehtyä. Ja kun huomasin, että olen ihan hyvä ihminen, vaikka aina ei olisi ihan tiptop. 🙂

Nyt olen uudessa työpaikassa ja olen tyytyväisempi elämääni. Välillä kodin siisteyttä ja epäonnistumista miettii enemmän, mutta tärkemmäksi koen sen että saan levättyä työpäivän jälkeen. Siivouspäivä on nykyään vain kerran viikossa.

Vuosi 2018

Vuosi 2017 oli monien ikimuistoisten tapahtumien vuosi, monien muutosten vuosi. 2017 oli vuosi jota muistelen ilolla, mutta myös monin muunlaisin tuntein.

2017...

... Muutin opistolta omaan kotiin Jyväskylässä. Siellä on tultu asuttua pian vuosi.


... Valmistuin lastenohjaaksi.

... Olen tehnyt hieman oman alan töitä. Parisen kuukautta olin yksityisellä firmalla, joka tarjosi mm. kotipalvelua. Mutta myös ihan päivän sijaisuuksia on tullut tehtyä päiväkodeissa ja seurakunnassa.

... Minusta tuli kummi ihanalle pienelle pojalle.

... Olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin. Kuorossa, töissä, vapaaehtoisena ja seurakunnassa.

... Olen alkanut työstämään haamuja, jotka kummittelevat hyvinkin vahvasti vielä tänäkin päivänä. Ja se on onneksi tuonut tulosta. Oloni on ainakin hetkittäin paljon parempi ja elämä askeeleen verran sujuvampaa.

... Olen päässyt teatteriin ja upeiden artistien keikoille (Paula Koivuniemi, Popeda, Petra, Maija Vilkkumaa)


... On koettu monia hauskoja hetkiä ja uusia paikkoja, niin Jyväskylässä kuin muualla Suomessa.


 
... Pääsin pitkästä aikaa muumimaailmaan.

2018...

... On rakkauden vuosi. Kaksi hyvää ystävääni menee naimisiin ja saan olla kaasona/morsiusneitona molemmissa.

... Kasvan askeleen taas eteenpäin, pois itselleni haitallisista ajattelu- ja toimintatavoista.

... Haen mahdollisesti opiskelemaan, ja tietysti työtä haen myös.

... Saan olla seuraamassa kummipoikani kasvua.

... Haluiaisin aloittaa teatteriharrastukseni uudelleen.

... Luen enemmän. Se on jäänyt tänä vuonna liian vähälle.

... Matkustelen (vähintään kotimaassa)

... Ikuinen -10kg saavutetaan.

... Yritän kaikesta huolimatta olla itselleni armollisen ankara.

Hyvää uutta vuotta 2018 <3

Minun Jouluni

Myöhästyneet jouluntoivotukset täältä!

Mitä teidän jouluun kuului? Toivon, että kaikilla oli mukava ja rentouttava joulu, ilman stressiä.

Oman jouluni vietin vanhempieni ja yhden isovanhempani luona. Kävin myös tervehtimässä muita isovanhempia joulun aikaan. Jouluaatto meni melkeimpä kokonaan kotosalla. Aamulla sai nukkua pitkään ja heräillä rauhassa. Iltapäivällä söimme jouluaterian yhdesä perheen ja vaarini kanssa. Mitä teillä kuuluu joulupöytään? Meidän kattaus koostui perinteisistä laatikoista, kinkusta ja kalkkunasta ja kalasta. Myös rosolli ja joululimppu löytyi pöydästä.

Joulukuusi oli tuotu edellisenä päivän ja koristeltu myös. 

Illan hämärässä olemme yleensä käyneet haudoilla. Oman pappani, ja äidin isovanhempien. Valon määrä haudoilla on niin kaunista. Itseäni haudoilla käynti rauhoittaa, siellä unohtaa hetkeksi kaikki sähläämiset ja kiireen. Mieleen tulee muistoja, mutta myös ikävä.

Iltaan kuuluu myös joulusauna, toinen asia joka rentouttaa ja puhdistaa. Saa tutkiskella mielen sopukoita saunan lämmössä.

Lahjojen jaon jälken olen käynyt iltakirkossa. Se viimeistään pysäyttää miettimään joulun sanomaa. Miksi teemme näitä kaikkia asioita. Miksi kaikilla on kiire ja stressiä, kun se joulu on tässä. Se on ollut koko ajan. Jouluun pitäisi lähteä sillä asenteella, että nyt nautimme toistemme seurasta, perheestä ja ystävistä. Vähän sellaisella go with the flow-asenteella. Ei se ole niin tarkkaa, jos jouluruoka ei ole pöydässä tasan kello kolme. Eikä se pakettien määrä. Ajatus on tärkein, yksikin lahja on liikaa, jos se on ostettu vaan koska niin kuuluu tehdä. Itse kun ostan lahjoja, ajattelen sitä henkilöä, ostain jotain mitä hän tarvitsee tai mikä voisi oikesti ilahduttaa. Sen ei tarvitse olla kaupan kallein tavara, vaan jotain juuri sille henkilölle. Minusta lahja viestittää, siitä että toinen on tärkeä. Haluan muistaa sinua, olet tärkeä.
                                                     

Ajatuksia kummiudesta

Joulukuussa minusta tuli kummi ensimmäistä kertaa elämässäni.

Ystäväni on pitkään yrittänyt lasta ja onnellisena seurasin raskauden etenemistä. Se hetki kun he pyysivät minua lapsen kummiksi oli erittäin mieleenpainuva. Olin todella otettu siitä, että he luottivat minulle tuon tehtävän. Kastetilaisuus oli kaunis. Vanhempien lähipiiri oli paikalla ja kummit. Pieni nukahti kastamisen jälkeen ja nukkui melkein koko ajan. Vaikka hän meni sylistä syliin.

Ennen kastejuhlaa mietin, osaanko olla kummi. Millainen on hyvä kummi, osaanko varmasti. Itselläni on ollut maailman parhaat kummit. Heille on voinut puhua asioista, joista en ole puhunut vanhempieni kanssa. Heidän kanssaan on tehty kivoja asioita. Heiltä on saanut monenlaista apua. He ovat olleet perheen ulkopuolisia aikuisia. Luotettavia, huomaavaisia. He ovat olleet elämässäni läsnä.

Toivon, että voisin olla yhtään samanlainen. Että pystyisin olemaan tuon pienen pojan elämässä silloin kun hän tarvitsee aikuisia ystäviä elämäänsä. Ja muutenkin, että saisin tehdä kaikkea mukavaa hänen kanssaan. Käydä lintsillä ja leffassa.

Kummin tehtäviin kuuluu myös huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta vanhempien kanssa ja rukoilla lapsen puolesta.

Olen ilolla lapsen elämässä mukana ja rukoilen hänen puolestaan.

Haluan liittää tähän kauniin Kaarina Helakisan runon, jonka muistan jo omasta lapsuudesta. Runo oli tauluna lapsuudenkotini seinällä.

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka parkuun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.

Miten vietin itsenäisyyspäivää

Heippa!

Joulu lähestyy, mutta ennen sitä ehdimme juhlia 100-vuotiasta Suomea. Itse olimme ystävien kanssa minun luonani. Teimme ruokaa ja leivoimme. Illalla katseltiin linnanjuhlia herkkujen kanssa. Asuja oli monenlaisia ja moneen makuun. Ennen kuin pääsimme katsomaan pukuloistoa, kävimme Jyväskylän Harjulla katsomassa kynttilöin valaistuja Neron portaita ja laulamassa Maamme laulun.

Järjestin ystävilleni myös Suomen historiaan/kirjallisuuteen/musiikkiin liittyvän tietovisan ja ajattelin, että tekin pääsette kokeilemaan tietojanne siinä. Jotkut kysymyksistä ovat helppoja, mutta jotkut hieman haastavampia.

1. Kuka oli Suomen ensimmäinen presidentti?

2. Kuka on ollut ensimmäinen nainen ministerinä? (1920-luvulla)

3. Minä vuonna Suomessa käytiin sisällissota?

4. Mainitse 3 suomalaista säveltäjää itsenäistymisen ajalta

5. Mikä vuonna 1917 säädetty laki toimi tarkoitustaan vastaan lisäten mm. rikollisuutta ja alkoholin kulutusta? Minä vuonna laki kumottiin?

6. Mikä tasa-arvoon vahvasti liittyvä asia taattiin lailla 1917? Suomi oli ensimmäisiä maailmassa tässä asiassa.

7. Kuka oli Suomen presidentti talvisodan aikaan?

8. Kuka on Suomen kansalliskirjailija? Entä kansallisrunoilija?

9. Mainitse 10 merkittävää kirjailijaa itsenäisyyden ajalta.
 (Paljon oikeita vastauksia)

10. Suomi on voittanut kaksi Nobel-palkintoa, ketkä ovat ne voittaneet ja mistä?


Mukavia tietovisailuhetkiä! Oikeat vastaukset alempana.

 

1. K.J.Ståhlberg

2. Miina Sillanpää

3. 1918

4. Oskar Merikanto, Toivo Kuula, Jean Sibelius

5. Kieltolaki, 1932

6. Yleinen ja yhtenäinen äänioikeus

7. Risto Ryti

8. Aleksis Kivi ja Johan Ludvig Runeberg

9. Hella Wuolijoki, Kirsi Kunnas, Sofi Oksanen, Väinö Linna, F.E.Sillanpää, Mika Waltari, Maria Jotuni, Aino Kallas, Tove Jansson, Mauri Kunnas

10. F.E.Sillanpää -kirjallisuus ja Martti Ahtisaari -Rauhan Nobel

Mielenterveysviikko

Tänä vuonna mielenterveysviikkoa vietetään 19.−26.11.2017.
Itse olen ollut herkkä kuuntelemaan omaa vointiani arjessani. Jos psyykkisesti voi huonosti, on hyvin vaikeaa selvitä arjesta. Itse aikanani kun sairastuin psyykkisesti peittelin sitä läheisiltäni ja yritin jaksaa pakonomaisesti ja vain selviytyä. Se vain pahensi oloa, kun näytteli iloista, vaikka olo oli todella kurja. Yritti esittää että kaikki on normaalisti. Koulu ei mennyt niin hyvin kuin mitä olisin halunnut.

Itse ei jaksanut hakea apua, tai jaksoi, mutta ei jaksanut pitää puoliaan. Ihmiset vaihtuivat, ei osannut kertoa tuntemuksistaan. Ei saanut tarvittavaa tukea sieltä mistä sitä odotti.

Nykyään kun elämä on helpottunut, huomaan sen tärkeyden että ei yritä jaksaa yksin liian pitkään. Olen kertonut menneisyydestäni lähimmille ystävilleni, ja he tukevat ja ymmärtävät oman jaksamisensa rajoissa. Nyt tiedän paremmin mistä hakea apua, jos sitä tarvitsen. Ja tiedän millaista apua olisin tarvinnut nuorempana.

Jos huomaan, että en jaksa arkea, en vaadi itseltäni siinä myöskään liikaa. Yhtenä päivänä tiskaan, seuraavana pesen pyykit jne. Loppupäivän voin levätä. Aina ei jaksa ehkä edes tiskata, mutta itselleen on oltava armollinen.

Sairaus opetti armollisuuden lisäksi myös sen että koulu/työ ei ole oikea jos se vie enemmän voimavaroja kuin mitä antaa. Totta kai työ voi olla raskasta, mutta jos se itsessään ajaa väsymykseen, herää itselleni ajatus: onko tämä minun paikkani?

Mikä itseäni auttoi eniten? Olen miettinyt, että se oli hyvä että sinnittelin. Enkä jäänyt vain kotiin, koska pelkäsin että jämähdän sinne. Itselleni oli tärkeä se sosiaalinen ympäristö missä elin. Että en jää kokonaan ulkopuolelle. En tiedä, oliko se kaikkein järkevintä. Onneksi pystyin käsittelemään tunteitani myös monella muulla tapaa kuin ammattiauttajan kanssa. Ehkä sitä olisi kaivannut, jonkun sanomaan että sinä riität, olet tarpeeksi hyvä, sinä kelpaat.  Oli minulla onneksi myös sellaisia ihmisiä elämässäni, joille avauduin kun olo oli tarpeeksi kurja. Kiitos heille läsnäolosta, se oli korvaamatonta.

Tässä joitakin linkkejä, joista voi olla apua:

 Mielenterveyden keskusliitto http://mtkl.fi/
Mielenterveysseura  https://www.mielenterveysseura.fi/fi
Yeesi (josta löytyy esim. sekasin-chat)  http://yeesi.fi/
Mannerheimin lastensuojeluliitto  https://www.mll.fi/nuorille/

 

Kaikille valonpilkahdus pimeään syksyyn! <3