Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

lauantai 25. huhtikuuta 2015

teatterihulinat

Teatterihulinat sen kun jatkuivat tällä viikolla. Keskiviikkona ja torstaina oli omat esitykset. Torstaina eräs opettajani tuli katsomaan joten latasin kaiken energiani tähän esitykseen. Ja sen jälkeen väsytti, en ikänä ole esityksen jälkeen ollut niin väsynyt kuin olin nyt. Mielestäni tämä oli yksi parhaista, ellei jopa paras suoritukseni lavalla, tämän produktion tiimoilta. Mutta sen esityksen jälkeen rupesi harmittamaan kaikki pikku asiat mitä päivän aikana oli tapahtunut. Olinko sanonut jotain sitenkin pahasti, tahtomattani... Olen herkkä imnemeään toisten tunnetiloja ja kun jollain kenet tapasin illalla, oli huono päivä, niin oma iloni ja tyytyväisyyteni lässähti. Mutta se ei silti poista sitä että olin tyytyväinen itseeni ja omaan suoritukseeni. Jännitin taas hirveästi kun tiesin katsomossa olevan henkilön joka tuntee minut hyvin. Mutta tällä kertaa se sai minut ylittämään itseni, kun tiesin että hän on siellä. Tunsin että minun on tehtävä kaikki niin että voin sanoa että annan kaikkeni.

 Eilen illalla kävin Tampereen teatterissa katsomassa näytelmän ihmisen osa, jossa Anja Pohjola oli pääosassa. Hän oli aivan ilmiömäinen. Alku näytelmästä oli hieman pitkäveteinen tai pitkäöhkö. Hidas tempoltaan. Mutta toinen puoliaika!!! Miten voi näytelmä olla yhtäaikaa olla huumoripitoinen, mutta niin koskettava. Minä kyllä kyynelehdin siellä ihan kunnolla. Tarinssa pikkutyttö jäi auton alle, ja siihen liittyvät tapahtumat olivat niin koskettavia ja surullisia, mutta aikaisemmin toisessa hetkessä samat näyttelijät saattoivat olla todella hauskoja. Mutta Anja Pohjola, olit aivan loistava :)

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Viikonloppuhulinat!

Viikonloppuni oli täynnä kulttuuria eli teatteria.

Perjantaina kävin katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterissa Niskavuoren naiset. Hella Wuolijoen klassikon, joka oli kyllä aivan uudenlainen versio kaikkien tuntemasta näytelmästä. Niskavuoren naiset olivat aivan huippuja eli Martta ja vanha emäntä. Kiitos näyttelijöiden Maritta Viitamäki (vanha emäntä) ja Piia Mannisenmäki (Martta). He tekivät ehdottomasti parhaat roolisuoritukset koko näytelmässä. Näytelmä oli koskettava, erilainen, nauruhermoon osuva, hykerryttävä, yllättävä ja upea, aivan mahtava. Tiedän kyllä mitä haluan elämässäni tehdä. Teatteria, tehdä ja katsoa :)

Kuvia näytelmästä (Jyväskylän kaupunginteatterin kuvia):



 Lauantaina oli myös kaksi esitystä meidän näytelmästä Kätketty kuningatar.
 Esitysten välissä oli reilu puolituntia taukoa. Väsymyksen huomasi toisen esityksen jälkeen. Ja hieman sen aikanakin. Vaikka söi eväitä välillä, se puserrus vei voimia. Vaikka nautin tekemisestä ja olemisesta näyttämöllä, alan ymmärtää että näyttelijän arki ei välttämättä ole mitenkään helppoa. Paljon pitempiä esityksiä on useasti ja harjoituksiakin kait. Ja näyttelijä saattaa olla monessa produktiossa mukana.

Sunnuntaina oli vuorossa Oriveden teatterin näytelmä Hukassa on hyvä paikka. Siitäkin tykkäsin. Oli vaikuttavaa nähdä rohkeita roolisuorituksia. Erityisesti kahdelta pääosan esittäjältä. Sellaista heittäytymistä en ole aikanani Oriveden teatterin lavalla nähnyt. Toisaalta tuli ikävä vanhoja teatterikavereita. Siellä minä olen "urani" aloittanut. Siellä olen kasvanut, siellä elänyt, saanut rohkeutta. Oriveden teatterissa sain tuntea, iloita ja suruita. Niihin vuosiin mahtuu hirvittävästi. Vuoristorataa elämässä. Sairastuminen, hyvästit joita ei ikinä tullut sanottua. Ihmisiä siellä on tullut ja mennyt. Jotkut ovat jäänet elämääni ja jotkut ikuisesti elämäni jättäneet. Jotkut tulevat olemaan aina sydämessäni, vaikka minä en olisikaan heidän.

Vaikka olen päässyt Torstaiteatterin porukkaan loistavasti mukaan ja sieltä löytyy kasa hienoja, mukavia, mahtavia ihmisiä, Oriveden teatterissa minulle ehti kasvaa kuin perhe. Paikka jossa oli ihmisiä jotka piristivät, jotka tukivat. Antoivat voimaa ja väsyttivät. Meno on molemmissa aivan eri, eikä niitä ole tarpeen verratakkaan... Mutta tuli ikävä.










tiistai 14. huhtikuuta 2015

Ei syytä suurempaan paniikkiin

Työssäoppiminen päiväkodissa on alkanut hyvin, nyt on toinen päivä ohitse! Hyvä manata tässä vaiheessa, että kyllä täällä on hyvä olla ensimmäinen harjoittelu.

 Aikuisia on mielestäni sopiva määrä lapsiin nähden. Ohjaajani päiväkodissa on todella mukava, hän aina kysyy että onko kysyttävää ja neuvoo mitä tehdä ja miten. Lapset ovat niin hellyyttäviä, olen pienten ryhmässä jossa vanhimmat ovatl kolmen vanhoja. He nukkuvat ruuan jälkeen päikkärit jolloin on minulla aikaa käydä syömässä ja tutustua tärkeisiin turvallisuusasioihin ja tehdä valmistelevia juttuja esim askarteluun tai tehdä kirjallisia tehtäviä työssäoppimiseen liittyen.

Hensun teko on edelleen hieman hämäränpeitossa, mutta kaikki muut käytännön asiat ovat selkiytyneet valtavasti. Kysyttävää en ole hirveästi keksinyt, asiat ovat tulleet hyvin esille, enkä ole keksinyt vielä sellaista mitä olisin miettinyt, miksi nuo tekevät noin.

Bussiyhteydet, Jeesss! Pääsen koululta bussilla päikkyyn ilman vaihtoja! Ei tarvi sitäkään stressata, ne menee just, eikä melkein ajoissa! Ja takaisinkin lähtee bussi ihan alle 20 minuutin päästä, ei voisi paremmin mennä.

Turhaan taas stressasin, tykkään todella paljon nähdä ja kokea käytännössä asioita, joista ollaan koulussa puhuttu!!

Jeeeeeeeeeeee!!!!!!!!!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

stressiä pukkaa

Moi taas!

T'ässä on ollut kiirettä ja vilskettä, yöunet ovat jäänet pienelle...Huomenna alkaa harjoittelu päiväkodissa, pienten kanssa. Jännittä, koska tämä on ensimmäinen harjoitteluni. Eniten  ehkä stressaa se hensun (henkilökohtainen näyttösuunitelma) täyttö. Olenko ymmärtänyt sen oikein ja osaanko kirjoittaa sinne oikeita asioita. Ja osaanko käytännössä huomioida niitä asioita joista koulussakin on puhuttu, esim. lapsen osallisuudesta. En ymmärrä miten voi jännittää tällaista näin paljon. Mutta varmaan kun huomenna menen harjoittelupaikkaani niin jännityskin helpottaa. Sellaista on helppo jännittää mitä ei ole kokenut tai mistä ei tiedä.

Jännitystä helpottamaan ja laukaisemaan muutama vinkki:

1. Hengitä, keskity siihen hetkeen. Kuuntele kehoasi ja rauhoitu.
2. Yritä suunnata ajatukset muualle
3. Mene lenkille
4. Muista juoda

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Jeesus on noussut kuolleista!!

Lensi maahan enkeli,
joutuisampi tuulta.
Suuren kiven vieritti
hän syrjään haudan suulta.
Suuren kiven vieritti
hän syrjään haudan suulta.

Kivelle hän istahti,
puhui iloisesti:
Jeesus nousi haudastaan
ja elää ikuisesti.

Jeesus, taivaan kuningas,
kuolon vallan voitti.
Jälkeen pitkäperjantain
näin pääsiäinen koitti.

Niin kuin taivaan enkeli
mekin iloitsemme.
Saamme rientää kertomaan:
Nyt elää Jeesuksemme.



Tämä on ilonpäivä. Jeesus on voittanut kuoleman. Naiset kokivat suuren yllätyksen mennessään Jeesuksen haudalle. Enkeli kertoi, ei Hän ole täällä, Hän on noussut kuolleista. Kertokaa opetuslapsille tämä suuri ilo. Suru on väistynyt 




haastisapuja

Olen suunnittelemassa ja toteuttamassa postausta, jossa haastattelen eduskuntavaaliehdokasta, Pirkko Jarttia. Jos tulee mieleen kysymyksiä niin laittakaa tulemaan kommenttikentään tai sähköpostiin vimmukj@gmail.com

Ja niin pian kuin mahdollista

:)

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Tahdon muistaa pitkäperjantain!

1. Kolme ristiä karheaa / hautakummulla kohoaa. / Kahden ryövärin keskelle / Jeesus tuomittiin ristille / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Anteeksi syntini minäkin sain. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Rakkaus vain mursi kuoleman lain.

2. Kuka päätöksen tehnyt on? / Miksi tuomittiin viaton? / Emme tunteneet Jumalaa. / Pahuutemme hän kantaa saa. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Anteeksi syntini minäkin sain. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Rakkaus vain mursi kuoleman lain.

3. Katson ristiä Jeesuksen. / Katson ihmettä rakkauden. / Kanssa tuomitun ryövärin / häneen turvaudun minäkin. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Anteeksi syntini minäkin sain. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Rakkaus vain mursi kuoleman lain.
Laulun tekijätiedot: 
Melodia: Pekka Simojoki 1980
Teksti: Anna-Mari Kaskinen 1993

Urut ja kirkon kellot vaikenevat, kynntilät eivät pala. Viivymme ristin äärellä. Jeesus on kuollut syntiemme tähden. Kirkko on puettu mustaan . Mutta kaikella on tarkoitus, älkää olko surullisia, Jeesus nousee kuolleista!

"Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni"