Inspiroivat elokuvat

Jotkut elokuvat saavat innostumaan, haaveilemaan tai muuten vain hyvälle mielelle. Olen palannut moniin vanhoihin suosikkeihini ja päätin, että jaan ne teille. Tästä alkaa sarja, inspiroivat elokuvat, tässä ensimmäinen osa., jossa esittelen lyhyesti kaksi suosikkiani.



Julie & Julia 
Julie Powell päättää valmistaa kaikki 524 reseptiä Julia Childin Mastering the Art of French Cooking-kirjasta. Julie päivittää jokaisesta reseptistä blogiinsa. Tosielämän tempauksesta syntyi kirja ja elokuva.

Elokuvan ensi-ilta on ollut vuonna 2009
Pääosissa Meryll Streep, Amy Adams, Stanley Tucci ja Chris Messina.
Ohjaus Nora Ephron

Itseäni tässä inspiroi elokuvassa itsessään se että tapahtumat sijoittuvat osittain Ranskaan ja keskiössä on (ranskalainen) ruoka. Julie aikoo kokata Julia Childin kokkikirjan vuodessa ja blogata yrityksestään. Elokuva sai minut aikoinaan pohtimaan bloggaamisen aloittamista ja se inspiroi itseäni kokkaamaan ja kirjoittamaan. Myös Meryll Streepin näyttelijäntyö on innoittavaa. Aksentti, jolla hän puhuu ranskaa ja intoutuminen ruuanlaitosta ja kokkikirjasta saa mielessäni viriämään ajatuksen jostain suuremmasta. Itseni on helppo samaistua Childin intoon ja haluun toteuttaa itseään ja unelmaansa ja vaikeuksista huolimatta yrittää vielä kovempaa.




Vicky Christina Barcelona
Woody Allenin ohjaama elokuva kahdesta ystävästä, jotka viettävät kesänsä Barcelonassa ja tutustuvat taiteilija Juan Antonioon, joka ihastuu heihin molempiin. Pakkaa sekoittaa vielä Juan Antonioin ex-vaimo, jonka kanssa hänellä on tuliset välit. Christina päätyy intohimoiseen suhteeseen Juan Antonion kanssa ja löytää valokuvauksen luovan maailman. Suhteeseern astuu myös Juan Antonioin ex-vaimo, jolla on ollt ongelmia hillitä itseään ja tunteitaan ja joka on yrittänyt myös itsemurhaa. Vicky taas yrittää keskittyä opiskeluihinsa, mutta ajatukset käyvät välillä Juan Antonioin suunnassa, vaikka hänellä on kihlattu kotonaan.

Ensi-ilta 2008
Pääosissa Scarlett Johansson, Rebecca Hall, Javier Bardem ja Penelope Cruz.

Mikä elokuvassa minua inspiroi? Ehkä eniten Espanjan: Barcelonan, Avillésin ja Oviedon maisemat ja tunnelma, joka välittyy ainakin minulle. Myös ihmissuhteet elokuvassa ovat mielenkiintoiset ja se kuinka taiteet ja oman itsensä löytäminen ovat omassa roolissaan. Tämä elokuva herättää minulle aina halun matkustaa ja erityisesti Etelä-Eurooppaan. Haluaisin opiskella kieliä, espanjaa ja ranskaa ja valokuvausta. Se kulttuuri ja arkkitehtuuri kiehtoo. Niitä asioita tämä elokuva on tuonut mieleeni ja ehkä uskallustakin tarttua matkailuun ja opiskeluun.  En tiedä mitä ajatuksia elokuva teissä herättää, mutta minulle tämän elokuvan keskiössä on rohkeus etsiä itseään ja tarttua uusiin asioihin ja etsiä parasta keinoa ilmaista itseään. Toisaalta voin samaistua Scarlett Johanssonin hahmoon  Christinaan, joka on tehnyt elämässään monenlaisia asioita ja etsii vielä ehkä paikkaansa elämässään. Hän heittäytyy suhteeseeb Juan Antonion kanssa ja saa siinä sivussa suhteen myös hänen ex-vaimoonsa. Christina innostuu valokuvauksesta, joka itseänikin kiehtoo ilmaisun ja luovuuden keinona. Ehkä n pystyisi heittäytymään sellaiseen suhteeseen kuin Christina, mutta se, että jollakin on se rohkeus, on tavallaan ihailtavaa.



Tällainen postaus tällä kertaa, kommentoikaa alle mitä ajatuksia teille heräsi.

Teatterikorkean pääsykokeet

 Moi! Tämä viikko on tuntunut kestävän ikuisuuden. Viimeinen kouluviikko, opintoretki ja aarrearkkujen (kaikkea ammatillista materiaalia) esittelyä jne. Kuitenkin tässä viikossa on on ollut yksi asia ylitse muiden, joka on vienyt paljon energiaa ja ollut iso juttu.

Maanantai 8.5
Päivä, jota on odotettu, josta on haaveiltu ja lopulta pelättykin. Tammikuussa tiputin postiin todistukset ja yhden sivun elämäkerran. Huhtikuussa sain s-postin, jossa kutsuttiin näyttelijätaiteen koulutusohjelman pääsykokeisiin. Ennakkoon annettiin tehtäväksi opetella monologi Anton Tsehovin näytelmästä lokki. Lisäksi sai valita mistä tahansa näytelmästä kohtauksen, jossa oli 2-3 henkilöhahmoa ja kaikki piti näytellä itse. Kuitenkaan kaikkien matka ei edennyt sinne asti. Iso osa tiputettiin jo monologien jälkeen.

Lokki oli ensimmäisellä lukukokemuksella haastava, nimet sekoittivat päätäni, joka muutenkin oli täynnä erilaisia tunteita ja ajatuksia. Henkilöhahmoista käytettiin joskus ensimmäistä nimeä, joskus kahta ensimmäistä jne. Toisella kerralla luin näytelmän ajatuksella ja maailma aukeni. Valitsin monologin jota lähdin opettelemaan edellisenä päivänä. Huomasin, että opettelu oli jäänyt vähälle, koska ajatus katkeili ja keskittyminen herpaantui

Itse olin raadin edessä 11 muun kanssa jo aamulla. Itkua ja oksennusta pidätellen menin raadin eteen ja yksi pelkoni toteutui. Yksi raadin jäsenistä oli Hannu-Pekka Björkman. Se tunne, kun esitän monologiani, hän seisoo puolen metrin päässä ja katsoo poraavasti suoraan silmiin.Muutenkin ramppikuume oli kova kun ei tiennyt mitä odottaa ja monologi ei ollut hallussa parhaalla mahdollisella tavalla.

Esiintymisen jälkeen odottelin tuloksia ja harmikseni totesin, ei jatkoon. Kuitenkin osasin sitä odottaa, kouluun on vaikea päästä ja hakioita on satoja.

Edellisenä yönä en nukkunut, pyörin ja ajattelin, kumpa se olisi jo ohi. Monesti päätin, että en mene edes yrittämään, ja pian muutin mieleni -monesti.Tukea sain kuitenkin monilta kavereilta ja tuntemattomiltamiltakin ihmisiltä snapchatin kautta.  Nyt olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että edes yritin. Ja toivon ettö uskallan yrittää ensi vuonna uudestaan.