Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Toppikuun kuulumisia!

Moikka taas!
Viimeisimmästä postauksesta on aikaa, mutta hyvästä syystä. Huhtikuun alussa alkoi työssäoppiminen eli toppi. Tällä hetkellä kuluu viimeinen viikko ja nyt on aikaa myös vapaa-ajalle. Neljä viikkoa on mennyt älyttömän nopeasti. Välillä on ahdistanut kaikkien kirjallisten töiden ja näyttösuunitelmien teon keskellä. Mutta hengissä ollaan. Kaikesta huolimatta tiedän, että olen oikealla alalla. Oikealla alalla, tällä hetkellä.

Tämä työssäoppimisjakso on ollut mielenkiintoinen. Olen siis työssäoppimassa jälkkärissä (normaalilla kielellä iltapäiväkerho eli iltis). Olen yrittänyt muistella millainen itse olin 8-vuotiaana ja millaisia leikkejä leikimme. Huomaan että pelit ja erilaiset mediat ovat nykyään lasten elämässä vahvasti läsnä. Puhutaan minecraftistä, ja sun muista peleistä, WhatsAppista  ja ties mistä. Me leikimme ja kisailimme: hippaa, pistettä, nurkkista, hyppistä.

Olin 8-vuotiaana hyvin ujo. En aina uskaltanut viitata tunnilla, vaikka tiesinkin vastauksen. Opin jo ennen kouluun menoa kirjoittamaan, ja kakkosluokalla kirjoitinkin jo pitkiä tarinoita. Muistan että matematiikasta en pitänyt, koska se oli jo silloin vaikeaa. Minulla oli muutama hyvä ystävä, joiden kanssa olin samalla luokalla. Parhaan ystäväni olin tuntenut jo 4-vuotiaasta, ja hän oli paras ystäväni läpi ala-asteen. Välillä riitelimme ja otimme rajusti yhteen. Hetkellisesti paras ystävä vaihtui, ja silloin oltiin mustasukkaisia. Nämä kaksi uutta parasta kaverusta kun olivat niin kahdestaan ja me muut jäimme ulkopuolelle. Mutta tilanne aina palasi normaaliksi. Nyt en oikeastaan ole lapsuudenaikaisten ystävieni kanssa tekemisissä, facebooktuttuja enempää. Toisaalta se harmittaa, koska meillä on kuitenkin niin paljon yhteisiä muistoja lapsuudesta. Mutta elämä menee eteenpäin. 

Tässä jälkkärissä, missä olen ollut, on tykätty hypätä narua. Kun aloin muistelemaan, mitä hyppynaruloruja me hypimme lapsena, en muista kuin koulun (hypättiin 1, sitten 2... jne.), nallekarhun ja häät. Mutta en muista miten kaikki lorut menivät, muistatteko te? 
Olen tänä aikana oppinut kaksi uutta lorua. Mansikka, vadelma. Pyöritetään mansikan kohdalla normaalisti tavurytmissä man-sik-ka. Vadelman kohdalla pyöritetään ylhäällä tavurytmissä va-del-ma. Toinen loru on omena, päärynä, appelsiini, jos sinä hyppäät 25 saat sinä ensimmäisen palkinnon.  

Eilen  vietimme vappuhulinoita, soitimme lasten toivemusiikkia, oli mehutarjoilua, leikkejä ja mahdollisuus kokeilla erään työntekijän mikropyörää. Ei ollut niin helppoa, kuin mitä luulisi. Sai myös naamioitua, minä oli Peppi pitkätossu. 


Mukavaa vappua!!! Kertokaa mitä loruja te olette hyppineet.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

8 asiaa, joissa olen hyvä

Nappasin blogista kaksinaamainen haasteen,  jossa pitää kertoa 8 asiaa joissa olen hyvä. Jokaisella on vahvuuksia, jokainen on hyvä jossain. Kaikkea ei tarvitse osata. Vaatimattomuus ja itsensä väheksyminen kuuluvat valitettavasti suomalaiseen kulttuuriin. Itsensä kehuminen asioissa, joita oikeasti osaa on merkki hyvästä itsetunnosta ja itsevarmuudesta. Ellei se mene liialliseksi itsensä kehumiseksi. 


1. Asioiden siirtämisessä viime tippaan.

Kaikki koulujutut ja asioiden hoitaminen tapahtuu edellisenä iltana, ja joskus senkin jälkeen. En välillä ymmärrä itseäni,  miksi asioita ei voi tehdä ajoissa ja rauhassa, kun on vielä hyvin aikaa. 
2. Epäjärjestelmällisyydessä

Mikään paperi ei meinaa pysyä tallessa, tai jos pysyvät ne eivät ole loogisessa järjestyksessä. Ne saattavat olla levällään ja mennä joskus paikalleen. Kotini ei ole järjestyksessä, asiat saattavat jäädä muutamaksi päiväksi levälleen ja löytää tiensä paikalleen seuraavan suursiivouksen yhteydessä. 
3. Rutiinien pitämisessä

Elämäni on täynnä rutiineita ja pinttyneitä tapoja. Joita on välillä vaikea lähteä muuttamaan, vaikka haluaisinkin. Aamupala, lenkille, koneelle, kouluun, syömään, salille, saunaan ja nukkumaan... Minuuttiaikataululla. Välillä raivostuttaa tehdä itselleen näin tiukka aikataulu, jos haluaakin tehdä jotain muuta, mutta ei ainakaan jää paikalleen
4. Kirjoittamaan

Kirjoittamaan itselleni.  En tiedä, blogini ei välttämättä ole paras osoitus siitä. Mutta kun kirjoitan vain itselleni, pidän siitä mitä kirjoitan.


5. Teatterissa

Siellä käymisessä, se on parhaimillaan parasta viihdettä mitä voi olla. Mutta mielestäni myös näyttelemisessä. Näin harrastajatasolla. 
6. Hassuttelussa

Minua ei aina kannata ottaa kovin vakavasti. Tykkään vitsailla ja kiusoitella kavereitani. Myös lasten kanssa olen huomannut, että en tykkää olla koko ajan vakava aikuinen vaan heittäydyn lasten tasolle.  Mutta vastapainoksi tykkään syvällisistäkin keskusteluista.

7. Haaveilemisessa ja mietiskelyssä

Tykkään haaveilla, ja mietinkin usein mitä tulevaisuuteeni voisi kuulua. Niin hyvä kuin huonojakin asioita. Millaista elämäni olisi jos jotain olisikin elämässäni mennyt toisin. Ehkä kummallista, mutta tapaistani.


8. Herkuttelussa

Aina löytyy syy herkutella. Salainen paheeni...

 
Haastan kaikki seuraajani! :) En jaksa eritellä erityisesti ketään