Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

tiistai 2. elokuuta 2016

Puutarhapäivitys

Nyt on se aika kesästä, että on pakko tehdä puutarhapäivitys. Suurin osa kukista on tietenkin jo kukkinut, mutta koko satoa ei ole vielä kerätty.

Yllä oleva tarha-alpi on tänä kesänä jo kukkinut, mutta on ehdottomasti yksi suosikeistani, sen näyttävyyden ansiosta. Sen olen saanut mummuni puutarhasta. Tosin meillä kyseinen kukka kukkii hieman myöhemmin kuin muilla, sen varjoisasta paikasta johtuen.

Seuraava kukka on ehdoton ykkössuosikki. Se on viime syksyn hankintoja. Vaikka olikin pieni pettymys, koska ei ollut juuri sellainen, mitä olisin halunnut. Taimet ovat tosin melko pieniä minun silmiini. Ne ovat liljoja, se että ,mitä liljoja, en osaa sanoa, vaikka itse ne ostinkin. Luullakseni ne saattavat olla keltapäivänliljoja (korjatkaa jos olen väärässä). Pienestä koostaan huolimatta ne ovat juuri alkaneet kukkimaan.


Vaikka liljat eivät ole yhtä komeita kuin olisi ruskolilja, ne ovat silti kauniita.
Oma ylpeydenaiheeni on pieni kasvimaani, jossa kasvaa herneitä, punajuurta, salaattia, avomaankurkkua ja ruiskaunokkia. 


Tässä pieni viljelmäni alkukesästä. Näytti että kaikki alkaa hienosti kasvamaan, kun vain muisti kitkeä rikkaruohot. Alkukesä onkin kasvimaalla jännittävää aikaa, kasvaako kaikki varmasti niin että niistä saa satoa, miten saan kaiken menestymään. Tänä kesänä itselleni jännittäviä uutuuksia olivat avomaakurkkua ja punajuuri. Kumpaakaan en ole aiemmin kasvattanut. Punajuuri näyttää hyvältä, mutta avomaakurkkua jännitän edelleen. Ne näyttävät niin pieneltä.



Toivon että saisin edes yhden kurkun! Ja punajuurta kolme enemmän.

Halusin kokeilla jotain uutta, ettei aina ole salaattia ja porkkanoita, joita en saa kasvamaa peukalonpäätä isommiksi. Tänäkin kesänä salaatti kasvoi valtavaksi. Sitä on enemmän kuin mitä jaksamme syödä. Miten yhdesät pussista tuleekin niin paljon. Herne oli myös tuttu, turvallinen valinta, josta on myös ensimmäiset palot maisteltu ja paljon lisää on tulossa.


Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä ruiskaunokki. Muistan, kun lapsena ihailin sitä nappurin kukkapenkissä ja ajattelin että tuota on saatava joskus omaankin kukkapenkkiin. Meni varmaan kymmenen vuotta, ja nyt sitä on.


Tässä omat suosikkini puutarhastani.