Ajatuksia kummiudesta

Joulukuussa minusta tuli kummi ensimmäistä kertaa elämässäni.

Ystäväni on pitkään yrittänyt lasta ja onnellisena seurasin raskauden etenemistä. Se hetki kun he pyysivät minua lapsen kummiksi oli erittäin mieleenpainuva. Olin todella otettu siitä, että he luottivat minulle tuon tehtävän. Kastetilaisuus oli kaunis. Vanhempien lähipiiri oli paikalla ja kummit. Pieni nukahti kastamisen jälkeen ja nukkui melkein koko ajan. Vaikka hän meni sylistä syliin.

Ennen kastejuhlaa mietin, osaanko olla kummi. Millainen on hyvä kummi, osaanko varmasti. Itselläni on ollut maailman parhaat kummit. Heille on voinut puhua asioista, joista en ole puhunut vanhempieni kanssa. Heidän kanssaan on tehty kivoja asioita. Heiltä on saanut monenlaista apua. He ovat olleet perheen ulkopuolisia aikuisia. Luotettavia, huomaavaisia. He ovat olleet elämässäni läsnä.

Toivon, että voisin olla yhtään samanlainen. Että pystyisin olemaan tuon pienen pojan elämässä silloin kun hän tarvitsee aikuisia ystäviä elämäänsä. Ja muutenkin, että saisin tehdä kaikkea mukavaa hänen kanssaan. Käydä lintsillä ja leffassa.

Kummin tehtäviin kuuluu myös huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta vanhempien kanssa ja rukoilla lapsen puolesta.

Olen ilolla lapsen elämässä mukana ja rukoilen hänen puolestaan.

Haluan liittää tähän kauniin Kaarina Helakisan runon, jonka muistan jo omasta lapsuudesta. Runo oli tauluna lapsuudenkotini seinällä.

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka parkuun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.