Lukupäiväkirjan loppusuoralla

Nyt on Siljan tarina minunkin osaltani ohi. Tuntuu että Silja kuoli melko onnellisena ja nuoreen ikäänsä nähden paljon elämää nähneenä. Kuolema ei erityisemmin Siljaa tuntunut pelottavan ja kirjassa asioita kuvattiin erittäin kauniisti loppuun asti. Vaikka saahan kuolemakin olla kaunista, vaikka monille ihmisille se tuokin mieleen sairaalasängyt ja ihminen kuihtuneena kurkuna letkuissa tai päiväkausia pissassa lojuneen kuoleman lemun. Itselleni kuolemaan kiteytyy suuri suru ja se että jokaisena päivänä pitäisi sanoia ikuiset hyvästit, vain kuoleman varalta. ``Jokainen hetki voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.´´ Erikoista oli se että kuinka näin kauniisti kuvattuun keromukseen oli saatu mukaan sisällissodan kauhuja ja nuoren tytön koskettava tarina. Kuinka ihanaksi paikaksi Suomen luonto kuvataankaan ja kuinka tärkeä osa se on kirjaa. Kaikki kuvataan melko kauniiksi, ainakin omalla tavallaan. Jopa tämä Siljan viimeinen palveluspaikka, hieman ränsistyneessä talossa. Onneksi kirja ei ollu puuduttava niinkuin aluksi hieman pelkäsin.  Eikä kirja ollut täynnä vain kuolemaa, vaan myös välittämistä ja kokemuksia ja elämää. Mikä sinänsä ehkä linkkiytyy kuolemaan, että ei voi kuolla jos et ole ensin elänyt. Elämään liittyy paljon tunteita: rakkautta, kiihkoa, rauhallisuutta, surua, ihmetystä, ällistelyä, vihaa, pelkoa, varmtta. Mitkä Siljakin varmasti lyhyen elämänsä aikana koki. Se tuntuu hyvältä, tietää että toinen on saanut tuntea. Siljalla oli aina joku paikka ja kaikissa hänestä pidettiin huolta ja hän oli isäntäväelleen vain pieni piikatyttö.

Nyt tuntuu että ei ole enää sanoja. Tarina on niin kiehtova ja uskon että se tekee siitä niin arvotetun. Lukukokemuksena mielenkiintoinen, mutta herätti kyllä tunteita.

Silja, kiertävä piika ja tunteva tyttö

Olen aivan Siljan pauloissa. Siljan elämässä on jo tapahtunut kaikenlaista ja hän on aikuistunut kirjan aikana, mutta nyt jo tuntuu siltä että haluaisi saada tietää miten Silja kuolee. Silja on kokenut  miltä tuntuu menettää joku läheinen, hän on kokenut nuoruuden riemua ja päässyt nuorten maailmaan mikä ei silloinkaan aina ole ollut ihan helppo. Mutta Silja on onnellinen. Hän on kuin kiertolainen, kiertää talosta toiseen piikana ja viipyy jokaisessa talossa vain aikansa. En tiedä mistä se Siljan kohdalla kertoisi, vain paikan vaihtamisen halusta. Hän ei ehkä halua pysyä koko ajan samassa paikassa tai sitten Silja vain ei pysty siihen. Kirja on koskettava niin kuin ennalta odotin ja Silja on jo nähnyt paljon ja tulee ehkä näkemäänkin ennen kuolemaansa. Pystyn samaistumaan Siljaan jollakin tavalla, tuntuu että kun lopettaa kirjan lukemisen tipahtaa takaisin omaan maailmaansa ja Siljan maailmasta pois. Se on niin oma maailmansa ja kun se on niin erilainen kuin omani.Mutta silti pystyn tuntemaan ne tunteet mitä Siljan sanotaan tuntevan ja tuntuu kuin kirjan herättämät tunteet olisivat Siljan ja minun yhteisiä. Pystyisin kertomaan mitä muuta Silja tuntee ja mitä ehkä ajattelee. Yhteistä Siljan kanssa on se että olemme menettäneet meille rakkaita ihmisiä, Silja tosin vanhenpansa ja minä en. Mutta meillä molemmilla on tunteet ja meillä on jollakin tapaa samanlaisia tunteita asioista. Ja kun luen kirjaa ajattelen monta kertaa että noin minäkin voisin tuntea,ajatella ja käyttäytä tässä tilanteessa, Silti olematta Siljan klooni, mutta meidän luonteissamme ehkä on yhtymäkohtia. Silja olisi varmasti minulle hyvä ystävä, vaikka kirjassa tuntuu kuin Siljalla ei todella hyviä ystäviä olisi ollenkaan. Hän kyllä tutustuu talojen muihin piikoihin, mutta heidän väleistään ei kerrota niin tarkasti. Ainakaan heitä ei mainita Siljan tarinassa enää myöhemmin.

Silja

Nyt on vajaa yksi kolmasosaa luettu kirjasta nuorena nukkunut. Tiedän, olen ehkä hieman hidas lukemaan. Kirjaa on ollut mukava lukea, kieli on jotenkin suloista tai ehkä enemmin kaunista. Juonessa Silja on juuri syntynyt, mutta vanhempien elämä tuntuu hieman surulliselta. Tai juoni tekee minut itseni ainakin hieman surulliseksi. Kun lapset kuolevat ja tuntuu kuin Siljan vanhemmat eivät ole naimisissa niin kuin mitä itse ajattelen naimisissa olon.Mutta suhteesta henkyy silti luottamus. Luottamus joka on yleensä hyvän ihmissuhteen perusta. Luottaa siihen että toinen on siinä ja on turvallista. Vaikka Kustaa (Siljan isä) onkin ottanut velkaa ei hän kerro sitä vaimolleen ennen kuin heidän talonsa on melkein myyty. Se saa minut pohtimaan uudestaan heidän välistään luottamusta, eikö Kustaa uskaltanut kertoa? 
             Heillä on tähän asti ollut muutenkin epäonnea elämässä, kolme heidän lapsistaan on kuollut jo hyvin varhaisessa iässä. Vaikuttako se Siljan kohtaloon, että hänen sisaruksensa ovat ollut heikkoja ja kuolleet sairaana.  Millainen tulee Siljasta kun hänen vanhempansa ovat tuollaisia kuin mitä olen saanut lukea. Kustaa on hiljainen, omiin oloihinsa vetäytyvä ja Hilma on lempeä. Sitä odotellessa!