Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

lauantai 8. joulukuuta 2018

Kaasonhommia elokuisissa häissä

Heippa taas!
Jo on reilu kolme kuukautta kulunut kesän toisista häistä. Kesä helli vielä elokuussa hääparia, joka juhli häitään pääkaupunkiseudulla. Sain kunnian olla ystäväni Lauran yksi kaasoista. Tehtävään meitä oli valittu kolme.


Ennen häitä me kaasot auttelimme morsianta erilaisissa häihin liittyvissä valmisteluissa. Koristelimme tuikkukippoja, osa meistä kävi häämessuilla, olimme mukana morsiuspuvun sovittamisessa ja kuuntelimme tietysti morsiammen mietteitä ja ajatuksia häistä. Muut kaasot oplivat edellisenä päivänä koristelemassa juhlapaikkaa, mutta minä pääsin paikalle vasta yöllä.


Hääaamuna kävimme yhdessä kampaajalla, jossa laitettiin morsiamelle, kaasoille ja morsiammen äidille kampaukset ja osalle myös meikki. Loput meikkasivat itse morsiamen kotona. Kun kampaukset ja meikit olivat valmiit, oli kuvaamisen aika, kaikki piti saada taltioitua. Kun kuvat oli otettu autoimme morsianta pukeutumaan ja pukeuduimme myös itse.



Kirkolla tehtävänäni oli pitää morsiuskippua toimituksen ajan, lukea teksti Raamatusta ja jakaa saippukuplia toimituksen jälkeen puhallettavaksi.



Juhlapaikalle saavuttuamme neuvoimme vieraita käytännön asioissa ja odottamaan paria tietyssä paikassa. Veimme yhdessä myös ohelmaa ja päivää eteenpäin. Juhlapaikalla autoimme morsianta myös  kuvauksissa ja varmistimme että karkki- ja juomabuffetissa oli tarjottavaa riittävästi. Juhlat vietettiin Prestbackan pitokartanossa.



Me pidimme hääparille ja vieraille myös hääleikin päivän aikana. Leikki oli hyvin simppeli vieraanetsimisleikki. Se kumpi oli nopeammin tuonut tietynlaisen vieraan omalle paikalleen erteen saisi pisteen ja kummalla on enemmän pisteitä voittaa. Neuvoimme paria tuomaan seuraavanlaisia vieraita: se kenellä on sininen mekko, kenellä on vaalea puku, se kenellä on rusetti, korkeimmat korot, hiuskoriste jne. Vieraat saivat huudella neuvoja, mutta he eivät saaneet itse juosta eteen, vaan morsiammen/sulhasen piti käydä heidät itse hakemassa. Ja tottakai ohjelmaan kuului myös morsiuskimpun ja sukkanauhan heittäminen.


Ruokailun, kahvituksen ja leikkien jälkeen oli vuorossa häätanssi, jonka jälkeen bändi jatkoi soittoa muutaman eri setin verran. Pillit laitettiin pussiin puolen yön jälkeen.







Häät olivat ikimuistoiset, rakkauden täyteiset ja mukavat. Kiitos!

Kuvat: Anu Buri
ja Vilma (tukka ja mekkokuvat)

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Vamos a la baila!

Matkakertomus syyskuun Espanjan matkasta jatkuu. Edellisen postauksen voit lukea täältä.

Syyskuun 4. päivän iltana saavuimme Malagan kautta Benalmádenaan. Illalla emme enää kehitelleet kovin ihmeellistä ohjelmaa, etsimme ruokapaikan ja kävimme syömässä.

5.syyskuuta

Kiertelimme Benalmádena ja kävimme myös Fuengirolassa. Päivä meni mukavasti ihmetellessä ja syödessä. Kävimme myös pulahtamassa meressä.


Cannelloni

6. Syyskuuta

Varasimme matkatoimiston kautta pakettimatkan Gibraltarille ja matkamme alkoikin jo kahdeksan aikaan. Matkalle täytyi muistaa otta mukaan passi, koska oli edessä valtion vaihto. Gibraltarhan kuuluu Isoon-Britanniaan.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Gibraltarilla oli Europa pointilla. Siltä oli mahdollisuus nähdä Gibralttarin salmen yli Marokkoon. Mutta valitettavasti välill' oli sumua ja näkyvyys oli huono.




Seuraava pysähdyspaikkamme oli Gibralttarinvuori, jossa oli mahdollista tavata  Magotti-apinoita, jotka ovat ainoa Euroopassa villinä asuva apinalaji. 



Seuraava vierailukohteemme oli St. Michael´s cave, tippukiviluola.  Luolassa pyöri hieno valoshow ja soi kaunis musiikki. Siellä pidetään myös paljon konsertteja hyvän akustiikkansa ansiosta. 



Tämän kierroksen jälkeen oli aikaa myös syödä ja shoppailla Main Streetillä. 


7. Syyskuuta

Tämän päivän vietimme rannalla uiden ja aurinkoa ottaen. Välillä sorruimme syömään välipalaa Burger Kingissä ja illalla sitten taas paikallisessa ravintolassa. Joku ei osannut lisätä aurinkorasvaa ajoissa jalkoihin ja paloi sitten melko pahasti. Mutta onneksi se ei ollut este nauttia loppulomasta, vaan hidaste. Kävimme myös istumassa iltaa paikallisessa pubissa. 



8. Syyskuuta

Reissun sadepäivä. Matkasimme Malagaan ja otimme sieltä hostellin yhdeksi yöksi, koska seuraavana aamuna olisi taas aikainen lento kohti Suomea. 
Kiertelimme ostamassa vielä viimeisiä tuliaisia ja syömässä. Pakoilimme sadetta kaupoissa ja kuuntelimme ukkosen jyrinää. Väsyneinä ja onnellisina kohti kotia. 




maanantai 1. lokakuuta 2018

Vamos a la playa!

Viime keväänä puhuimme erään ystävämme kanssa, että olisi mukavaa lähteä yhdessä jonnekkin reissuun. Kesällä skypetimme ja keskustelu palasi matkahaaveeseen. Olimme aiemmin päätyneet Espanjaan matkakohteena. Päätimme milloin lähdemme ja siltä istumalta varasimme lentoliput Malagaan.Välissä oli toki paljon pohdintaa siitä mitä reissulta haluamme ja minne päin Espanjaa sen tekisimme ja milloin. Mihinkään ei päädytty sattumalta, vaikka päätökset tehtiinkin melko nopeasti.

Syyskuun 1. päivä

Lentomme lähtisi seuraavana päivänä, joten pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin Jyväskylästä Helsinkiin. Tunnelmoimme tulevaa matkaa syömällä pizzaa, juomalla kuoharia ja kuuntelemalla espanjalaista musiikkia.

Syyskuun 2. päivä

Malagaan saavuimme väsyneinä! Kumpikaan ei oikein nukkunut edellisenä yönä, ja koska lento lähti aikaisin niin herätyskin oli sen mukainen. Ensimmäisenä päivänä tarkoituksemme oli jatkaa matkaa Malagasta Rondaan ja olla siellä yksi yö. Mutta koska meno olisi mennyt myöhään ja seuraavana päivänä oli tarkoitus jatkaa matkaa eteenpäin, päätimme jäädä yöksi Malagaan. Malagassa yövyimme hostellissa, joka oli aivan keskustassa. Soho Feel Hostels Malaga oli viihtyisä ja edullinen majoituspaikka yhdeksi yöksi. Me nukuimme 8 hengen salissa.

Malagassa ehdimme tuona päivänä nauttia hyvästä ruuasta, museosta, rannasta ja kaupungista. Kävimme tutustumassa Malagan versioon Pompidou -museosta. Museosta löytyi teoksia esim. Picassolta, Frida Kahlolta ja Mirólta.





 

Syyskuun 3. päivä

Seuraavana aamuna lähdimme melko aikaisin kohti El chorroa, jossa tarkoituksemme oli kävellä Caminito Del Rey. Kuninkaanpolku on muutaman kilometrin mittainen kävelyreitti, joka kulkee kallion reunamilla.

Päästyämme El Chorron juna-asemalle, yritimme selvittää miten pääsisimme hotellille, joka sijaitsee n. 7 kilometrin päässä asemalta.  Maanantaina ei kulkenut bussit, koska reitti oli suljettu ja taxi olisi tullut melko kaukaa. Onneksi eräs paikallinen mies lupasi viedä meidät pientä maksua vastaan. Saimme kyydin, joka tuntui kiemurtelevilla teillä todella hurjalta. Mukava mies, vaikka yhteinen kieli oli hieman hakusessa. Pääsimme hotellille kuitenkin ehkä  nahoin. Kävimme vielä kiertämässä maksuttoman kävelyreitin, jossa oli myöskin upeat maisemat. Myöhemmin kävimme uimassa läheisellä järvellä. 
Ja illalla hotellilla syömässä. Ja siellä saimme ketun illallisseuraksi.









Syyskuun 4. Päivä

Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme kohti Caminito del Reytä. Matkaa hotellilta sinne oli 2 kilometriä. Siinä odotellessamme sisäänpääsyä, oli pupu tulla pöksyyn. Korkean paikan kammoisena matkan taivaltaminen olisi hyvä saavutus. Paikoitellen reitti meni meinaan todella korkealla. Portilla oli ensimmäisenä lipuntarkastus. Me olimme ostaneet liput etukäteen Caminito del reyn virallisilta sivuilta. Ennen sisäänpääsyä saimme päähämme myös kypärät.


























 Aikoinaan reitti oli rakennettu huoltoreitiksi kylän ja patotyömaan välille. Ja monille lapsille se oli osa jokapäiväistä koulumatkaa. Reitti oli vuosia  kiinni, rapistumisen ja hengenvaaran vuoksi. Vuonna 2015 reitti  avattiin uusittuna ja turvallisena. Vanha reitti kulki noin metrin levyistä betonipolkua jossa oli jo reikiä, eikä lainkaan kaiteita.  Lopussa vaihdoimme puolta rotkon toiselle puolelle hurjaa siltaa pitkin. Siitä näki läpi ja se heilui.  Opastuksen loputtua matkaa oli vielä jokunen kilometri ulos reitiltä. Siellä odotti bussikuljetus takaisin reitin alkuun.  Bussilla siis menimme takaisin hotellille hakemaan matkatavaramme ja palasimme taas takaisin juna-asemalle ja lähdimme jatkamaan matkaamme.

Täytyy sanoa, että tämäkin pupupöksy oli onnellinen kun pääsi nauttimaan upeista maisemista.





Matka jatkuu seuraavassa osassa.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Juhannushäät

Sain kunnian olla ystäväni morsiusneito/kaaso hänen häissään. Hääpäivä oli kaunis, pilvinen mutta lämmin. Tehtävänäni oli mm. auttaa morsianta pukeutumaan aamulla, ja myös myöhemmin hameen kanssa, jos tarvitsi kiristellä. Sitä kyllä harjoiteltiinkin.



Edellisenä päivänä olimme viemässä tavaroita juhlapaikalle ja koristelemassa sitä. Neljän jälkeen aamulla pääsimme nukkumaan ja aamulla heräsimme jo ennen seitsemää. aamupäivä meni kampaajalla kun morsiammen tukka laitettiin ja hänet meikattiin. Siellä laittauduttiin me muutkin ja söimme aamiaista.


 Kuvissa juhlapaikka ilman koristeita



Kampaajalta menimme ottamaan kuvia, kuvaajan kanssa oli hääpari sopinut tapaamisen kuvauspaikalle. Tuli ihania kuvia ja parin rakkaus näkyi kuvaushetkellä. Tuli niin ihania kuvia.

Kirkolla meidän kaasojen tehtävänä oli kävellä alttarille morsiammen edellä. Minua itketti jo siinä vaiheessa, vaikka en nähnyt edes morsianta. Kirkossa luin Korinttilaiskirjeestä tekstin rakkaudesta.

Juhlapaikalle kaarroin ensimmäisenä, katsoin että kaikki on ok, sytytin kynttilät ja ohjeistin ihmisiä odottamaan oikeassa paikassa hääparia. Kaikki oli muuten ok, mutta viinilaseja oli liian vähän. Äkkiä soitto morsiammelle ja yhdessä saimme lasit riittämään aikuisille.

Juhlapaikalla minun tehtäväni oli viedä ohjelmaa eteenpäin ja kertoa missä sijaitsee wc:t yms.
Itseäni eniten jännittävin osuus oli puheen pitäminen hääparille. Suunnittelin sen eräänä yönä, kun en saanut unta. Mutta puheessani kerroin miten tapasin Jennan eli morsiammen kanssa. Miten meidän ystävyys oli kehittynyt ja milloin sulhanen oli tullut kuvioihin mukaan ja milloin hänet olin tavannut ensimmäisen kerran. Jennan kanssa tutustuimme eräässä what´s app-ryhmässä, jossa oli monia bloggaajia meidän lisäksi. Kerran Jenna sitten laittoi viestiä, et vaikutat kivalta tyypiltä ja et olis kiva tutustua vähän paremmin. No tässä ollaan. Olen Jennan ja Villen pojan kummitäti ja nyt olin kaasona heidän häissään.

Juhlissa oli hyvää ruokaa ja juotavaakin kiitettävästi.

Ohjelmana oli tietovisa hääparista. Jokainen saa vastata kysymyksiin ja voittaja sai 100 euron lahjakortin sulhasen yritykseen. Tässä tapauksessa palkinto jaettiin puoliksi. Kysymyksenä oli esimerkiksi että miten hääpari on tavannut, mikä on heidän kihlapäivänsä, mistä sulhanen tykkää puhua, mikä on morsiammen mielipuuhaa jne.


tiistai 19. kesäkuuta 2018

Kesä ja kärpäset - Toukokuun kuulumisia

Heippa!
Taas on ollut blogin puolella hiljaista. Aika tuntuu lentävän ja tekemistä olevan niiiiiin paljon. Tai siis töitä. Kesäkuun alusta jäin päiväkotityöstä ensin vapaaviikolle ja sitten kahden viikon lomalle. Ja tämän kolmen viikon aikana olen tehnyt töitä. Lastenhoitoa perheissä kolmena päivänä viikossa. Loppuviikosta olen usein matkustanut milloin mihinkin, usein mennyt hääaskartelu tai muu hääsuunnitteluavuksi ystävälleni Jennalle  (Suloisia unelmia)
Häät ovat juhannuksena.

Toukokuussa käytiin kuvailemassa Petran kanssa. Tai siis hän kuvasi ja minä oleilin kameran edessä.
Petran kuvia pääset katsomaan lisää instasta: womanwithvisionphoto
Mallina oli mukava ja helppo olla. Petra osasi ihanasti neuvoa ja ohjata.  Ja kaiken kukkuraksi meillä oli superkivaa! Kuvailureissun jälkeen uimaan ja katselemaan sinistä taivasta. Ilma selkeni ihanasti, vaikka kuvaushetkellä välillä ripautteli vettä. Tuomi oli juuri kukassa ja kesä aluillaan.

 

Toukokuussa kävin ystäni Johannan kanssa kiertämässä Tourujoen luontopolku. Siellä saimme otettua myös muutaman oikein onnistuneen otoksen. Luontopolku löytyy Jyväskylästä, Taulumäen kirkon takaa. Olen asunut täällä noin kolme vuotta, ja vaikka tourujoki on aivan tässä keskustassa, en ole kertaakaan siellä käynyt. Ennen kuin nyt. Suosittelen. Upeaa, että tälläista voi olla näin keskustan sykkeessä.





Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!!