Minun Jouluni

Myöhästyneet jouluntoivotukset täältä!

Mitä teidän jouluun kuului? Toivon, että kaikilla oli mukava ja rentouttava joulu, ilman stressiä.

Oman jouluni vietin vanhempieni ja yhden isovanhempani luona. Kävin myös tervehtimässä muita isovanhempia joulun aikaan. Jouluaatto meni melkeimpä kokonaan kotosalla. Aamulla sai nukkua pitkään ja heräillä rauhassa. Iltapäivällä söimme jouluaterian yhdesä perheen ja vaarini kanssa. Mitä teillä kuuluu joulupöytään? Meidän kattaus koostui perinteisistä laatikoista, kinkusta ja kalkkunasta ja kalasta. Myös rosolli ja joululimppu löytyi pöydästä.

Joulukuusi oli tuotu edellisenä päivän ja koristeltu myös. 

Illan hämärässä olemme yleensä käyneet haudoilla. Oman pappani, ja äidin isovanhempien. Valon määrä haudoilla on niin kaunista. Itseäni haudoilla käynti rauhoittaa, siellä unohtaa hetkeksi kaikki sähläämiset ja kiireen. Mieleen tulee muistoja, mutta myös ikävä.

Iltaan kuuluu myös joulusauna, toinen asia joka rentouttaa ja puhdistaa. Saa tutkiskella mielen sopukoita saunan lämmössä.

Lahjojen jaon jälken olen käynyt iltakirkossa. Se viimeistään pysäyttää miettimään joulun sanomaa. Miksi teemme näitä kaikkia asioita. Miksi kaikilla on kiire ja stressiä, kun se joulu on tässä. Se on ollut koko ajan. Jouluun pitäisi lähteä sillä asenteella, että nyt nautimme toistemme seurasta, perheestä ja ystävistä. Vähän sellaisella go with the flow-asenteella. Ei se ole niin tarkkaa, jos jouluruoka ei ole pöydässä tasan kello kolme. Eikä se pakettien määrä. Ajatus on tärkein, yksikin lahja on liikaa, jos se on ostettu vaan koska niin kuuluu tehdä. Itse kun ostan lahjoja, ajattelen sitä henkilöä, ostain jotain mitä hän tarvitsee tai mikä voisi oikesti ilahduttaa. Sen ei tarvitse olla kaupan kallein tavara, vaan jotain juuri sille henkilölle. Minusta lahja viestittää, siitä että toinen on tärkeä. Haluan muistaa sinua, olet tärkeä.
                                                     

Ajatuksia kummiudesta

Joulukuussa minusta tuli kummi ensimmäistä kertaa elämässäni.

Ystäväni on pitkään yrittänyt lasta ja onnellisena seurasin raskauden etenemistä. Se hetki kun he pyysivät minua lapsen kummiksi oli erittäin mieleenpainuva. Olin todella otettu siitä, että he luottivat minulle tuon tehtävän. Kastetilaisuus oli kaunis. Vanhempien lähipiiri oli paikalla ja kummit. Pieni nukahti kastamisen jälkeen ja nukkui melkein koko ajan. Vaikka hän meni sylistä syliin.

Ennen kastejuhlaa mietin, osaanko olla kummi. Millainen on hyvä kummi, osaanko varmasti. Itselläni on ollut maailman parhaat kummit. Heille on voinut puhua asioista, joista en ole puhunut vanhempieni kanssa. Heidän kanssaan on tehty kivoja asioita. Heiltä on saanut monenlaista apua. He ovat olleet perheen ulkopuolisia aikuisia. Luotettavia, huomaavaisia. He ovat olleet elämässäni läsnä.

Toivon, että voisin olla yhtään samanlainen. Että pystyisin olemaan tuon pienen pojan elämässä silloin kun hän tarvitsee aikuisia ystäviä elämäänsä. Ja muutenkin, että saisin tehdä kaikkea mukavaa hänen kanssaan. Käydä lintsillä ja leffassa.

Kummin tehtäviin kuuluu myös huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta vanhempien kanssa ja rukoilla lapsen puolesta.

Olen ilolla lapsen elämässä mukana ja rukoilen hänen puolestaan.

Haluan liittää tähän kauniin Kaarina Helakisan runon, jonka muistan jo omasta lapsuudesta. Runo oli tauluna lapsuudenkotini seinällä.

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka parkuun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.

Miten vietin itsenäisyyspäivää

Heippa!

Joulu lähestyy, mutta ennen sitä ehdimme juhlia 100-vuotiasta Suomea. Itse olimme ystävien kanssa minun luonani. Teimme ruokaa ja leivoimme. Illalla katseltiin linnanjuhlia herkkujen kanssa. Asuja oli monenlaisia ja moneen makuun. Ennen kuin pääsimme katsomaan pukuloistoa, kävimme Jyväskylän Harjulla katsomassa kynttilöin valaistuja Neron portaita ja laulamassa Maamme laulun.

Järjestin ystävilleni myös Suomen historiaan/kirjallisuuteen/musiikkiin liittyvän tietovisan ja ajattelin, että tekin pääsette kokeilemaan tietojanne siinä. Jotkut kysymyksistä ovat helppoja, mutta jotkut hieman haastavampia.

1. Kuka oli Suomen ensimmäinen presidentti?

2. Kuka on ollut ensimmäinen nainen ministerinä? (1920-luvulla)

3. Minä vuonna Suomessa käytiin sisällissota?

4. Mainitse 3 suomalaista säveltäjää itsenäistymisen ajalta

5. Mikä vuonna 1917 säädetty laki toimi tarkoitustaan vastaan lisäten mm. rikollisuutta ja alkoholin kulutusta? Minä vuonna laki kumottiin?

6. Mikä tasa-arvoon vahvasti liittyvä asia taattiin lailla 1917? Suomi oli ensimmäisiä maailmassa tässä asiassa.

7. Kuka oli Suomen presidentti talvisodan aikaan?

8. Kuka on Suomen kansalliskirjailija? Entä kansallisrunoilija?

9. Mainitse 10 merkittävää kirjailijaa itsenäisyyden ajalta.
 (Paljon oikeita vastauksia)

10. Suomi on voittanut kaksi Nobel-palkintoa, ketkä ovat ne voittaneet ja mistä?


Mukavia tietovisailuhetkiä! Oikeat vastaukset alempana.

 

1. K.J.Ståhlberg

2. Miina Sillanpää

3. 1918

4. Oskar Merikanto, Toivo Kuula, Jean Sibelius

5. Kieltolaki, 1932

6. Yleinen ja yhtenäinen äänioikeus

7. Risto Ryti

8. Aleksis Kivi ja Johan Ludvig Runeberg

9. Hella Wuolijoki, Kirsi Kunnas, Sofi Oksanen, Väinö Linna, F.E.Sillanpää, Mika Waltari, Maria Jotuni, Aino Kallas, Tove Jansson, Mauri Kunnas

10. F.E.Sillanpää -kirjallisuus ja Martti Ahtisaari -Rauhan Nobel

Mielenterveysviikko

Tänä vuonna mielenterveysviikkoa vietetään 19.−26.11.2017.
Itse olen ollut herkkä kuuntelemaan omaa vointiani arjessani. Jos psyykkisesti voi huonosti, on hyvin vaikeaa selvitä arjesta. Itse aikanani kun sairastuin psyykkisesti peittelin sitä läheisiltäni ja yritin jaksaa pakonomaisesti ja vain selviytyä. Se vain pahensi oloa, kun näytteli iloista, vaikka olo oli todella kurja. Yritti esittää että kaikki on normaalisti. Koulu ei mennyt niin hyvin kuin mitä olisin halunnut.

Itse ei jaksanut hakea apua, tai jaksoi, mutta ei jaksanut pitää puoliaan. Ihmiset vaihtuivat, ei osannut kertoa tuntemuksistaan. Ei saanut tarvittavaa tukea sieltä mistä sitä odotti.

Nykyään kun elämä on helpottunut, huomaan sen tärkeyden että ei yritä jaksaa yksin liian pitkään. Olen kertonut menneisyydestäni lähimmille ystävilleni, ja he tukevat ja ymmärtävät oman jaksamisensa rajoissa. Nyt tiedän paremmin mistä hakea apua, jos sitä tarvitsen. Ja tiedän millaista apua olisin tarvinnut nuorempana.

Jos huomaan, että en jaksa arkea, en vaadi itseltäni siinä myöskään liikaa. Yhtenä päivänä tiskaan, seuraavana pesen pyykit jne. Loppupäivän voin levätä. Aina ei jaksa ehkä edes tiskata, mutta itselleen on oltava armollinen.

Sairaus opetti armollisuuden lisäksi myös sen että koulu/työ ei ole oikea jos se vie enemmän voimavaroja kuin mitä antaa. Totta kai työ voi olla raskasta, mutta jos se itsessään ajaa väsymykseen, herää itselleni ajatus: onko tämä minun paikkani?

Mikä itseäni auttoi eniten? Olen miettinyt, että se oli hyvä että sinnittelin. Enkä jäänyt vain kotiin, koska pelkäsin että jämähdän sinne. Itselleni oli tärkeä se sosiaalinen ympäristö missä elin. Että en jää kokonaan ulkopuolelle. En tiedä, oliko se kaikkein järkevintä. Onneksi pystyin käsittelemään tunteitani myös monella muulla tapaa kuin ammattiauttajan kanssa. Ehkä sitä olisi kaivannut, jonkun sanomaan että sinä riität, olet tarpeeksi hyvä, sinä kelpaat.  Oli minulla onneksi myös sellaisia ihmisiä elämässäni, joille avauduin kun olo oli tarpeeksi kurja. Kiitos heille läsnäolosta, se oli korvaamatonta.

Tässä joitakin linkkejä, joista voi olla apua:

 Mielenterveyden keskusliitto http://mtkl.fi/
Mielenterveysseura  https://www.mielenterveysseura.fi/fi
Yeesi (josta löytyy esim. sekasin-chat)  http://yeesi.fi/
Mannerheimin lastensuojeluliitto  https://www.mll.fi/nuorille/

 

Kaikille valonpilkahdus pimeään syksyyn! <3

Syyskuun tuulet, lokakuun tuiskut

Viime viikot ovat menneet työn touhussa ja tuntuu että sen lisäksi kökin vain kotona. Mutta kun rupesin miettimään mitä kaikkea olen kuitenkin tehnyt, syntyi siitäkin mukava lista. Syksy on sään puolesta tuntunut todella harmaalta, mutta elämä yrittää porskuttaa.

Syyskuussa olen...

Käynyt Helsingissä tapaamassa ystävääni ja pitämässä hauskaa. Näemme todella harvoin, joten koen että yhdessä vietetty aika on kallisarvoista. Toinen päivä meni nuhanenänä, mutta hyvä mieli jäi. 

Jatkanut kuoroharrastusta, vaikka en ole töiden vuoksi päässyt montaakaan kertaa osallistumaan.

Käynyt ensimmäistä kertaa jääkiekkopelissä. Jyp-Hifk -pelissä. Go Jyp!! Jypillä on mennyt aika hyvin pelit tänä syksynä, mitä minä jääkiekosta ymmärrän ja sitä seuraan.

 Olen käynyt tutustumassa siskon oppilaitokseen, kun se täytti 150-vuotta. Tarvaala, Saarijärvi ja monet suloiset eläimet. Näimme siellä myös lankojen värjäystä, tervan polttoa, erilaisia koneita ja työnäytteitä.

Syyskuussa olimme muutaman luokkakaverin kanssa pienellä risteilyllä. Risteily oli Rhea-laivalla, joka lähti Jyväskylän satamasta.

Kriisikeskus Mobilessa oli avoimet ovet.Ihan ammttiani ajatellen kävin katsomassa kriisikeskuksen tiloja ja tutustumassa tarkemmin toimintaan.Kriisikeskukseen voi olla yhteydessä itse, joku läheinen, sivullinen tai yhteistyötaho (esim. päiväkoti). Sinne voi olla yhteydessä, esim. silloin jos on kokenut jotain järkyttävää, ollut rikoksen uhri, käyttäytynyt väkivaltisesti tai kokenut väkivaltaa.Jyväskylässä Mobile sijitsee Asemkatu 2 (2.krs) ja myös soittamalla saa ottaa yhteyttä nro. (014) 2667150











Tässä maistiaisia Valon kaupunki 2017-tapahtumasta, joka oli kolmen päivän mittainen tapahtuma. Tapahtuma toi valotaideteoksia ympäri Jyväskylää.

Lokakuussa olen tehnyt pääasiassa töitä, mutta myös...

Ostanut auton. Auton nimi on Anneli ja merkiltään se on Fiat.

Käynyt teatterissa. Kävin katsomassa viulunsoittaja katolla-musikaalin Tampereen työväen teatterissa. Ola Tuominen Tevjenä ja Petra Karjalainen Goldena olivat aivan loistavia.

 Käynyt novellikoukku-tapahtumassa, jonka järjesti Jyväskylän kaupunginkirjasto. Siellä luettiin novelleita ja sai tehdä käsityötä samalla. Itse ahkeroin isoäidin neliöitä, joista ajattelin tehdä mahdollisesti peiton. Hitaasti, mutta varmasti.

Lokakuussa olen käynyt salilla ja yrittänyt pitää huolta itsestäni. Välillä työpäivinä olen ollut niin väsynyt, että kotihommatkaan eivät meinaa maittaa, saati mikään mukava tekeminenkään. On vain levännyt. 

Tässä kuulumisa pitkältä ajalta, kiva jos luit loppuun. Mukavaa lokakuun loppua!

Ensi vuonna #bloggaajienolohuonehaaste

Heippa taas! Tänään on ollut vapaapäivä töistä ja aikaa istahtaa koneen äärelle hieman pidemmäksi aikaa.

Nyt on viimeisen bloggaajienolohuonehaaste-postauksen aika. Aiheena on ensi vuonna...
Elämä koulun päättymisen jälkeen on tuntunut niin epävarmalta, että ei ole osannut miettiä elämäänsä kovin pitkälle. Ei osannut ajatella yhtään, mitä tapahtuu ensi kuussa, puolen vuoden päästä tai vuoden päästä. Nyt kun elämäntilanne on muuttunut ja käyn töissä, tuntuu että en osaa suunnitella elämääni sitäkään vähää mitä vielä hetki sitten. Saan työvuoroni melko myöhään eli on osattava elää hetkessä. Ei voi tehdä kovin varmoja suunitelmia kovin kauas.

 Tästä huolimatta minulla on haaveita ja suunitelmia  ensi vuodelle.

Ensi vuonna:

Olen kaasona/morsiusneitona kahden rakkaan ystäväni häissä. 

Haluan olla paljon tulevan kummipoikani elämässä. 
Odotan niin paljon että hän syntyy myöhemmin syksyllä.

Olen tehnyt vuoden töitä ja valmistumisestakin tulee vuosi.

Aioin hakea uudelleen teatterikorkeaan.

Haluaisin aloittaa uuden harrastuksen.
Tämä syksy menee sopeutuessa uuteen arkeen, töiden ja vapaa-ajan sovittamiseen. Tässä on tullut jo aika paljon uusia asioita. Haluaisin harrastaa teatteria täällä Jyväskylässä. Nyt tosin työt vievät ison siivun illoistani, niin se ei ole edes mahdollista.

Koen ja kokeilen uusia asioita.
Haluisin pystyä sanomaan, että olen voittanut pelkoni jossain asioissa tai astunut ulos mukavuusalueeltani. Kenties Benji-hyppy, tai maailmanpyörässä käynti.

Teen suurimman osan joululahjoista itse. 
Koska tänä vuonna en ole varma jaksanko.

Osallistun taas vegaanihaasteeseen.

Näillä ajatuksilla jatketaan tähän syksyyn! Onneksi ensi vuoteen on vielä aikaa.
 

Must have #bloggaajienolohuonehaaste

Täällä taas bloggaajien olohuonehaasteen äärellä. Viime viikon sana tai teema oli "must have."
Mietin pitkään minkä asian äärellä mun must have-postauksessa ollaan. Meikeistä ja kauneudesta en osaa kirjoittaa.

Usein mietin mitä elämässä on tärkeää, että on. Ja mitkä asiat ovat sellaisia että ne olisi pakko olla, että elämä on elämisen arvoista ja mukavaa. Sellaista, että elämää jaksaa.

Itselleni tärkeitä on seuraavat asiat. Ne antavat voimaa ja tukevat vaikeina hetkinä.

1. Ystävät
Ystäville voi kertoa, jos mielen päällä on kysymyksiä tai pohdintoja. Minulle ystävät ovat voimavara, ja ajatus siitä, että elämässäni ei olisi ystäviä. En tiedä, omassa elämässäni ystävät ovat must have. Ilman heitä en jaksaisi, mutta mun ystävät onkin hassuja ja ihania, ja välillä ne osaa myös ärsyttää. Mutta sitähän ihmissuhteet ovat myös, välillä ärsyttää.

2. Vapaa-aika
 Pitkän työttömyysjakson jälkeen olen saanut työpaikan. Yksi pelottavimmista asioista on se, että jos vapaa-aikanani en jaksa tai ehdi tehdä niitä asioita joista nautin ja jotka antavat voimaa. Totuin siihen, että työttömyyden aikana minulla ei muuta ollutkaan kuin aikaa. Nyt kun työ tulee viemään osan vapaa-ajastani, pitää se järjestellä uudella tavalla. Harrastukset kuuluvat myös vapaa-aikaan, ja minulla on ihanat harrastukset, kuoro ja kuntosali. Haluaisin että ehtisin myös harrastaa.

3. Työt
Vapaa-ajasta päästäänkin sujuvasti työhön. Työttömyyden aikana kaipasin sitä että elämässäni olisi rytmi. Koulu rytmitti arkea pitkään, mutta enää sitä arkea ei ole. Työ on myös tärkeä tulojen kannalta. Itse oli oppinut elämään tukien kanssa, mutta kyllä sitä kaipasi, että tulot olisivat edes hieman suuremmat. Välillä tuli myös ajatus, että osaanko tehdä enää töitä, ja onko tiedot ja taidot vielä hallinnassa. Vaikka jännitän vielä todella paljon ja osa vapaa-ajasta menee miettiessä tulevaa työvuoroa. Koen sen silti tärkeäksi, että saa kokemusta ja rahaa.

4. Perhe
Perhe on pahin. Mutta juhlapyhät ilman perhettä.. Apu arkisissa asioissa ja aito välittäminen.Vaikka välillä ärsyttää, se että välillä riitelee, niin seuraavassa hetkessä sovitaan. Se että uskaltaa olla oma itsensä.

5. Hengellisyys/Hengellinen elämä
Se, että saa kokea pyhää, olla alttarin äärellä ja kuulla sanaa... Minulle on tärkeä päästä hiljentymään aina silloin kun sitä kaipaa ja muutenkin. Se on ollut pitkään tärkeä osa elämää, joskus enemmän arjessa mukana ja välillä vähemmän. Mutta läsnä kuitenkin. Se että olisi aikaa hoitaa myös suhdetta yläkertaan. Rukous, seurakuntayhteys, Raamattu, ehtoollinen, uskon neljä pöydänjalkaa. Niille pitäisi löytyä arjesta hetkiä. Ainakin minun arjessani.


6. Oma koti, hyvää ruokaa, katto korkealla kavereille... Kukkia, kirjoja...
Itse nautin siitä että kotona saan olla rauhassa, ja voin olla yöpuvussa koko päivän jos huvittaa. Haluan, että kotona saisin elää enemmän sellaista oman näköistä elämää: lukea, haistella kukkia, syödä, popittaa hyvää musiikkia ja kutsua kavereita kahville. Välillä tuntuu, että seinät kaatuvat päälle ja yksinolo ahdistaa, mutta sitä varten on ihanaa että voi lähteä harrastamaan tai tavata kavereita. Tiskaaminen on kotihommista kamalin, ja ahdistus kasvaa tiskivuoren mukana. Mutta se tunne, kun tiskipöytä on tyhjä!


Mielestäni kaikki tärkeimmät asiat pitäisi olla tasapainossa, että elämästä voi nauttia. Ora et labora! Rukoile ja tee työtä. Itse en jaksaisi koko aikaa tehdä työtä, mutta kyllä kavereidenkin naamat alkavat pänniä, jos heitä katselee 24/7... Kaikella rakkaudella kaverit. Nämä ovat elämässni sellaisia asioita, joista en osaisi kokonaan luopua.

Tapahtui eräänä päivänä... #bloggaajienolohuonehaaste

Heipsan! Tervetuloa taas bloggaajienolohuonehaasteen pariin. Viime viikon aihe oli tapahtuma. Viikko on ollut tapahtumarikas, niin paljon tekemistä ja touhua. Alkuviikolla eräs ystäväni tuli käymään, ja oli pari yotä luonani. Kiertelimme Jyväskylässä, kävimme mm. Viherlandiassa, Pandan tehtaanmyymälässä, Harjulla ja syömässä.

Yksi tämän viikon kohokohdista oli se kun aloitin treenaamisen personal trainerin kanssa ja tällä viikolla oli ensimmäiseet tapaamiset. Oli tosi positiivinen kokemus,tuli opittua liikkeet ja hän oli todella kannustava. Motivaatio käydä yksin salilla on heti paljon parempi, kun on juuri minulle suuniteltu treeniohjelma ja osaan tehdä liikkeet. Ennen kynnys on ollut paljon korkeampi, koska olen ollut epävarma siitä miltä näytän muiden silmissä ja jos teenkin liikkeet aivan päin prinkkalaa. Myöhemmin laitamme vielä ruokavalion kuntoon.

Viikonloppuna kävimme porukalla syömässä Tampereella ravintola Coussiccassa. Sen jälkeen oli Jarkko Aholan 40-vuotis konsertti Tampere-talossa. Hän esitti musiikkia eri kokoonpanoilla uran eri vaiheista. Oli omia biisejä, mutta myös esim. Queeniä. Lopuksi kuultiin Teräsbetonia, joka on suuremman yleisön parhaiten tuntema kokoonpano.


Olen tavannut myös kuorokaverin, vanhan ystävän,opistokavereita, käynyt uimassa ja vain ollut, mikä on ihan tarpeellista aina välillä. Joskus pitää saada myös ihan omaa aikaa, tai ainakin kunnon yöunet.

Koska elämässäni on aina pari muuttujaa, tulee viime viikon postaus vasta nyt. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Vilma <3

24H minä #bloggaajienolohuonehaaste

Sattuipa sopivasti. Mulla oli tarkoituksena tehdä my day- tyyppinen postaus, ja nyt bloggaajienolohuonehaasteessa tämän viikon sana oli vuorokausi. Aikaisemman haastepostauksen pääset lukemaan tästä.

Välillä huomaan että elämä on hyvin hauskaa, kun saa olla oman itsensä seurassa 24/7. Elämäni tuntuu olevan aikamoista sirkuselämää aina välillä, kun mennään pää kolmantena jalkana. Sattuu ja tapahtuu, sen jälkeen on ihanaa päästä nauttimaan rauhallisesta kotielämästä ja vain itsensä seurasta.

Tämä sunnuntaipäivä on ollut tavallistakin rauhallisempi. Sponttaaneja päätöksiä ja retki lähimaastoon, suunitelman muutoksia ja rauhaa.

Aamun oli tarkoitus alkaa klo 8.00. Ajtuksena oli lähteä kymmeneksi kaupunginkirkkoon jumalanpalvelukseen. En kuitenkaan saanut itseäni ylös ja todellisuudessa aamu alkoikin vasta hieman kymmenen jälkeen. Rakastan hitaita aamuja ja sitä, että saan heräillä pikkuhiljaa ja selata somekanavia. Sitten pirtelöt ja aamukahvit nassuun ja heräily jatkuu vanhan suomalaisen mustavalkoelokuvan parissa. Välillä puheluita äidin ja mummun kanssa.

Muutaman tunnin sompailun jälkeen harmittelen, kun en jaksanut lähteä aamulla liikkeelle. Huomaan että läheisessä saaressa on messu ja konsertti iltapäivällä. Eikun liikkeelle.

Siunattu olet sinä tullessasi ja siunattu lähtiessäsi

 Olen maalta kotoisin, joten saari- ja järvimaisema tuovat minulle paljon iloa ja se auttaa rauhoittumaan.

Messun lisäksi Lehtisaaressa oli Even ja Ossin konsertti (he löytyvät tuolla hakusanalla facesta ja instasta). Oli rentouttavaa vain kuunnella, musiikissa on todella suuri positiivinen voima. Se tuli koettua.

Otan melko paljon kuvia snäpchattiin ja osa näistäkin kuvista on sieltä. Anteeksi siis kuvanlaatu, se ei kaikissa snapchat-kuvissa ole kovin korkea. Mutta Evestä ja Ossista halusin kuvan, kun esiintyivät niin kivasti.  Kun Lehtisaaresta kotiuduin, oli jo melkoinen nälkä. Rakastan ruuan laittoa, ja itselleni tyypillistä on melko kokeileva keittiö. Aina ei ole varmuutta siitä mitä ollaan tekemässä ja kaikki tututkaan ruuat ei valmistu joka kerta samalla tavalla. Mutta ne on eri tarinoita ne. Tänään söin aikaisemmin kokkaamaani kanapataa (tai miten sen haluaakaan nimetä).

Loppuilta menee siivoillessa ja järjestellessä. Tai mitä sitä keksiikään, on aika luova olo. Välillä tarvitsee ihmisen hiljentyä ja rauhoittua. Tämä oli tällä kertaa minun tapani, nyt jaksaa taas.

Ajatusten juoksua, kesän tuoksua #bloggaajienolohuonehaaste

Tulin tänään Helsingistä Jyväskylään, ystäväni luota kotiin. Matkalla paistoi aurinko. En voinut olla nauttimatta sen säteistä. Auringon paiste, kun on ollut harvinaista herkkua tänä kesänä.

Aurinkoisina päivinä olen nauttinut ulkona olosta, puutarhan hoidosta, järvestä ja luonnosta, lukemisesta, teatterista ja nauttinut vain olostani. Olen henkeen ja vereen kesäihminen. Ihmisillä on vapaata, koululaiset nauttivat lomasta!

Bloggaajien olohuone-ryhmässä oli haaste, jossa joka viikolle on annettu sana,  josta kirjoittaa. Tämän viikon sana on aurinko.

Aurinkoisia kesäpäiviä ja aurinkoista mieltä kuulumiskuvien muodossa!

Elämäni kirjojen kertomana

Bongasin blogista Hurja Hassu Lukija idean kertoa itsestään vastaamalla kysymyksiin kirjojen nimillä. Kirjojen, jotka löytyvät omasta kirjahyllystä. Tervetuloa, tämä on elämäni kirjojen kertomana.

1. Oletko mies vai nainen?
Pieni Runotyttö (L.M.Montgomery)

2. Kuvaile itseäsi?
Eairippu (Agatha Christie)

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? 
Tuulen viemää (Marhgaret Mitchell)

4. Kuinka voit? 
 Sydämeni soi (Saima Harmaja)

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Vieras (Stephanie Meyer)

6. Mihin haluaisit matkustaa?
 Päivät Pariisissa (Anita Brookner)

7. Kuvaile parasta ystävääsi?
Pikku naisia (Louisa May Alcott)

8. Mikä on lempivärisi?
Vaaleanpunainen meri (Marisha Rasi-Koskinen)

9. Millainen sää nyt on? 
 Kesäkirja (Tove Jansson)

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Iltahetki (Anna-Mari Kaskinen)

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
 Olen niin kiltti, älä rakasta häntä (Jojo Moyes)

12. Millainen on parisuhteesi? 
  Äiti ja koira (Anja Snellman)

13. Mitä pelkäät? 
Meteoriitti (Dan Brown)

14. Päivän mietelause?
Paholainen pukeutuu Pradaan (Lauren Weisberg

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? 
 Järki ja tunteet  (Jane Austen)

16. Miten haluaisit kuolla? 
Varjossa auringon alla (Agatha Christie)




Tämä olikin yllättävän vaikeaa, vaikkakin mukavaa!

Vapaapudotuksella ajatukset maanpinnalle ja realismi kehiin

Olen asunut Jyväskylässä noin kolme kuukautta. Kyllä asunut, aiemmin olen kokenut että vain opiskelen täällä.  Pikkuhiljaa tämä on alkanut tuntua kodilta. Tavarat ovat melkein paikoillaan ja tiedän miten asiat toimivat ja miten saan ne toimimaan. Välillä tuntuu että vapaa-aikaa on liikaa, kun yksin asioiden tekeminen ei tunnu samalta. Kahville, skumpalle, lenkille, Harjulle... Toimivat sosiaaliset suhteet ovat vielä hakusessa. Ystäviä näkee kerran, korkeintaan kaksi kesässä ja kaikki ovat reissaamassa kesällä. Mutta syksyllä harrastukset jatkuvat.

Valmistuin toukokuun lopussa ja olen nyt virallisesti lastenohjaaja. Kaikki vapaana olevat lastenohjaajan paikat Jyväskylässä herättävät kiinnostusta! Tällä viikolla olin ensimmäisessä työhaastattelussani lastenohjaajan viransijaisuuteen täällä Jyväskylässä. Se oli todella jännittävää. Sormissa kihelmöi ja teki mieli vaan kääntyä ovelta takaisin. Mutta puolen tunnin päästä se oli jo ohi. Eniten pelkäsin sitä että menen aivan lukkoon ja en osaa vastata kysymyksiin tai että möläytän jotain aivan älytöntä. Mutta siitä jäi ihan hyvä olo, ainakaan kun ei ole aiempaa kokemusta työhaastatteluista.

Valmistumisen jälkeen oivalsin kunnolla sen, että asun todella nyt yksin. Reilun kahden vuoden aikana tottui siihen, että naapurit ovat melko tuttuja. Nyt olen nähnyt seinänaapurini yhteensä kolme kertaa. Kukaan ei tee ruokaa mun puolesta, toisaalta saa syödä mitä haluaa ja kokata!! Mutta joskus laiskoina päivinä sitä kaipaa ja toisen ruoka on aina parempaa kuin oma, eikö? Nyt oikeasti asun yksin, ennen oli kämppis. Vaikka olihan siihenkin totuttelemista, ei voinut olla ihan miten vaan, täytyi huomioida myös se kaveri siinä. Välillä se ärsytti, mutta nyt sitä kaipaa. Viimeisin kämppikseni Emika oli Japanista ja lähtee pian takaisin. Emikan kanssa asuminen oli antoisaa. Sai perspektiiviä omaan kulttuuriin ja oppi myös uutta toisesta kulttuurista.

Shokeeraavinta valmistumisen jälkeen yksin asumisessa oli se, että tukiverkko jonka opistolla loi ja joka siellä oli...Sitä ei ole enää. Tuntuu, että nytkö mun pitää olla joku ihmeaikuinen joka pärjää yksin? Mielessä pyöri paljon muitakin kysymyksiä. Mitä teen, jos mun avain hukkuu, tai jotain menee rikki? Kenen kanssa meen jutteleen, jos on asumiseen, kavereihin tai mihin vain liittyvää mielen päällä?  Nyt jo on saanut kaiken toimimaan, olen oppinut luottamaan enemmän kavereihin tai soittanut äidille... Nyt tiedän jo paremmin miten aikuisten maailmassa asiat hoituvat. Olenhan minä asunut jo lukioaikana yksin, mutta sen jälkeen tuli pitkä aika asuntolassa. Tuntui että unohti kaiken, eli vaan siinä kuplassa, jossa ei tarvinnut miettiä näitä asioita. Nyt on aikaa miettiä kaikenlaisia ajatuksia...

Kesästä on mennyt jo melkoisen monta päivää. Tuntuu, että en ole tehnyt melkein mitään mainittavan arvoista. Heinäkuussa olen kolme viikkoa töissä ja pian se kesä onkin jo ohi. Haluaisin ehtiä käymään vielä jossain reissussa, edes kotimaassa. Ehkä pohjoisen suunnassa. Ei tarvitsisi koko ajan kököttää kotona.

Mukavia kesäpäiviä ja mukavaa juhannusta!