Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Elämääni runona

Kuuntelen sateen ropinaa peltikattoon.
Mietin, on myrskyistä selvitty.
Veteen sekoittuvat kyyneleet.
Polku märkä, mä liukastuin.
Mahalaskua, monta vuotta.

Taas uppoudun yöhön pimeään,
istun tunteja ikkunassa.
Pelkään tän hetken katoavan,
kun kerran nään kauneuden
joka saa minut pakahtumaan. 

Sitä tuskaa voi käsin koskettaa,
kun tajuan tätä en voi säilyttää.
Pisara pisaralta vesi pyyhkii värit pois.
Ja aika pysähtyy.



Tämä on kirjoiteetu jokunen vuosi sitten, se tuli vastaan kun selasin vanhoja vihkojani. Jotenkin mieleeni muistui mitä olen tuohon runoon halunnut säilyttää, ja millaisessa elämäntilanteessa olen ollut. 

Kuinka ihania kesäillat ovat joskus olleet. Nykyään ei tule pysähdyttyä luonnon ja sen kauneuden äärelle niin usein, varsinkaan iltaisin. Vaikka  sitä mieli ehkä kaipaisi. Mutta sitä vaan menee tässä elämässä sellaisessa putkessa, suorittaa ehkä liiankin paljon.

Mistä kaikesta koetusta saakin olla kiitollinen, niin hyvistä kuin huonoista asioista. Kaikki ne on kasvattaneet. No joo, kuulostaa kliseeltä. Mut hei, on niissä jotain totuuttakin.  

Mukavaa alkavaa viikkoa! 


sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Suomipop Jyväskylä 2019

Suomipop- festivaali 2019, Jyväskylä.

Ensimmäiset Suomipop-festivaalit koettu, edellisistä festareista on aikaa jo 6-vuotta. Mihin aika on mennyt.

Tänä vuonna sain lomaa töistä juuri oikeaan aikaan. Sain seuraksi kaksi hyvää ystävääni, jotka majoittuivat luonani. Tästä meidän oli helppo liikkua Lutakkoon ja takaisin.



Day 1 -Torstai

Ystäväni saapuvat ja käymme yhdessä kaupassa hakemassa evästä muutamaksi päiväksi. Sen jälkeen tulemmekin jo valmistautumaan ensimmäiseen festaripäivään. Meikkailimme ja neuvottelemme siitä mitä esiintyjiä tänään olisi kiva nähdä ja ketä voi ehkä seurata sivummalta.

Torstaina kuutelimme neljä esiintyjää oikeastaan kokonaan. Chisu, Ville Valo & agents, Jvg ja Apulanta. Näistä Jvg:n ja Apulannan olen nähnyt livenä aiemmin. Ja molemmat esiintymiset täyttivät odotukset. Molemmat esittivät täyslaidallisen hittejä, mikä ei tietysti yllättänyt, niitähän löytyy.
Ville Valo ja Agents eivät myöskään olleet pettymys, Ville Valon karisma ja ääni on uskomaton! Myöskään Chisu ei jättänyt kylmäksi, vaikka osa biiseistä olikin itselleni vieraita. Chisusta olen tykännyt ihan sieltä hänen uransa alkuajoista lähtien, mutta viimeaikoina seuraaminen on jäänyt vähemmälle. Harmi, koska musiikki kuulosti edelleen hyvältä. Mutta tähän tulee nyt muutos. Huippua oli päästä kuulemaan hänet vihdoinkin livenä!

Ismo Alankoa, Ellinooraa ja Raskasta suomipoppia kuuntelimme hetken aikaa. Ehkä vielä joskus koko keikan ajan. Mutta nyt oli pakko istua välillä ja käydä laulamassa autokaraokea hengailualueella. Autokaraoke oli huippua, karaokea autossa, missä ulkopuolella olevat eivät kuule mitään ja saat vetää häpeilemättä, tunteella ja täysiä. Hengailualueella oli kaikkea muutakin tekemistä, benji-hyppy mahdollisuus, joitakin huvipuistolaitteita, lävistysrekka, istumapaikkoja sekä aivan perinteinen karaoketeltta. Istumapaikkoja olisi ehkä saanut olla hieman vielä enemmän ja karaoketeltan olemassaoloa ehkä hieman kummaksuimme. Lisäksi, jos olisi halunnut kuunnella esiintyjiä sieltä käsin, karaoketeltta vei puolet kuuluvuudesta, jos vapaa istumapaikka löytyi turhan läheltä.


Day 2 -perjantai

Perjantaina meille tärkeimmät artistit olivat Laura Voutilainen, Kaija Koo ja Bomfunk MC´s.
Näistä kolmesta kenenkään keikalla en ole ollut aiemmin. Laura Voutilaisen lavaesiintyminen oli ihanan energistä ja se starttasi päivämme hienosti. Bomfunk MC´s oli mielenkiintoista ja ainutkertaista nähdä livenä. Vaikka en sen tyylisestä musiikista paljoa perusta, mutta menevä, energinen esiintyminen ja illan lopetti heidän hittinsä freestyler.

Ennen Kaija Koon esiintymistä kävimme kaverini kanssa hyppäämässä benji-hypyn. Aika hullua! Edellisenä päivänä olimme puoli vakavissamme puhuneet asiasta, ja tänään vain menimme ja toteutimme sen. Vasta kun kori lähti ylös alkoi epäilyttämään. Minä pelkään korkeita paikkoja aivan hulluna, joten tämä oli iso juttu. Onneksi pääsimme ilman jonotusta suoraan suorittamaan hypyn. Hieman tärisi jalat hypyn jälken, mutta mahtava fiilis oli, että uskalsin sen tehdä. Yksin ei olisi tullut
mieleenkään.

Pian sen jälkeen olikin Kaija Koon vuoro esiintyä. Kaijan karisma ja esiintyminen olivat aivan huippuluokkaa. Tanssijalkaa vipatti ja silmät oli naulittuna taustatanssijoihin. Mutta ei jättänyt minua kylmäksi. Myös kitaristi veti katseita puoleensa, taidokkaalla soittamisella ja olemuksellaan.

Eppu Normaali, Sanni, Juha Tapio ja Lauri tähkä olivat sellaisia, joita kävimme hetken seuraamassa, mutta muuten olimme hengailualueella ja kävimme syömässä. Lauri Tähkän olin tuosta jukosta nähnyt aiemmin, vielä kun hän keikkaili Elonkerjuun kanssa. Hyvältä vaikutti meno edelleen.




Day 3 -lauantai

Lauantaina hieman aamulla silmät painoivat, mutta hyvin lähti käyntiin kolmaskin päivä. Ensimmäinen esiintyjä ketä kävimme kuuntelemassa oli Neljä Ruusua. Bändi jolta tietää useita biisejä, vaikka ei niin aktiivisesti kuuntelisikaan. Kuitenkin sellainen, jota voisi kuunnella vielä enemmän!
Lauantain toinen artisti oli Vesta. Oli huippua nähdä Vesta livenä, koska häntä ei voi kun ihailla omalaatuisesta, ihanasta tyylistä ja upeista sanoituksista. Ehkä paremmin olisi itslle toiminut pienemmässä tilassa. Mutta silti aika cool!
Ellipsiä kuuntelimme hengailualueella ja Kolmatta naista kävimme hetken kuuntelemassa. He olivat sellaisia, joita halusimme kuunnella hetken aikaa ja sitten käydä mahdollisesti syömässä.

Illan kaksi viimeistä esiintyjää olivat sellaisia joita olin odottanut, en ehä eniten, mutta paljon. Vesala ja Popeda. Vesalan lavashow oli huippu, screenien käyttö, lavan käyttö, ja se kuinka kivasti hän otti yleisön myös vaikka oli itsekkin instrumentin takana.

Popedan esiintyminen oli taattua laatua, hittiä hitin perään. Suurella energialla ja popedamaisella rääviydellä. Popedan olen nähnyt moneenmoneen otteeseen, mutta aina on kiva mennä keikalle. Costellon kitarataiteilua on aina ilo seurata. Ja suurena Costello-fanina osaan valita aina puoleni yleisöstä. Yleisöstä katsoen lavan oikea reuna on paras. Costellon soolokeikoillakin käyneenä voin sanoa, että on se aika veikeä kaveri.  Lavalle pääsi myös Paten tytär ja Costellon poika, Popeda lives forever! Festareita ei olisi voinut paremmin päättääkään. 






maanantai 8. heinäkuuta 2019

Mitä mulle kuuluu?

Heippa ja mukavaa kesää!

Täällä blogin puolella on ollut pitkä hiljaisuus. Kevät on ollut sen verran vauhdikas, että yksinkertaisesti en ole ehtinyt tänne päivittelemään.

Keväällä olin mukana teatterissa, joka oli draamakasvatusta opiskelevan ohjaajamme Marin koulutyö ja esikoisohjaus. Kevään aikana pohdimme kohtaamista ja kohtaamattomuutta ja esitys kantoikin nimeä kohtaamattomat. Mukavaa oli tulla kohdatuksi ja yrittää kohdata. Roolihahmoni Raili on taitelija, joka rakastaa lumiukkojen rakentamista. Lumiukot ovat hänen ystäviään. Hän joutui kuitenkin tukkanuottasille naapurin kiireisen perheenäidin ja työssäkäyvän Birgitan kanssa, tämän ajettua Railin lumiukon päältä. Railin lähimpiin ihmissuhteisiin kuului myös Tytti, pieni koululainen, joka yritii auttaa Railia ja Birgittaa sopimaan riitansa.



Huhtikuussa aloitin oppisopimusopiskelun. Lähoitajaksi olisi tavoite valmistua Huhtikuussa 2020.

Työ ja koulu on loppukevään ja alkukesän vienyt hyvin paljon aikaa ja energiaa. Ei ole mikään helpoin yhtälö saada  vuorotyö ja koulutehtävät sopimaan kalenteriin, nipistämättä esimerkiksi yöunista.

Kesäkuun alussa tein ystävieni kanssa päiväreissun Hankoon. Yksi meistä asuu Helsingissä, niin majoituimme hänen luonaan ja ajelimme siitä yhdessä maamme eteläisimpään kuntaan. Kävimme tutustumassa vesitorniin, kävelimme rannalla ja kiersimme rakkauden polun. Rakkauden polulla saimme nähdä hiidenkirnun ja sota-aikaisia rakennelmia. Kävimme myös syömässä Bravas Pinchos y vinos-ravintolassa  ja kahvilla cafe Konttorissa. Molemmista pidimme oikein kovasti, tunnelma kohdillaan, palvelu oli hyvää ja syömiset ja juomiset hyviä. Erityisesti pidimme Bravaksen burgereista.





Nyt kesän aikana olen ehtinyt käymään muutamalla keikallakin, niin Orivedellä, kuin Jyväskylässäkin. Jyväskylässä musiikillaan ilahdutti Ilta. Orivedellä taas Klamydia, Leewings ja Oskari Salama. Ensi viikolla odottaakin Suomipop-festarit Jyväskylässä.

Ja viikon loma!!!



sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Alkuvuoden ajatuksia


Vuotta 2019 on kulunut jo pitkälle toista kuukautta. Periaatteessa mikään ei ole muuttunut, töitä riittää ja talvi koettelee niin kuin aiemminkin. Kuitenkin tämä vuosi on ollut nyt jo erilainen. Tiedän, että tämä vuosi on hiljaisempi, kuin mitä viime vuosi oli. Ei ole tulossa isoja juhlia, häitä tai syntymäpäiviä, joita pitäisi olla suunnittelemassa kuukausia etukäteen.

Olen tehnyt suunitelmia keväälle ja koko vuodelle. Mutta suurin lupaus, mitä olen tehnyt itselleni tälle vuodelle, on se, että annan aikaa enemmän itselleni ja niille asioille mistä nautin. Tajusin viime vuonna sen, mitä on taiteilu vuorotyön, harrastusten ja ystävien kanssa. En enää halua sellaista tilannetta, missä kalenteri on täynnä puolelle vuodelle eteenpäin, vaikka siellä olisikin ystävien tapaamista hauskanpidon, suunnittelun ja oleilunkin merkeissä. Se tunne, kun huomaa että minä en jaksaisi tavata ystäviäni, en jaksaisi tehdä kotitöitä, en jaksaisi välttämättä käydä töissä. Se on pysäyttävää. Kun ainoat vapaat hetket menivät netfliksin tuijotteluun ja viikoista ja päivistä suoriutumiseen. Silloin tajusin kuinka tärkeää on se, että on vapaita viikonloppuja , jolloin saa olla koko päivän yövaatteissa, katsella elokuvia, lukea kirjoja, tehdä käsitöitä tai palapeliä, käydä kävelyllä jne. Ystävien tapaaminen ja heidän kanssaan vietetty aika on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on myös itsensä kanssa vietetty aika.



Erään kaverini kanssa tehtiin suunitelma, jonka tavoitteena on kevään aikana kiertää kaikki kirkot täällä Jyväskylässä. Niitä kertyi aika paljon, joten aloitimme nyt tammikuussa Korpilahdelta, Keljonkankaalta ja Huhtasuolta. Kiertuemme jatkuu kevään aikana vielä Palokkaa, Keltinmäkeen, Kortepohjaan, Tikkakoskelle, Kuokkalaan, Taulumäkeen ja Vaajakoskelle.
Kirkkokiertueen lisäksi suunitteleen pitkää viikonloppumatkaa Unkariin. Ystäväni lähti sinne vaihtoon ja tavoitteena olisi käydä hänen luonaan siellä. Olen kyllä innoissani, matkustaessa saa ainakin kunnon irtioton arjesta ja oppii näkemään asiat laajemmin.


Alkuvuonna olen viettänyt aikaa jo ystävieni kanssa täällä Jyväskylässä. Monet ystäväni kauempaakin ovat ehtineet jo vierailulle. Nyt viikonloppuna olimme keilaamassa lukioaikaisten ystävieni kanssa. Heidän kanssaan on parasta, kun juttu jatkuu siitä mihin se on jäänytkin. Ja vaikka nähdään harvoin, mikään ei ole välillämme muuttunut. Myös äitini on käynyt täällä vierailulla. Hänenkin kanssaan kävimme keilaamassa ja Haraldissa syömässä.


Viikon olen ehtinyt myös sairastaa. Ääni hävisi neljäksi päiväksi lähes kokonaan. Mutta onneksi nyt on parempi. Muistakaa pestä käsiä, sillä ehkäisee jo osan tartunnoista.

Mukavaa alkanutta vuotta!

lauantai 8. joulukuuta 2018

Kaasonhommia elokuisissa häissä

Heippa taas!
Jo on reilu kolme kuukautta kulunut kesän toisista häistä. Kesä helli vielä elokuussa hääparia, joka juhli häitään pääkaupunkiseudulla. Sain kunnian olla ystäväni Lauran yksi kaasoista. Tehtävään meitä oli valittu kolme.


Ennen häitä me kaasot auttelimme morsianta erilaisissa häihin liittyvissä valmisteluissa. Koristelimme tuikkukippoja, osa meistä kävi häämessuilla, olimme mukana morsiuspuvun sovittamisessa ja kuuntelimme tietysti morsiammen mietteitä ja ajatuksia häistä. Muut kaasot oplivat edellisenä päivänä koristelemassa juhlapaikkaa, mutta minä pääsin paikalle vasta yöllä.


Hääaamuna kävimme yhdessä kampaajalla, jossa laitettiin morsiamelle, kaasoille ja morsiammen äidille kampaukset ja osalle myös meikki. Loput meikkasivat itse morsiamen kotona. Kun kampaukset ja meikit olivat valmiit, oli kuvaamisen aika, kaikki piti saada taltioitua. Kun kuvat oli otettu autoimme morsianta pukeutumaan ja pukeuduimme myös itse.



Kirkolla tehtävänäni oli pitää morsiuskippua toimituksen ajan, lukea teksti Raamatusta ja jakaa saippukuplia toimituksen jälkeen puhallettavaksi.



Juhlapaikalle saavuttuamme neuvoimme vieraita käytännön asioissa ja odottamaan paria tietyssä paikassa. Veimme yhdessä myös ohelmaa ja päivää eteenpäin. Juhlapaikalla autoimme morsianta myös  kuvauksissa ja varmistimme että karkki- ja juomabuffetissa oli tarjottavaa riittävästi. Juhlat vietettiin Prestbackan pitokartanossa.



Me pidimme hääparille ja vieraille myös hääleikin päivän aikana. Leikki oli hyvin simppeli vieraanetsimisleikki. Se kumpi oli nopeammin tuonut tietynlaisen vieraan omalle paikalleen erteen saisi pisteen ja kummalla on enemmän pisteitä voittaa. Neuvoimme paria tuomaan seuraavanlaisia vieraita: se kenellä on sininen mekko, kenellä on vaalea puku, se kenellä on rusetti, korkeimmat korot, hiuskoriste jne. Vieraat saivat huudella neuvoja, mutta he eivät saaneet itse juosta eteen, vaan morsiammen/sulhasen piti käydä heidät itse hakemassa. Ja tottakai ohjelmaan kuului myös morsiuskimpun ja sukkanauhan heittäminen.


Ruokailun, kahvituksen ja leikkien jälkeen oli vuorossa häätanssi, jonka jälkeen bändi jatkoi soittoa muutaman eri setin verran. Pillit laitettiin pussiin puolen yön jälkeen.







Häät olivat ikimuistoiset, rakkauden täyteiset ja mukavat. Kiitos!

Kuvat: Anu Buri
ja Vilma (tukka ja mekkokuvat)

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Vamos a la baila!

Matkakertomus syyskuun Espanjan matkasta jatkuu. Edellisen postauksen voit lukea täältä.

Syyskuun 4. päivän iltana saavuimme Malagan kautta Benalmádenaan. Illalla emme enää kehitelleet kovin ihmeellistä ohjelmaa, etsimme ruokapaikan ja kävimme syömässä.

5.syyskuuta

Kiertelimme Benalmádena ja kävimme myös Fuengirolassa. Päivä meni mukavasti ihmetellessä ja syödessä. Kävimme myös pulahtamassa meressä.


Cannelloni

6. Syyskuuta

Varasimme matkatoimiston kautta pakettimatkan Gibraltarille ja matkamme alkoikin jo kahdeksan aikaan. Matkalle täytyi muistaa otta mukaan passi, koska oli edessä valtion vaihto. Gibraltarhan kuuluu Isoon-Britanniaan.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Gibraltarilla oli Europa pointilla. Siltä oli mahdollisuus nähdä Gibralttarin salmen yli Marokkoon. Mutta valitettavasti välill' oli sumua ja näkyvyys oli huono.




Seuraava pysähdyspaikkamme oli Gibralttarinvuori, jossa oli mahdollista tavata  Magotti-apinoita, jotka ovat ainoa Euroopassa villinä asuva apinalaji. 



Seuraava vierailukohteemme oli St. Michael´s cave, tippukiviluola.  Luolassa pyöri hieno valoshow ja soi kaunis musiikki. Siellä pidetään myös paljon konsertteja hyvän akustiikkansa ansiosta. 



Tämän kierroksen jälkeen oli aikaa myös syödä ja shoppailla Main Streetillä. 


7. Syyskuuta

Tämän päivän vietimme rannalla uiden ja aurinkoa ottaen. Välillä sorruimme syömään välipalaa Burger Kingissä ja illalla sitten taas paikallisessa ravintolassa. Joku ei osannut lisätä aurinkorasvaa ajoissa jalkoihin ja paloi sitten melko pahasti. Mutta onneksi se ei ollut este nauttia loppulomasta, vaan hidaste. Kävimme myös istumassa iltaa paikallisessa pubissa. 



8. Syyskuuta

Reissun sadepäivä. Matkasimme Malagaan ja otimme sieltä hostellin yhdeksi yöksi, koska seuraavana aamuna olisi taas aikainen lento kohti Suomea. 
Kiertelimme ostamassa vielä viimeisiä tuliaisia ja syömässä. Pakoilimme sadetta kaupoissa ja kuuntelimme ukkosen jyrinää. Väsyneinä ja onnellisina kohti kotia. 




maanantai 1. lokakuuta 2018

Vamos a la playa!

Viime keväänä puhuimme erään ystävämme kanssa, että olisi mukavaa lähteä yhdessä jonnekkin reissuun. Kesällä skypetimme ja keskustelu palasi matkahaaveeseen. Olimme aiemmin päätyneet Espanjaan matkakohteena. Päätimme milloin lähdemme ja siltä istumalta varasimme lentoliput Malagaan.Välissä oli toki paljon pohdintaa siitä mitä reissulta haluamme ja minne päin Espanjaa sen tekisimme ja milloin. Mihinkään ei päädytty sattumalta, vaikka päätökset tehtiinkin melko nopeasti.

Syyskuun 1. päivä

Lentomme lähtisi seuraavana päivänä, joten pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin Jyväskylästä Helsinkiin. Tunnelmoimme tulevaa matkaa syömällä pizzaa, juomalla kuoharia ja kuuntelemalla espanjalaista musiikkia.

Syyskuun 2. päivä

Malagaan saavuimme väsyneinä! Kumpikaan ei oikein nukkunut edellisenä yönä, ja koska lento lähti aikaisin niin herätyskin oli sen mukainen. Ensimmäisenä päivänä tarkoituksemme oli jatkaa matkaa Malagasta Rondaan ja olla siellä yksi yö. Mutta koska meno olisi mennyt myöhään ja seuraavana päivänä oli tarkoitus jatkaa matkaa eteenpäin, päätimme jäädä yöksi Malagaan. Malagassa yövyimme hostellissa, joka oli aivan keskustassa. Soho Feel Hostels Malaga oli viihtyisä ja edullinen majoituspaikka yhdeksi yöksi. Me nukuimme 8 hengen salissa.

Malagassa ehdimme tuona päivänä nauttia hyvästä ruuasta, museosta, rannasta ja kaupungista. Kävimme tutustumassa Malagan versioon Pompidou -museosta. Museosta löytyi teoksia esim. Picassolta, Frida Kahlolta ja Mirólta.





 

Syyskuun 3. päivä

Seuraavana aamuna lähdimme melko aikaisin kohti El chorroa, jossa tarkoituksemme oli kävellä Caminito Del Rey. Kuninkaanpolku on muutaman kilometrin mittainen kävelyreitti, joka kulkee kallion reunamilla.

Päästyämme El Chorron juna-asemalle, yritimme selvittää miten pääsisimme hotellille, joka sijaitsee n. 7 kilometrin päässä asemalta.  Maanantaina ei kulkenut bussit, koska reitti oli suljettu ja taxi olisi tullut melko kaukaa. Onneksi eräs paikallinen mies lupasi viedä meidät pientä maksua vastaan. Saimme kyydin, joka tuntui kiemurtelevilla teillä todella hurjalta. Mukava mies, vaikka yhteinen kieli oli hieman hakusessa. Pääsimme hotellille kuitenkin ehkä  nahoin. Kävimme vielä kiertämässä maksuttoman kävelyreitin, jossa oli myöskin upeat maisemat. Myöhemmin kävimme uimassa läheisellä järvellä. 
Ja illalla hotellilla syömässä. Ja siellä saimme ketun illallisseuraksi.









Syyskuun 4. Päivä

Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme kohti Caminito del Reytä. Matkaa hotellilta sinne oli 2 kilometriä. Siinä odotellessamme sisäänpääsyä, oli pupu tulla pöksyyn. Korkean paikan kammoisena matkan taivaltaminen olisi hyvä saavutus. Paikoitellen reitti meni meinaan todella korkealla. Portilla oli ensimmäisenä lipuntarkastus. Me olimme ostaneet liput etukäteen Caminito del reyn virallisilta sivuilta. Ennen sisäänpääsyä saimme päähämme myös kypärät.


























 Aikoinaan reitti oli rakennettu huoltoreitiksi kylän ja patotyömaan välille. Ja monille lapsille se oli osa jokapäiväistä koulumatkaa. Reitti oli vuosia  kiinni, rapistumisen ja hengenvaaran vuoksi. Vuonna 2015 reitti  avattiin uusittuna ja turvallisena. Vanha reitti kulki noin metrin levyistä betonipolkua jossa oli jo reikiä, eikä lainkaan kaiteita.  Lopussa vaihdoimme puolta rotkon toiselle puolelle hurjaa siltaa pitkin. Siitä näki läpi ja se heilui.  Opastuksen loputtua matkaa oli vielä jokunen kilometri ulos reitiltä. Siellä odotti bussikuljetus takaisin reitin alkuun.  Bussilla siis menimme takaisin hotellille hakemaan matkatavaramme ja palasimme taas takaisin juna-asemalle ja lähdimme jatkamaan matkaamme.

Täytyy sanoa, että tämäkin pupupöksy oli onnellinen kun pääsi nauttimaan upeista maisemista.





Matka jatkuu seuraavassa osassa.