Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

lauantai 23. syyskuuta 2017

Ensi vuonna #bloggaajienolohuonehaaste

Heippa taas! Tänään on ollut vapaapäivä töistä ja aikaa istahtaa koneen äärelle hieman pidemmäksi aikaa.

Nyt on viimeisen bloggaajienolohuonehaaste-postauksen aika. Aiheena on ensi vuonna...
Elämä koulun päättymisen jälkeen on tuntunut niin epävarmalta, että ei ole osannut miettiä elämäänsä kovin pitkälle. Ei osannut ajatella yhtään, mitä tapahtuu ensi kuussa, puolen vuoden päästä tai vuoden päästä. Nyt kun elämäntilanne on muuttunut ja käyn töissä, tuntuu että en osaa suunnitella elämääni sitäkään vähää mitä vielä hetki sitten. Saan työvuoroni melko myöhään eli on osattava elää hetkessä. Ei voi tehdä kovin varmoja suunitelmia kovin kauas.



 Tästä huolimatta minulla on haaveita ja suunitelmia  ensi vuodelle.

Ensi vuonna:

Olen kaasona/morsiusneitona kahden rakkaan ystäväni häissä. 

Haluan olla paljon tulevan kummipoikani elämässä. 
Odotan niin paljon että hän syntyy myöhemmin syksyllä.

Olen tehnyt vuoden töitä ja valmistumisestakin tulee vuosi.

Aioin hakea uudelleen teatterikorkeaan.

Haluaisin aloittaa uuden harrastuksen.
Tämä syksy menee sopeutuessa uuteen arkeen, töiden ja vapaa-ajan sovittamiseen. Tässä on tullut jo aika paljon uusia asioita. Haluaisin harrastaa teatteria täällä Jyväskylässä. Nyt tosin työt vievät ison siivun illoistani, niin se ei ole edes mahdollista.

Koen ja kokeilen uusia asioita.
Haluisin pystyä sanomaan, että olen voittanut pelkoni jossain asioissa tai astunut ulos mukavuusalueeltani. Kenties Benji-hyppy, tai maailmanpyörässä käynti.

Teen suurimman osan joululahjoista itse. 
Koska tänä vuonna en ole varma jaksanko.

Osallistun taas vegaanihaasteeseen.


Näillä ajatuksilla jatketaan tähän syksyyn! Onneksi ensi vuoteen on vielä aikaa.
 





maanantai 18. syyskuuta 2017

Must have #bloggaajienolohuonehaaste

Täällä taas bloggaajien olohuonehaasteen äärellä. Viime viikon sana tai teema oli "must have."
Mietin pitkään minkä asian äärellä mun must have-postauksessa ollaan. Meikeistä ja kauneudesta en osaa kirjoittaa.

Usein mietin mitä elämässä on tärkeää, että on. Ja mitkä asiat ovat sellaisia että ne olisi pakko olla, että elämä on elämisen arvoista ja mukavaa. Sellaista, että elämää jaksaa.

Itselleni tärkeitä on seuraavat asiat. Ne antavat voimaa ja tukevat vaikeina hetkinä.

1. Ystävät
Ystäville voi kertoa, jos mielen päällä on kysymyksiä tai pohdintoja. Minulle ystävät ovat voimavara, ja ajatus siitä, että elämässäni ei olisi ystäviä. En tiedä, omassa elämässäni ystävät ovat must have. Ilman heitä en jaksaisi, mutta mun ystävät onkin hassuja ja ihania, ja välillä ne osaa myös ärsyttää. Mutta sitähän ihmissuhteet ovat myös, välillä ärsyttää.

2. Vapaa-aika
 Pitkän työttömyysjakson jälkeen olen saanut työpaikan. Yksi pelottavimmista asioista on se, että jos vapaa-aikanani en jaksa tai ehdi tehdä niitä asioita joista nautin ja jotka antavat voimaa. Totuin siihen, että työttömyyden aikana minulla ei muuta ollutkaan kuin aikaa. Nyt kun työ tulee viemään osan vapaa-ajastani, pitää se järjestellä uudella tavalla. Harrastukset kuuluvat myös vapaa-aikaan, ja minulla on ihanat harrastukset, kuoro ja kuntosali. Haluaisin että ehtisin myös harrastaa.

3. Työt
Vapaa-ajasta päästäänkin sujuvasti työhön. Työttömyyden aikana kaipasin sitä että elämässäni olisi rytmi. Koulu rytmitti arkea pitkään, mutta enää sitä arkea ei ole. Työ on myös tärkeä tulojen kannalta. Itse oli oppinut elämään tukien kanssa, mutta kyllä sitä kaipasi, että tulot olisivat edes hieman suuremmat. Välillä tuli myös ajatus, että osaanko tehdä enää töitä, ja onko tiedot ja taidot vielä hallinnassa. Vaikka jännitän vielä todella paljon ja osa vapaa-ajasta menee miettiessä tulevaa työvuoroa. Koen sen silti tärkeäksi, että saa kokemusta ja rahaa.

4. Perhe
Perhe on pahin. Mutta juhlapyhät ilman perhettä.. Apu arkisissa asioissa ja aito välittäminen.Vaikka välillä ärsyttää, se että välillä riitelee, niin seuraavassa hetkessä sovitaan. Se että uskaltaa olla oma itsensä.

5. Hengellisyys/Hengellinen elämä
Se, että saa kokea pyhää, olla alttarin äärellä ja kuulla sanaa... Minulle on tärkeä päästä hiljentymään aina silloin kun sitä kaipaa ja muutenkin. Se on ollut pitkään tärkeä osa elämää, joskus enemmän arjessa mukana ja välillä vähemmän. Mutta läsnä kuitenkin. Se että olisi aikaa hoitaa myös suhdetta yläkertaan. Rukous, seurakuntayhteys, Raamattu, ehtoollinen, uskon neljä pöydänjalkaa. Niille pitäisi löytyä arjesta hetkiä. Ainakin minun arjessani.


6. Oma koti, hyvää ruokaa, katto korkealla kavereille... Kukkia, kirjoja...
Itse nautin siitä että kotona saan olla rauhassa, ja voin olla yöpuvussa koko päivän jos huvittaa. Haluan, että kotona saisin elää enemmän sellaista oman näköistä elämää: lukea, haistella kukkia, syödä, popittaa hyvää musiikkia ja kutsua kavereita kahville. Välillä tuntuu, että seinät kaatuvat päälle ja yksinolo ahdistaa, mutta sitä varten on ihanaa että voi lähteä harrastamaan tai tavata kavereita. Tiskaaminen on kotihommista kamalin, ja ahdistus kasvaa tiskivuoren mukana. Mutta se tunne, kun tiskipöytä on tyhjä!


Mielestäni kaikki tärkeimmät asiat pitäisi olla tasapainossa, että elämästä voi nauttia. Ora et labora! Rukoile ja tee työtä. Itse en jaksaisi koko aikaa tehdä työtä, mutta kyllä kavereidenkin naamat alkavat pänniä, jos heitä katselee 24/7... Kaikella rakkaudella kaverit. Nämä ovat elämässni sellaisia asioita, joista en osaisi kokonaan luopua.


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Tapahtui eräänä päivänä... #bloggaajienolohuonehaaste

Heipsan! Tervetuloa taas bloggaajienolohuonehaasteen pariin. Viime viikon aihe oli tapahtuma. Viikko on ollut tapahtumarikas, niin paljon tekemistä ja touhua. Alkuviikolla eräs ystäväni tuli käymään, ja oli pari yotä luonani. Kiertelimme Jyväskylässä, kävimme mm. Viherlandiassa, Pandan tehtaanmyymälässä, Harjulla ja syömässä.





Yksi tämän viikon kohokohdista oli se kun aloitin treenaamisen personal trainerin kanssa ja tällä viikolla oli ensimmäiseet tapaamiset. Oli tosi positiivinen kokemus,tuli opittua liikkeet ja hän oli todella kannustava. Motivaatio käydä yksin salilla on heti paljon parempi, kun on juuri minulle suuniteltu treeniohjelma ja osaan tehdä liikkeet. Ennen kynnys on ollut paljon korkeampi, koska olen ollut epävarma siitä miltä näytän muiden silmissä ja jos teenkin liikkeet aivan päin prinkkalaa. Myöhemmin laitamme vielä ruokavalion kuntoon.

Viikonloppuna kävimme porukalla syömässä Tampereella ravintola Coussiccassa. Sen jälkeen oli Jarkko Aholan 40-vuotis konsertti Tampere-talossa. Hän esitti musiikkia eri kokoonpanoilla uran eri vaiheista. Oli omia biisejä, mutta myös esim. Queeniä. Lopuksi kuultiin Teräsbetonia, joka on suuremman yleisön parhaiten tuntema kokoonpano.


Olen tavannut myös kuorokaverin, vanhan ystävän,opistokavereita, käynyt uimassa ja vain ollut, mikä on ihan tarpeellista aina välillä. Joskus pitää saada myös ihan omaa aikaa, tai ainakin kunnon yöunet.

Koska elämässäni on aina pari muuttujaa, tulee viime viikon postaus vasta nyt. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Vilma <3














sunnuntai 13. elokuuta 2017

24H minä #bloggaajienolohuonehaaste


Sattuipa sopivasti. Mulla oli tarkoituksena tehdä my day- tyyppinen postaus, ja nyt bloggaajienolohuonehaasteessa tämän viikon sana oli vuorokausi. Aikaisemman haastepostauksen pääset lukemaan tästä.

Välillä huomaan että elämä on hyvin hauskaa, kun saa olla oman itsensä seurassa 24/7. Elämäni tuntuu olevan aikamoista sirkuselämää aina välillä, kun mennään pää kolmantena jalkana. Sattuu ja tapahtuu, sen jälkeen on ihanaa päästä nauttimaan rauhallisesta kotielämästä ja vain itsensä seurasta.

Tämä sunnuntaipäivä on ollut tavallistakin rauhallisempi. Sponttaaneja päätöksiä ja retki lähimaastoon, suunitelman muutoksia ja rauhaa.

Aamun oli tarkoitus alkaa klo 8.00. Ajtuksena oli lähteä kymmeneksi kaupunginkirkkoon jumalanpalvelukseen. En kuitenkaan saanut itseäni ylös ja todellisuudessa aamu alkoikin vasta hieman kymmenen jälkeen. Rakastan hitaita aamuja ja sitä, että saan heräillä pikkuhiljaa ja selata somekanavia. Sitten pirtelöt ja aamukahvit nassuun ja heräily jatkuu vanhan suomalaisen mustavalkoelokuvan parissa. Välillä puheluita äidin ja mummun kanssa.



Muutaman tunnin sompailun jälkeen harmittelen, kun en jaksanut lähteä aamulla liikkeelle. Huomaan että läheisessä saaressa on messu ja konsertti iltapäivällä. Eikun liikkeelle.



Siunattu olet sinä tullessasi ja siunattu lähtiessäsi











 Olen maalta kotoisin, joten saari- ja järvimaisema tuovat minulle paljon iloa ja se auttaa rauhoittumaan.




Messun lisäksi Lehtisaaressa oli Even ja Ossin konsertti (he löytyvät tuolla hakusanalla facesta ja instasta). Oli rentouttavaa vain kuunnella, musiikissa on todella suuri positiivinen voima. Se tuli koettua.


Otan melko paljon kuvia snäpchattiin ja osa näistäkin kuvista on sieltä. Anteeksi siis kuvanlaatu, se ei kaikissa snapchat-kuvissa ole kovin korkea. Mutta Evestä ja Ossista halusin kuvan, kun esiintyivät niin kivasti.  Kun Lehtisaaresta kotiuduin, oli jo melkoinen nälkä. Rakastan ruuan laittoa, ja itselleni tyypillistä on melko kokeileva keittiö. Aina ei ole varmuutta siitä mitä ollaan tekemässä ja kaikki tututkaan ruuat ei valmistu joka kerta samalla tavalla. Mutta ne on eri tarinoita ne. Tänään söin aikaisemmin kokkaamaani kanapataa (tai miten sen haluaakaan nimetä).

Loppuilta menee siivoillessa ja järjestellessä. Tai mitä sitä keksiikään, on aika luova olo. Välillä tarvitsee ihmisen hiljentyä ja rauhoittua. Tämä oli tällä kertaa minun tapani, nyt jaksaa taas.


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Ajatusten juoksua, kesän tuoksua #bloggaajienolohuonehaaste

Tulin tänään Helsingistä Jyväskylään, ystäväni luota kotiin. Matkalla paistoi aurinko. En voinut olla nauttimatta sen säteistä. Auringon paiste, kun on ollut harvinaista herkkua tänä kesänä.

Aurinkoisina päivinä olen nauttinut ulkona olosta, puutarhan hoidosta, järvestä ja luonnosta, lukemisesta, teatterista ja nauttinut vain olostani. Olen henkeen ja vereen kesäihminen. Ihmisillä on vapaata, koululaiset nauttivat lomasta!

Bloggaajien olohuone-ryhmässä oli haaste, jossa joka viikolle on annettu sana,  josta kirjoittaa. Tämän viikon sana on aurinko.

Aurinkoisia kesäpäiviä ja aurinkoista mieltä kuulumiskuvien muodossa!













torstai 22. kesäkuuta 2017

Elämäni kirjojen kertomana

Bongasin blogista Hurja Hassu Lukija idean kertoa itsestään vastaamalla kysymyksiin kirjojen nimillä. Kirjojen, jotka löytyvät omasta kirjahyllystä. Tervetuloa, tämä on elämäni kirjojen kertomana.

1. Oletko mies vai nainen?
Pieni Runotyttö (L.M.Montgomery)

2. Kuvaile itseäsi?
Eairippu (Agatha Christie)

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? 
Tuulen viemää (Marhgaret Mitchell)

4. Kuinka voit? 
 Sydämeni soi (Saima Harmaja)

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Vieras (Stephanie Meyer)

6. Mihin haluaisit matkustaa?
 Päivät Pariisissa (Anita Brookner)

7. Kuvaile parasta ystävääsi?
Pikku naisia (Louisa May Alcott)

8. Mikä on lempivärisi?
Vaaleanpunainen meri (Marisha Rasi-Koskinen)





9. Millainen sää nyt on? 
 Kesäkirja (Tove Jansson)

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Iltahetki (Anna-Mari Kaskinen)

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
 Olen niin kiltti, älä rakasta häntä (Jojo Moyes)

12. Millainen on parisuhteesi? 
  Äiti ja koira (Anja Snellman)




13. Mitä pelkäät? 
Meteoriitti (Dan Brown)

14. Päivän mietelause?
Paholainen pukeutuu Pradaan (Lauren Weisberg

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? 
 Järki ja tunteet  (Jane Austen)

16. Miten haluaisit kuolla? 
Varjossa auringon alla (Agatha Christie)




Tämä olikin yllättävän vaikeaa, vaikkakin mukavaa!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Vapaapudotuksella ajatukset maanpinnalle ja realismi kehiin

Olen asunut Jyväskylässä noin kolme kuukautta. Kyllä asunut, aiemmin olen kokenut että vain opiskelen täällä.  Pikkuhiljaa tämä on alkanut tuntua kodilta. Tavarat ovat melkein paikoillaan ja tiedän miten asiat toimivat ja miten saan ne toimimaan. Välillä tuntuu että vapaa-aikaa on liikaa, kun yksin asioiden tekeminen ei tunnu samalta. Kahville, skumpalle, lenkille, Harjulle... Toimivat sosiaaliset suhteet ovat vielä hakusessa. Ystäviä näkee kerran, korkeintaan kaksi kesässä ja kaikki ovat reissaamassa kesällä. Mutta syksyllä harrastukset jatkuvat.

Valmistuin toukokuun lopussa ja olen nyt virallisesti lastenohjaaja. Kaikki vapaana olevat lastenohjaajan paikat Jyväskylässä herättävät kiinnostusta! Tällä viikolla olin ensimmäisessä työhaastattelussani lastenohjaajan viransijaisuuteen täällä Jyväskylässä. Se oli todella jännittävää. Sormissa kihelmöi ja teki mieli vaan kääntyä ovelta takaisin. Mutta puolen tunnin päästä se oli jo ohi. Eniten pelkäsin sitä että menen aivan lukkoon ja en osaa vastata kysymyksiin tai että möläytän jotain aivan älytöntä. Mutta siitä jäi ihan hyvä olo, ainakaan kun ei ole aiempaa kokemusta työhaastatteluista.




Valmistumisen jälkeen oivalsin kunnolla sen, että asun todella nyt yksin. Reilun kahden vuoden aikana tottui siihen, että naapurit ovat melko tuttuja. Nyt olen nähnyt seinänaapurini yhteensä kolme kertaa. Kukaan ei tee ruokaa mun puolesta, toisaalta saa syödä mitä haluaa ja kokata!! Mutta joskus laiskoina päivinä sitä kaipaa ja toisen ruoka on aina parempaa kuin oma, eikö? Nyt oikeasti asun yksin, ennen oli kämppis. Vaikka olihan siihenkin totuttelemista, ei voinut olla ihan miten vaan, täytyi huomioida myös se kaveri siinä. Välillä se ärsytti, mutta nyt sitä kaipaa. Viimeisin kämppikseni Emika oli Japanista ja lähtee pian takaisin. Emikan kanssa asuminen oli antoisaa. Sai perspektiiviä omaan kulttuuriin ja oppi myös uutta toisesta kulttuurista.

Shokeeraavinta valmistumisen jälkeen yksin asumisessa oli se, että tukiverkko jonka opistolla loi ja joka siellä oli...Sitä ei ole enää. Tuntuu, että nytkö mun pitää olla joku ihmeaikuinen joka pärjää yksin? Mielessä pyöri paljon muitakin kysymyksiä. Mitä teen, jos mun avain hukkuu, tai jotain menee rikki? Kenen kanssa meen jutteleen, jos on asumiseen, kavereihin tai mihin vain liittyvää mielen päällä?  Nyt jo on saanut kaiken toimimaan, olen oppinut luottamaan enemmän kavereihin tai soittanut äidille... Nyt tiedän jo paremmin miten aikuisten maailmassa asiat hoituvat. Olenhan minä asunut jo lukioaikana yksin, mutta sen jälkeen tuli pitkä aika asuntolassa. Tuntui että unohti kaiken, eli vaan siinä kuplassa, jossa ei tarvinnut miettiä näitä asioita. Nyt on aikaa miettiä kaikenlaisia ajatuksia...

Kesästä on mennyt jo melkoisen monta päivää. Tuntuu, että en ole tehnyt melkein mitään mainittavan arvoista. Heinäkuussa olen kolme viikkoa töissä ja pian se kesä onkin jo ohi. Haluaisin ehtiä käymään vielä jossain reissussa, edes kotimaassa. Ehkä pohjoisen suunnassa. Ei tarvitsisi koko ajan kököttää kotona.

Mukavia kesäpäiviä ja mukavaa juhannusta!