Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuosi 2018

Vuosi 2017 oli monien ikimuistoisten tapahtumien vuosi, monien muutosten vuosi. 2017 oli vuosi jota muistelen ilolla, mutta myös monin muunlaisin tuntein.

2017...

... Muutin opistolta omaan kotiin Jyväskylässä. Siellä on tultu asuttua pian vuosi.


... Valmistuin lastenohjaaksi.



... Olen tehnyt hieman oman alan töitä. Parisen kuukautta olin yksityisellä firmalla, joka tarjosi mm. kotipalvelua. Mutta myös ihan päivän sijaisuuksia on tullut tehtyä päiväkodeissa ja seurakunnassa.

... Minusta tuli kummi ihanalle pienelle pojalle.

... Olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin. Kuorossa, töissä, vapaaehtoisena ja seurakunnassa.



... Olen alkanut työstämään haamuja, jotka kummittelevat hyvinkin vahvasti vielä tänäkin päivänä. Ja se on onneksi tuonut tulosta. Oloni on ainakin hetkittäin paljon parempi ja elämä askeeleen verran sujuvampaa.

... Olen päässyt teatteriin ja upeiden artistien keikoille (Paula Koivuniemi, Popeda, Petra, Maija Vilkkumaa)


... On koettu monia hauskoja hetkiä ja uusia paikkoja, niin Jyväskylässä kuin muualla Suomessa.


 
... Pääsin pitkästä aikaa muumimaailmaan.



2018...

... On rakkauden vuosi. Kaksi hyvää ystävääni menee naimisiin ja saan olla kaasona/morsiusneitona molemmissa.

... Kasvan askeleen taas eteenpäin, pois itselleni haitallisista ajattelu- ja toimintatavoista.

... Haen mahdollisesti opiskelemaan, ja tietysti työtä haen myös.



... Saan olla seuraamassa kummipoikani kasvua.

... Haluiaisin aloittaa teatteriharrastukseni uudelleen.

... Luen enemmän. Se on jäänyt tänä vuonna liian vähälle.

... Matkustelen (vähintään kotimaassa)


... Ikuinen -10kg saavutetaan.

... Yritän kaikesta huolimatta olla itselleni armollisen ankara.




Hyvää uutta vuotta 2018 <3

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Minun Jouluni

Myöhästyneet jouluntoivotukset täältä!

Mitä teidän jouluun kuului? Toivon, että kaikilla oli mukava ja rentouttava joulu, ilman stressiä.

Oman jouluni vietin vanhempieni ja yhden isovanhempani luona. Kävin myös tervehtimässä muita isovanhempia joulun aikaan. Jouluaatto meni melkeimpä kokonaan kotosalla. Aamulla sai nukkua pitkään ja heräillä rauhassa. Iltapäivällä söimme jouluaterian yhdesä perheen ja vaarini kanssa. Mitä teillä kuuluu joulupöytään? Meidän kattaus koostui perinteisistä laatikoista, kinkusta ja kalkkunasta ja kalasta. Myös rosolli ja joululimppu löytyi pöydästä.

Joulukuusi oli tuotu edellisenä päivän ja koristeltu myös. 


Illan hämärässä olemme yleensä käyneet haudoilla. Oman pappani, ja äidin isovanhempien. Valon määrä haudoilla on niin kaunista. Itseäni haudoilla käynti rauhoittaa, siellä unohtaa hetkeksi kaikki sähläämiset ja kiireen. Mieleen tulee muistoja, mutta myös ikävä.

Iltaan kuuluu myös joulusauna, toinen asia joka rentouttaa ja puhdistaa. Saa tutkiskella mielen sopukoita saunan lämmössä.

Lahjojen jaon jälken olen käynyt iltakirkossa. Se viimeistään pysäyttää miettimään joulun sanomaa. Miksi teemme näitä kaikkia asioita. Miksi kaikilla on kiire ja stressiä, kun se joulu on tässä. Se on ollut koko ajan. Jouluun pitäisi lähteä sillä asenteella, että nyt nautimme toistemme seurasta, perheestä ja ystävistä. Vähän sellaisella go with the flow-asenteella. Ei se ole niin tarkkaa, jos jouluruoka ei ole pöydässä tasan kello kolme. Eikä se pakettien määrä. Ajatus on tärkein, yksikin lahja on liikaa, jos se on ostettu vaan koska niin kuuluu tehdä. Itse kun ostan lahjoja, ajattelen sitä henkilöä, ostain jotain mitä hän tarvitsee tai mikä voisi oikesti ilahduttaa. Sen ei tarvitse olla kaupan kallein tavara, vaan jotain juuri sille henkilölle. Minusta lahja viestittää, siitä että toinen on tärkeä. Haluan muistaa sinua, olet tärkeä.
                                                     


perjantai 22. joulukuuta 2017

Ajatuksia kummiudesta

Joulukuussa minusta tuli kummi ensimmäistä kertaa elämässäni.

Ystäväni on pitkään yrittänyt lasta ja onnellisena seurasin raskauden etenemistä. Se hetki kun he pyysivät minua lapsen kummiksi oli erittäin mieleenpainuva. Olin todella otettu siitä, että he luottivat minulle tuon tehtävän. Kastetilaisuus oli kaunis. Vanhempien lähipiiri oli paikalla ja kummit. Pieni nukahti kastamisen jälkeen ja nukkui melkein koko ajan. Vaikka hän meni sylistä syliin.

Ennen kastejuhlaa mietin, osaanko olla kummi. Millainen on hyvä kummi, osaanko varmasti. Itselläni on ollut maailman parhaat kummit. Heille on voinut puhua asioista, joista en ole puhunut vanhempieni kanssa. Heidän kanssaan on tehty kivoja asioita. Heiltä on saanut monenlaista apua. He ovat olleet perheen ulkopuolisia aikuisia. Luotettavia, huomaavaisia. He ovat olleet elämässäni läsnä.

Toivon, että voisin olla yhtään samanlainen. Että pystyisin olemaan tuon pienen pojan elämässä silloin kun hän tarvitsee aikuisia ystäviä elämäänsä. Ja muutenkin, että saisin tehdä kaikkea mukavaa hänen kanssaan. Käydä lintsillä ja leffassa.

Kummin tehtäviin kuuluu myös huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta vanhempien kanssa ja rukoilla lapsen puolesta.

Olen ilolla lapsen elämässä mukana ja rukoilen hänen puolestaan.

Haluan liittää tähän kauniin Kaarina Helakisan runon, jonka muistan jo omasta lapsuudesta. Runo oli tauluna lapsuudenkotini seinällä.

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka parkuun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.



maanantai 11. joulukuuta 2017

Miten vietin itsenäisyyspäivää

Heippa!

Joulu lähestyy, mutta ennen sitä ehdimme juhlia 100-vuotiasta Suomea. Itse olimme ystävien kanssa minun luonani. Teimme ruokaa ja leivoimme. Illalla katseltiin linnanjuhlia herkkujen kanssa. Asuja oli monenlaisia ja moneen makuun. Ennen kuin pääsimme katsomaan pukuloistoa, kävimme Jyväskylän Harjulla katsomassa kynttilöin valaistuja Neron portaita ja laulamassa Maamme laulun.

Järjestin ystävilleni myös Suomen historiaan/kirjallisuuteen/musiikkiin liittyvän tietovisan ja ajattelin, että tekin pääsette kokeilemaan tietojanne siinä. Jotkut kysymyksistä ovat helppoja, mutta jotkut hieman haastavampia.

1. Kuka oli Suomen ensimmäinen presidentti?

2. Kuka on ollut ensimmäinen nainen ministerinä? (1920-luvulla)

3. Minä vuonna Suomessa käytiin sisällissota?

4. Mainitse 3 suomalaista säveltäjää itsenäistymisen ajalta

5. Mikä vuonna 1917 säädetty laki toimi tarkoitustaan vastaan lisäten mm. rikollisuutta ja alkoholin kulutusta? Minä vuonna laki kumottiin?

6. Mikä tasa-arvoon vahvasti liittyvä asia taattiin lailla 1917? Suomi oli ensimmäisiä maailmassa tässä asiassa.

7. Kuka oli Suomen presidentti talvisodan aikaan?

8. Kuka on Suomen kansalliskirjailija? Entä kansallisrunoilija?

9. Mainitse 10 merkittävää kirjailijaa itsenäisyyden ajalta.
 (Paljon oikeita vastauksia)

10. Suomi on voittanut kaksi Nobel-palkintoa, ketkä ovat ne voittaneet ja mistä?


Mukavia tietovisailuhetkiä! Oikeat vastaukset alempana.



1. K.J.Ståhlberg
2. Miina Sillanpää
3. 1918
4. Oskar Merikanto, Toivo Kuula, Jean Sibelius
5. Kieltolaki, 1932
6. Yleinen ja yhtenäinen äänioikeus
7. Risto Ryti
8. Aleksis Kivi ja Johan Ludvig Runeberg
9. Hella Wuolijoki, Kirsi Kunnas, Sofi Oksanen, Väinö Linna, F.E.Sillanpää, Mika Waltari, Maria Jotuni, Aino Kallas, Tove Jansson, Mauri Kunnas
10. F.E.Sillanpää -kirjallisuus ja Martti Ahtisaari -Rauhan Nobel

torstai 23. marraskuuta 2017

Mielenterveysviikko

Tänä vuonna mielenterveysviikkoa vietetään 19.−26.11.2017.
Itse olen ollut herkkä kuuntelemaan omaa vointiani arjessani. Jos psyykkisesti voi huonosti, on hyvin vaikeaa selvitä arjesta. Itse aikanani kun sairastuin psyykkisesti peittelin sitä läheisiltäni ja yritin jaksaa pakonomaisesti ja vain selviytyä. Se vain pahensi oloa, kun näytteli iloista, vaikka olo oli todella kurja. Yritti esittää että kaikki on normaalisti. Koulu ei mennyt niin hyvin kuin mitä olisin halunnut.

Itse ei jaksanut hakea apua, tai jaksoi, mutta ei jaksanut pitää puoliaan. Ihmiset vaihtuivat, ei osannut kertoa tuntemuksistaan. Ei saanut tarvittavaa tukea sieltä mistä sitä odotti.

Nykyään kun elämä on helpottunut, huomaan sen tärkeyden että ei yritä jaksaa yksin liian pitkään. Olen kertonut menneisyydestäni lähimmille ystävilleni, ja he tukevat ja ymmärtävät oman jaksamisensa rajoissa. Nyt tiedän paremmin mistä hakea apua, jos sitä tarvitsen. Ja tiedän millaista apua olisin tarvinnut nuorempana.

Jos huomaan, että en jaksa arkea, en vaadi itseltäni siinä myöskään liikaa. Yhtenä päivänä tiskaan, seuraavana pesen pyykit jne. Loppupäivän voin levätä. Aina ei jaksa ehkä edes tiskata, mutta itselleen on oltava armollinen.

Sairaus opetti armollisuuden lisäksi myös sen että koulu/työ ei ole oikea jos se vie enemmän voimavaroja kuin mitä antaa. Totta kai työ voi olla raskasta, mutta jos se itsessään ajaa väsymykseen, herää itselleni ajatus: onko tämä minun paikkani?

Mikä itseäni auttoi eniten? Olen miettinyt, että se oli hyvä että sinnittelin. Enkä jäänyt vain kotiin, koska pelkäsin että jämähdän sinne. Itselleni oli tärkeä se sosiaalinen ympäristö missä elin. Että en jää kokonaan ulkopuolelle. En tiedä, oliko se kaikkein järkevintä. Onneksi pystyin käsittelemään tunteitani myös monella muulla tapaa kuin ammattiauttajan kanssa. Ehkä sitä olisi kaivannut, jonkun sanomaan että sinä riität, olet tarpeeksi hyvä, sinä kelpaat.  Oli minulla onneksi myös sellaisia ihmisiä elämässäni, joille avauduin kun olo oli tarpeeksi kurja. Kiitos heille läsnäolosta, se oli korvaamatonta.


Tässä joitakin linkkejä, joista voi olla apua:

 Mielenterveyden keskusliitto http://mtkl.fi/
Mielenterveysseura  https://www.mielenterveysseura.fi/fi
Yeesi (josta löytyy esim. sekasin-chat)  http://yeesi.fi/
Mannerheimin lastensuojeluliitto  https://www.mll.fi/nuorille/



Kaikille valonpilkahdus pimeään syksyyn! <3

lauantai 28. lokakuuta 2017

Syyskuun tuulet, lokakuun tuiskut

Viime viikot ovat menneet työn touhussa ja tuntuu että sen lisäksi kökin vain kotona. Mutta kun rupesin miettimään mitä kaikkea olen kuitenkin tehnyt, syntyi siitäkin mukava lista. Syksy on sään puolesta tuntunut todella harmaalta, mutta elämä yrittää porskuttaa.

Syyskuussa olen...

Käynyt Helsingissä tapaamassa ystävääni ja pitämässä hauskaa. Näemme todella harvoin, joten koen että yhdessä vietetty aika on kallisarvoista. Toinen päivä meni nuhanenänä, mutta hyvä mieli jäi. 




Jatkanut kuoroharrastusta, vaikka en ole töiden vuoksi päässyt montaakaan kertaa osallistumaan.

Käynyt ensimmäistä kertaa jääkiekkopelissä. Jyp-Hifk -pelissä. Go Jyp!! Jypillä on mennyt aika hyvin pelit tänä syksynä, mitä minä jääkiekosta ymmärrän ja sitä seuraan.


 Olen käynyt tutustumassa siskon oppilaitokseen, kun se täytti 150-vuotta. Tarvaala, Saarijärvi ja monet suloiset eläimet. Näimme siellä myös lankojen värjäystä, tervan polttoa, erilaisia koneita ja työnäytteitä.





Syyskuussa olimme muutaman luokkakaverin kanssa pienellä risteilyllä. Risteily oli Rhea-laivalla, joka lähti Jyväskylän satamasta.




Kriisikeskus Mobilessa oli avoimet ovet.Ihan ammttiani ajatellen kävin katsomassa kriisikeskuksen tiloja ja tutustumassa tarkemmin toimintaan.Kriisikeskukseen voi olla yhteydessä itse, joku läheinen, sivullinen tai yhteistyötaho (esim. päiväkoti). Sinne voi olla yhteydessä, esim. silloin jos on kokenut jotain järkyttävää, ollut rikoksen uhri, käyttäytynyt väkivaltisesti tai kokenut väkivaltaa.Jyväskylässä Mobile sijitsee Asemkatu 2 (2.krs) ja myös soittamalla saa ottaa yhteyttä nro. (014) 2667150











Tässä maistiaisia Valon kaupunki 2017-tapahtumasta, joka oli kolmen päivän mittainen tapahtuma. Tapahtuma toi valotaideteoksia ympäri Jyväskylää.








Lokakuussa olen tehnyt pääasiassa töitä, mutta myös...

Ostanut auton. Auton nimi on Anneli ja merkiltään se on Fiat.

Käynyt teatterissa. Kävin katsomassa viulunsoittaja katolla-musikaalin Tampereen työväen teatterissa. Ola Tuominen Tevjenä ja Petra Karjalainen Goldena olivat aivan loistavia.




 Käynyt novellikoukku-tapahtumassa, jonka järjesti Jyväskylän kaupunginkirjasto. Siellä luettiin novelleita ja sai tehdä käsityötä samalla. Itse ahkeroin isoäidin neliöitä, joista ajattelin tehdä mahdollisesti peiton. Hitaasti, mutta varmasti.


Lokakuussa olen käynyt salilla ja yrittänyt pitää huolta itsestäni. Välillä työpäivinä olen ollut niin väsynyt, että kotihommatkaan eivät meinaa maittaa, saati mikään mukava tekeminenkään. On vain levännyt. 


Tässä kuulumisa pitkältä ajalta, kiva jos luit loppuun. Mukavaa lokakuun loppua!



lauantai 23. syyskuuta 2017

Ensi vuonna #bloggaajienolohuonehaaste

Heippa taas! Tänään on ollut vapaapäivä töistä ja aikaa istahtaa koneen äärelle hieman pidemmäksi aikaa.

Nyt on viimeisen bloggaajienolohuonehaaste-postauksen aika. Aiheena on ensi vuonna...
Elämä koulun päättymisen jälkeen on tuntunut niin epävarmalta, että ei ole osannut miettiä elämäänsä kovin pitkälle. Ei osannut ajatella yhtään, mitä tapahtuu ensi kuussa, puolen vuoden päästä tai vuoden päästä. Nyt kun elämäntilanne on muuttunut ja käyn töissä, tuntuu että en osaa suunnitella elämääni sitäkään vähää mitä vielä hetki sitten. Saan työvuoroni melko myöhään eli on osattava elää hetkessä. Ei voi tehdä kovin varmoja suunitelmia kovin kauas.



 Tästä huolimatta minulla on haaveita ja suunitelmia  ensi vuodelle.

Ensi vuonna:

Olen kaasona/morsiusneitona kahden rakkaan ystäväni häissä. 

Haluan olla paljon tulevan kummipoikani elämässä. 
Odotan niin paljon että hän syntyy myöhemmin syksyllä.

Olen tehnyt vuoden töitä ja valmistumisestakin tulee vuosi.

Aioin hakea uudelleen teatterikorkeaan.

Haluaisin aloittaa uuden harrastuksen.
Tämä syksy menee sopeutuessa uuteen arkeen, töiden ja vapaa-ajan sovittamiseen. Tässä on tullut jo aika paljon uusia asioita. Haluaisin harrastaa teatteria täällä Jyväskylässä. Nyt tosin työt vievät ison siivun illoistani, niin se ei ole edes mahdollista.

Koen ja kokeilen uusia asioita.
Haluisin pystyä sanomaan, että olen voittanut pelkoni jossain asioissa tai astunut ulos mukavuusalueeltani. Kenties Benji-hyppy, tai maailmanpyörässä käynti.

Teen suurimman osan joululahjoista itse. 
Koska tänä vuonna en ole varma jaksanko.

Osallistun taas vegaanihaasteeseen.


Näillä ajatuksilla jatketaan tähän syksyyn! Onneksi ensi vuoteen on vielä aikaa.