Runebergin päivänä meillä oli koulussa Jyväskylässä Runeberginpäivän basaari. Meillä on monikulttuurinen koulu, että oli kivaa kun Runebergin päivänä meillä oli mahdollisuus tutustua näihin kulttuureihin. Basaarissa oli paljon ohjelmaa. Musalinja, teatterilinja, koulun kuoro ja maahanmuuttajat esiintyivät. Maahanmuuttajilla olivat omat pisteet jossa he esittelivät omaa kotimaataan. Ihmisiä oli eripuolelta maailmaa: Kiinasta, Afganistanista, Kongosta, Venäjältä... Ja ties mistä kaikkiala muualta. Oli mielenkiintoista jutella kiinalaisten ja venäläisten kanssa, koska siellä olen käynyt niin tiesin kulttuureista. Kongolaiset naiset tanssivat ja se oli niin hienoa. Ei varmasti ollut koreografiaa, mutta se kuinka he olivat koko keholla mukana, se ei ollut mitään suomalaista heilumista vaan rytmille antautumista koko keholla. Paras hetki tässä juhlassa oli se kun musaryhmä lauloi ja pyysi ihmisiä tanssimaan. Pikkuhiljaa lattialle alkoi keräänty ihmisiä, ja pian minunkin oli pakko mennä, koska muuten olisin jäänyt kongon mammojen jalkoihin. Mutta se oli ihanaa kun opettajat olivat mukana tanssimassa ja myös meidän apulaisrehtorimme löysi tanssilattialle, mahtavaa :)
Tarjolla oli myös runebergin torttuja. Tietojen mukaan runebergin torttu on Fredrika Runebergin luoma, mieghensä makeannälkään. Runeberg oli kirjailija, toimittaja ja runoilija, jonka kädenjälkeä on esimerkiksi Vänrikki Stoolin tarinat. Vänrikki Stoolin tarinoista tuttuja ovat maamme-laulu, porilaisten marssi ja Sven Dufva. Myös Saarijärven Paavo on Johan Ludvig Runebergin käsialaa. Runeberg oli ruotsinkielinen, suomalaisten kansallisrunoilija.
- Saarijärven salomailla asui
- tilallansa hallaisella Paavo,
- perkas, hoiti ahkerasti maataan;
- mutta Jumalalta kasvun toivoi.
- Vaimoineen ja lapsineen hän siinä
- niukkaa leipäänsä söi hiess’ otsan,
- ojat kaivoi, kynti, touon kylvi.
- Tuli kevät, hanki suli mailta,
- myötänsä vei puolet orahista;
- tuli kesä, raekuuro kulki,
- kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;
- tuli syksy, kaikki ryösti halla.
- Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui:
- »Paavo parka, kovan onnen lapsi,
- sauvaan tartu, Herra meidät hylkäs;
- miero raskas, raskahampi nälkä.»
- Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
- »Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
- Pane leipään puolet petäjäistä;
- kaksin verroin minä ojaa kaivan,
- mutta Jumalalta kasvun toivon.»
- Pantiin leipään puolet petäjäistä,
- kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo.
- Lampaat myi ja siement’ osti, kylvi.
- Tuli kevät, hanki suli mailta,
- mutt’ ei orahia vesi vienyt;
- tuli kesä, raekuuro kulki,
- kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;
- tuli syksy, kaikki ryösti halla.
- Rintoihinsa lyöden vaimo lausui:
- »Paavo parka, kovan onnen lapsi,
- kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs;
- tuska kuolla, tuskempi tok’ elää.»
- Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
- »Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
- Pane toinen puoli petäjäistä,
- ojat kahta suuremmat ma kaivan,
- mutta Jumalalta kasvun toivon.»
- Pantiin toinen verta petäjäistä,
- kahta suuremmat loi ojat Paavo,
- karjan myi ja siement’ osti, kylvi.
- Tuli kevät, hanki suli mailta,
- mutt’ ei orahia vesi vienyt;
- tuli kesä, raekuuro kulki,
- mutt’ ei kaatunutkaan kaunis olki;
- tuli syksy, halla kultaviljan
- koskematta korjaajalle säästi.
- Silloin Paavo polvistuen lausui:
- »Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.»
- Paavon vaimo polvistuen lausui:
- »Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.»
- Mutta miehellensä virkkoi vaimo:
- »Paavo, Paavo, riemull’ ota sirppi,
- nyt jo meillä alkaa ilon päivät,
- nyt jo syrjään petäjäinen silkko,
- nyt ma rukihisen leivän leivon.»
- Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
- »Vaimo, vaimo, sit’ ei kuri kaada,
- veljeään ken hädässä ei hylkää.
- Pane leipään puolet petäjäistä,
- veihän naapurimme touon halla
