Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

tiistai 9. joulukuuta 2014

Juhlien tunnelmaa


 Juhlat on nyt juhlittu ja nyt ollaan ylioppilaita. Juhlissa oli järkkäämistä ja vieraita kävi kiitettävästi. Jalat on edelleen väsyneet. En ole aina uskonut siihen että olisin ylioppilaaksi päässyt, mutta nyt sekin on tehty. Tämä on ollut raskas kolme ja puoli vuotta.Pidin ylioppilasjuhlassa ylioppilaanpuheen:

 Hyvät sukulaiset, vanhemmat, sisarukset, opettajat, ystävät ja hyvät ylioppilaat!

Kolme ja puoli vuotta on kulunut siitä kun me aloitimme Oriveden lukiossa. Kolmen ja puolen vuoden uutteran ahertamisen jälkeen voin silti ihmetellä kuinka me nyt olemme ylioppilaita. Motivaation ja viitseliäisyyden puutteesta huolimatta.  Aherrettu on monella tavalla ja paljon. Oppitunteja on kertynyt, samoin kurssikokeissa ja ylioppilaskokeissa on istuttu monia monia tunteja. Äikän esseitä on kirjoitettu kymmenittäin, matikan laskuja on laskettu sadoittain ja kielten sanoja opiskeltu tuhansittain. Puhumattakaan reaaliaineiden tunneilla kudottujen sukkien määrästä.
Kolmen ja puolen vuoden ahertamiseen on liittynyt opiskelun lisäksi myös ihan mukavia juttuja. Matkat Kiinaan ja Ranskaan ja tietysti nämä perinteiset: wanhat ja penkkarit, Katilla ja Lauralla takanaan myös abiristeily.

Mitkään kommellukset Kiinassa ei kuitenkaan estänyt meitä näkemästä temppeleitä ja yhtä maailman seitsemästä ihmeestä: Kiinan muuria. Myös kiinalaiset pikku ystävämme jäivät mieleen ja ihanaan saksalaiseen matkaseuraan pidämme enemmän yhteyttä.

Ranskan matka oli eri tavalla mieleenpainuva. Jännittävä kiivetessämme eiffel-torniin, mutta muuten nauruhermoja kutkuttava ja naurulihaksia koetteleva, menimmepä minne hyvänsä. Paitsi puhumaan ranskaa luokan eteen pariisilaiskoulussa, siinä vaiheessa meitä ei enää naurattanut…

Wanhojen pukuloistoa ja prinsessaleikkejä ei tule unohtamaan, sillä onhan siitä paljon kuvamateriaalia ja puku, joka kutistuu käyttämättömänä komerossa. Penkkarit eivät olleet niin juhlavat, mutta ikimuistoiset kylläkin. Kolmosvuoden kohokohta, jota odotettiin tanssien jälkeen kuin kuuta nousevaa. Ja järkätiin viimeiseen asti. Oma lukunsa oli abiristeily, josta olen kuullut mitä villeimpiä juttuja.

Ihanaa kun täällä on ollut mahdollista kokea kotimaan rajat ylittävää ystävyyttä ja tekemisen meininkiä. Kiitosta opettajille siitä että teidän puoleen on voinut kääntyä opiskeluun -ja kaikkeen muuhunkin- liittyvissä asioissa ja te olette parhaanne mukaan auttanut . Kiitos myös että olette antanu siimaa näiden matkojen takia, mutta osannu olla tiukkoja silloin kun niin on vaadittu, silloin olette saattanu saada meidät hetkeksi vihaisiksi, mutta me ollaan lepytty melko useasti.

Kotiväelle kuuluu myös kiitos tuesta, ainakin siitä rahallisesta. Kotona kaikkien pinnaa on varmasti niin koeviikon ja  kirjoitusten vuoksi  koeteltu, mutta viimeistään nyt juhlien valmisteluvaiheessa. Kyllähän te olette parhaanne tehneet. Mutta tässäpä sisaruksille haaste, tehkäähän perässä!

Matka jatkuu, kaikilla meillä ylioppilailla on jo seuraava opiskelupaikka tiedossa. Nyt lukio on ohi ja meillä kaikilla ylioppilailla on jo seuraava opiskelupaikka tiedossa. Elämä muuttuu, mutta antaa sen muuttua. Tämä on ollut matka joka on tehty yhdessä. Kiitos!

 







 Mekko on teetetty ystävälläni, kiitos hänelle. :)

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Vaalihumua

Heips taas!

Marraskuun alussa oli seurakuntavaalit. Äänestyspäivä oli 9.11. Itse olin ehdolla Oriveden seurakunnan kirkkovaltuustoon, mutta en ihan päässyt. Sain yhteensä 23 ääntä, en ihan siis tarpeeksi. Mutta tyytyväinen olen että edes sain ääniä, kiitos siitä. En tiedä, itselläni ei ollut varaa pitää vaalikamppanjaa, paitsi facebookissa :) 

Mutta vaalihulinast olen jotain oppinut. Nyt jos seuraavalla kerralla asetun ehdolle, on minulla jo selkeämmät mielipiteet ja näkemykset oman seurakuntamme asioista. Vaalikonettakin olisi helpompi täyttää.  Tuntuu että tämä oli vasta asioiden opettelua ja kokeilemista.  Kaksi vaalipaneelia missä olin mukana olivat todella jännittäviä, mutta koska meitä oli muitakin niin se meni. Ajatusteni kulku ei ollut kovin nopeaa ja siksi huomasin jälkikäteen että paljon jäi vielä sanomatta.

Ehdokaslistan toritapahtuma oriveden huippuisolla torilla oli toisaalta aikas ikimuistoinen, sai tavata eduskuntaan pyrkiviä ja siellä jo olleita poliitikkoja. Mielenkiintoista. Ja sai palella ja syödä mustaa makkaraa, en tykkää... :)


Tässä mun vaalikuva
Tässä vaalihihhalointia Oriveden torilla, minä tuo valkotakkinen ja vieressäni poliitikko Sofia Vikman

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Moips!

Olin lokakuun lopulla soveltuvuuskokeissa/pääsykokeissa Mikkelissä ja Jyväskylässä.

Ensin matkasin Mikkeliin ja olin siellä yhden yön ennen pääsykoetta. Junamatkat olivat kivoja ja menivät yllättävän nopeasti lueskellessa ja katsellessa ihmisä. Pieksamäellä oli vaihto ja odotusta jopa 1.5 tuntia... Huoh... Mikkelissä sain tuntemattomalta mieheltä apua ja pääsin majapaikkaani autolla. Monet ihmettelivät miten uskalsin miehen kyytiin lähteä, mutta hänellä oli pieni lapsi ja mummo mukana. :)

Seuraavana aamuna lähdin kohti Mikkelin ammattikorkeakoulua. Matkaa oli muutama kilometri. Matkalla ohitin hienoja vanhoja taloja, hauskoja tien nimiä. Tiesittekö että myös mikkelissä oli snellmanninkatu ja muidenkin tunnettujen henkilöiden mukaan nimettyjä katuja mm. Anni Swanin katu. Ohitin myös komean kirkon, Mikkelin tuomiokirkon.









Päivä Mikkelin ammattikorkealla meni mukavasti, ehdin hyvin ilmoittautua ja sen jälkeen olikin tekstitaidonkoe, jossa piti kirjoittaa vastike erääseen haastatteluun. Sen jälkeen meidät jaettiin pieniin ryhmiin joissa oli ryhmätehtäviä. Ensin piti ohjata sitä ryhmää ja sen jälkeen oli ryhmäkeskustelu. Ja lopuksi olin yksilöhaastattelussa, jossa haastattelijat kyselivät tiukkoja kysymyksiä ja minä latelin tiukkoja vastuksia.


Siellä tutustui ihanan nopeasti muihin hakijoihin, ja se helpotti ryhmässä toimimista.

Jyväskylässä sain facebookin kautta majapaikan. Minun piti mennä ensin eräällä kaverilleni yöksi, mutta se peruuntui. Sitten kyselin eräässä ryhmässä voisiko kukaan majoittaa  minua yhdeksi yöksi sohvalleen. Onnistui, menin sitten erään ihanan naishenkilön luokse. Kiitos! Hänellä oli kaksi kissaa joista toinen oli ihan hassu, se kerjäsi kuin koira rapsutuksia.

Jyväskylässä koe oli samantapainen, oli ryhmäkeskustelu ja muutaman henkilön haastattelu. Mutta aluksi meille tehtiin kaikki mahdolliset musteläiskätestit ja muut. Oli mielenkiintoista kun minullekkaan niitä ei ole ikinä tehty.

Aloina olisiis yteisöpedagogi ja lapsi- ja perhetyö. Toivotaan että saan opiskelupaikan ja että ne asiat järjestyvät.


Tässä vielä kuvia Mikkelistä:


Museo koulun vieressä


Mannerheimin patsas Mikkelissä


Mikkelin asema
 Hauskaa päivää kaikille!!

torstai 16. lokakuuta 2014

ikävä teatteriin!

Täällä taas! SYYSLOMA! Joka tosin ei ole alkanut mitenkään positiivisissä merkeissä, lauantaina sain rytmihäiriöitä ja paniikkikohtauksen. Jota ei ole enää vuosiin tapahtunut. Mutta siitä selvittiin mm. ambulanssi henkilökunnan kanssa.



Sunnuntaina meillä oli Tukkijoella-näytelmän viimeinen näytös. Vähän on haikea olo, kun en tiedä milloin seuraavan kerran palaan näyttämölle. Ensi keväänä en tiedä missä menen ja vaikutan. Olen hakenut kouluihin Vaasaan, Mikkeliin ja Jyväskylään, alana kauppatieteet ja lapsi- ja perhetyö ja yhteisöpedagogiikka.

Mutta palatakseni asiaan, olen harrastanut teatteria vuodesta 2008 eli kuusi vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua kehitystä ja kasvua. Teatterista tuli nopeasti kuin toinen koti. Se oli vastapainoa ihmissuhteille koulussa ja kotona. Sai tehdä sitä mistä haaveili. Kehityin mielestäni näyttelijänä ja sain muutenkin lisää itsevarmuutta toimia ihmisten kanssa. Alku tietysti ei ollut helppo, olin edelleen ujo, en tuntenut porukasta ketään, mutta vuosien mittaan varmuus kasvoi. Onneksi, rakastan teatteria! Aina kun menee katsomaankin tekee mieli hypätä lavalle näyttelijöiden kanssa.

 Tässä runo joka syntyi viimeisen esityksen jälkeen:

Joka yö,
vuorosanoja, lauluja
mieleni pyörittää.
Pahentaa kaipuuta
näyttämötyön.

Tätä taivalta siinä, siellä
en koskaan vaihtaisi pois,
vaan mitä jää.
Ei ahdistusta,
vaan ikävää.

Kaikki te ihmiset,
jokainen tarina.
Jokainen rooli,
lattian narina.

Paljon se otti,
vaan enemmän antoi.
Jokainen kortensa
elooni kantoi.

Vuosien saatossa
löysin paikkani.
Elämäni ja varmuuden,
sen ilon, sen ankaruuden.

Täällä kasvoin.
Kun tulin
jotain entistä tukahdutin.
Nyt tiedän, mä pärjään
sain kasvaa, sain elää.

Kun avasin oven
tähä lentävään laivaan
en tiennyt, sen oven suljen
nyt teatterimaailmaan.

Kiitos ja näkemiin,
en lähde ikuisesti,
sano en nyt hyvästi.
Sain teiltä siivet
ja niillä lennän.
Lupaan, palaan takaisin. 



Se pelkästään että odotetaan ja jännitetään näytelmän alkua yhdessä laavan takana, mahtava tunne :)

Kollegojani en unohda koskaan! Ootte rakkaita kaikki <3




'










keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Ruoka ennen kaikkea :)

Spagetti bolognese, Ranskassa
Suklaamousse, ranskalainen herkkujälkkäri

Myös kiinassa sai pikaruokaa
Tähän ihastuin Ranskassa, kasvissosekeitto. Aivan eri juttu kun koulun ruokalssa tarjottava oksennus
Tässä mun herkkuresepti: sipulia, paprikaa ja herkkusieniä. Paista pannulla niin kauan kunnes sienet on kypsiä.


Tässä katsaus mun lemppariruokiin ja missä oon niihin tutustunu. Tää viimeinen on tosin mun ite kehittämä resepti. Paitsi siis noi ranskikset ei mitenkään hirveesti kuulu niihin lemppareihin.. mut kunhan totesin että kiinassa on myös tommosta ruokaa :)

Suklaamoussekin on helppo tehdä itse:

2 kananmunankeltuaista
100g tummaa suklaata
3 dl vispikermaa

1. Vatkaa kerma vaahdoksi
2.Sulata suklaa vesihauteessa
3. Erottele keltuainen ja lisää sulaneeseen suklaaseen
4. Yhdistä suklaa ja kerma.
5. Anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti

Laitan muita ohjeita myöhemmin :)

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Tunnelmia tältä päivältä

Mitä teille kuuluu?

Musta tuntuu että mä oon ihan poikki, mulla oli flunssa tossa reilu viikko sitten ja sillon alko myös kirjotukset. Ollu muutenki tosi pitkiä päiviä koulussa, eilen esim ruotsin tentti joka kesti puoli seitsemään. Tänään oli enkun kirjallinen koe ja se tuntu tosi vaikeelta, koska en oo hirveen hyvä enkussa ja en tykänny siitä nyt lukiossa, mutta toivottavasti mä selviän. Eka pari tuntia meni, väänsin niitä tehtäviä ja psyykkasin itteeni: yritä edes! Tuli jo ahdistus jossain vaiheessa että en osaa... Siitä numerosta on taisteltu jos se läpi menee!

Neuvoksi lukion aloittaville ja kirjoituksiin valmistautuville: Aloittakaa opiskelu ajoissa, lukekaa jo jaksojen aikana ne aineet hyvin mitkä aiotte kirjoittaa. Mieleenpalautus on sillon helpompaa , ja aloittakaa se kertaaminen ajoissa, että saatte mennä varmoin mielin kirjottaan. Mutta älkää ottako ihan kamalaa stressii siitä lukemisesta, elämä ei ole pelkkää koulua. :)

Sit pitäs miettii mitä sitä tekee lukion jälkeen, haenko tänä syksynä lukeen yhteisöpedagogiaa vai lastenohjaajaksi?



Asiaan liittymätön kuva, mut laitan piristykseksi :)

maanantai 1. syyskuuta 2014

Memories

Heips, näin flunssan ja kirjotusten lähetessä on hyvä suunnata katseet taas menneisyyteen. Viime viikolla meillä oli koulussa joukko kiinalaisia ja saksalaisia nuoria vierailulla. Se herätti taas paljon muistoja. Eräänä päivänä vahingossa suostuin lähtemäään heidän kanssaan kaupunkisuunnistamaan. Sen jälkeen oli jalat ja selkä kipeänä, ja totesin että kävely ei taida olla se oikea urheilulaji minulle. Ja samassa tuli mieleeni myös muisto kiinasta, olin muistaakseni ajatellut kiinan matkani jälkeen että en vähään aikaan sekaannu kiinalaisiin...Mutta kuinkas kävikään. Tuli tutustuttua ainakin uusiin ihmisiin ja juteltua Kiinan ja Suomen kulttuurieroista. Aina se koulusysteemi kiinnostaa, tämä eräs kiinalainen kyseli miten kouluunhaku täällä toimii ja kysyi onko kokeita vai haastattelu jne...

Siinä tilanteessa tuli sellainen olo että joo, miksi en lähtisi vielä joskus takaisin Kiinaan. He ovat niin aitoja ja ystävällisiä. Tämä yksi näistä kiinalaisista piti sateenvarjoa päälläni kun käveltiin kaupunkisuunnistuksen jälkeen koululle. Aaa, kuinka romanttista! :)


Haluisin tässä antaa muutaman ohjeen Kiinaan matkustaville:

1. Osta pullovettä, raanavettä ei kannata juoda (ja jos juot, keitä se vesi)
2. Sellasissa torin tapasissa paikoissa kannattaa tinkiä
3. Maitohappobakteerit ja hepatiitti-rokotus on ainakin hyvä idea
4. Kannattaa tutustua kulttuuriin etukäteen ja miksi ei myöskin nähtävyyksiin... Meillä oli kiinalaiset oppaat joita ei jaksanu kuunnella...
5. Ole valmis kertomaan ystävillesi Kiinassa jotainn Suomesta, he kysyvät sitä joka tapauksessa.
6. Varaa kameraan paljon tilaa kuville ;)
7. Ihmiset katsovat sinua!!! Ja jos olet vaalea niin vielä enemmän, samoin kuin pituuttasi...
8. Temppelit saattavat loppumatkasta näyttää aivan samalta
9.  Hanki hengityssuoja
10. Katso tuokapaikkasi tarkkaan



Tässä muutama kuva:
Katsomassa mattoja

Kiinalaistaurheilu, siellä oli tälläne ja sit taistelulajeja

Temppeli

Ruokaa, voisin veikata kanaa, juomana teetä tai limsaa

Minun vieressäni kolme henkilöä on se perhe jonka luona asuin

Tämän perheen tyttö, joka oli noin yhtä pitkä kun minä...

Kiinalaisia ystäviämme <3

Taivaan temppeli
Pagoda?


Meidän suomalainen matkapoppoo <3

Kiinan muuri

Tärkeän henkilön hauta, jolle ihmiset heittelivät rahaa saadakseen onnea

Budha patsaita

Monta pagodaa

Terrakotta-armeija

Suitsukkeita temppelin ulkopuolelola

Liikuntatunti

Eräs ruokapaikka ulkopuolelta

sunnuntai 10. elokuuta 2014

100 vuotias muumimamma!

Eilen tuli kuluneeksi 100-vuotta rakastetun satutädin ja taiteilijan Tove Janssonin syntymästä! Jansson muistetaan eritoten muumeista, joihin kuulemma alkoi jo kyllästyä. Hän olisi halunnut tulla tunnetuksi taidemaalarina. Muumit ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja ja niistä on tehty vaikka mitä oheistuotteita, mukit varmasti tunnetuimpina.


(Tove Janssonin seksuaalinen suuntautuminen ei varmastikkaan ollut kovin monelle yllätys, hänellä oli suhteita miesten kanssa, mutta elämänkumppanin hän löysi Tuulikki Pietiläisestä. Tuolloin homoseksuaalisuus oli rikos, joka poistui Suomen laista 1971 ja tautiluokituksista 1981...  )



Millanen on teidän ensikosketus muumeihin? Mulla se on ehdottomasti muumilaakson tarinoita telkkarista! Olen aina rakastanut muumeja ja nytkin omistan kokoelman mukeja ja muuta pikku tilpehööriä... Muumeissa on sellaista filosofiaa, muistakaa piisamirotta muumipeikosta ja pyrstötähdestä!

Täällä on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää, Muumimamma sanoi itsekseen.
Mutta miksi kaiken sitten pitäisi olla ihan samanlaista kuin se tavallisesti on?
Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.
- Muumipappa


 
Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa.
- Nuuskamuikkunen


 Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. (Muumipappa)



"Unohda jo mennyt kamaluus
on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus
on meri jota nähnyt enkä milloinkaan
                                                    ja kauniit näkinkengät joita poimitaan"

Vem ska trösta Knyttet?