Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Millainen on hyvä ihminen?

Pohdin vuoden loppupuolella sitä, millainen on hyvä ihminen. Loppuvuodesta irtisanouduin työstäni, jossa olin ollut kaksi kuukautta. Se työ ei ollut minua varten, se kävi liian raskaaksi. Se kova kolaus itsetunnolle, vaikka päätös oli helppo. Koin epäonnistuneeni ammatillisesti, ja luovuttaneeni. Samaan aikaan koin suuria paineita pitää koti siistinä, tehdä järkeviä asioita nyt kun en mennyt enää joka päivä töihin. Koin paineita tehdä järkeviä päätöksiä, olla kaikin puolin järkevä, siinä kuitenkin onnistumatta. Olen aina ollut todella kriittininen itseäni kohtaan, ja jos koen epäonnistuneeni pahasti, syytän itseäni ja koen itseni huonoksi ihmiseksi. Sen vuoksi päätin kysyä muutamilta ystäviltäni ja tuttaviltani, millaisen he kokevat hyvän ihmisen olevan.

Hyvä ihminen on rehellinen itselleen ja muille, empaattinen, ottaa muut huomioon, tekee hyvää ilman taka-ajtusta hyötyä siitä.

Pyrkii aina hyvään, mutta huomioi myös itsensä.

Haluaa ymmärtää todella erilaisiakin tyyppejä.

Aito, oli sitten negatiivisia ajatuksia enemmän tai vähemmän, mutta kaikki tulee aitona ulos.

Ajattelee muita, ruokkii omaa oloaan. Antaa muiden tehdä virheitä, ei osoittele sormella.

Käyttäytyy kunnioittavasti muita ihmisiä kohtaan.

Ei aiheuta haittaa muille ihmisille tai eläimille ja luonnolle.

Nuo kaikki olivat asioita, jotka tunnistin myös itsestäni. Mutta joita en ollut ajatellut. Olin kulkenut omassa ajatustunnelissani. Nyt aloin ajattelemaan asiaa. Ehkä olinkin ollut väärässä. Ehkä tärkeämpää olikin se miten kohtelin muita ja että olisin itelleni yhtä armollinen kuin muillekkin jotka olisivat samassa tilanteessa. Yritin olla koko ajan stressaamatta kodinhoidosta, koska liika stressaaminen lamaannutti, ei saanut tehtyä. Ja kun huomasin, että olen ihan hyvä ihminen, vaikka aina ei olisi ihan tiptop. 🙂

Nyt olen uudessa työpaikassa ja olen tyytyväisempi elämääni. Välillä kodin siisteyttä ja epäonnistumista miettii enemmän, mutta tärkemmäksi koen sen että saan levättyä työpäivän jälkeen. Siivouspäivä on nykyään vain kerran viikossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti