Vegaanihaaste on täällä taas! Joka tammikuu ajaudun tähän ristiriitaan itseni kanssa. Kun haluan kokeilla, mutta sitten tulee ahdistus: en osaa, en tiedä, pystynkö... Tänä vuonna olen kuitenkin ottanut askeleen oikeaan suuntaan. Pyysin koululta tammikuun ajaksi itselleni vegaanisen ruuan, olen kokannut sitä itse ja pyrkinyt että en salli itselleni poikkeuksia arkena, vain viikonloppuisin. Olen yleensä vanhempieni luona viettämässä viikonloppua, joten en voi olettaa, että he pitäisivät minulle tarjolla täysin vegaanista ruokaa ja vielä monia eri vaihtoehtoja.
Viime viikolla olin vegaanihaasteen järjestämällä luennolla Jyväskylässä. Luennolla kerrottiin omia kokemuksia vegaanisuudesta ja siihen liittyvistä sosiaalisista paineista. Kuinka vaikeaa saattaa olla sen kertominen, että en syö lihaa, enkä ruokia, joissa on eläinperäisiä tuotteita. Kuitenkin niin että ei loukkaa toista, mutta kuitenkin niin että elää omien arvojensa mukaisesti. Itse olen huomannut, että ei ehkä tule kerrottua asiasta niille joiden pöydässä syön, mutta toisaalta se ei ole itselleni ongelma. Enemmän huomaan sen, että vaikeampaa on asettaa itselleen ne rajat oman syömisensä kanssa. Kun julkisesti syö vegaaniruokaa, niin tuleeko kotona yksin sorruttua useammin. Olen tämänvuotisen ja aikeáisempien haasteiden aikana todennut, että täyttä vegaania minusta ei ehkä tule, mutta voisin kokeilla semivegetarista tai pescovegetaristista ruokavaliota. Semivegetaristi ei käytä punaista lihaa, mutta kalaa ja kanaa. Pescovegetaristi taas syö kalaa, mutta ei mitään lihaa.
Luennolla kerrottin myös vegaanisen ruokavalion koostamisesta. Palkokasveja, pähkinöitä ja siemeniä pitäisi syödä 5 annosta päivässä, viljavalmisteita 6 annosta päivässä, juureksia, vihanneksia ja sieniä 4 annosta, marjoja ja hedelmiä 2 annosta ja kasvirasvoja 2 annosta. Monet annoksista ovat vähintään, joten enemmänkin on suositeltavaa syödä. Lisäksi vegaaneille suositellaan erilaisia ravintolisiä, kuten b12-vitamiinia ja d-vitamiinia.
Itseäni tämä auttoi hahmottamaan, mitä on hyvä vegaaninen ruokavalio. Seitanille, kun keksittäisiin useampi vaihtoehto... Koko elämäni kun olen ollut sekasyöjä, burgerista -jonka välissä on lihapihvi- luopuminen on melkein kaikista vaikeinta. Ja Fazerin sinistä ei voita mikään.
Olen joutunut perustelemaan eräälle kaverilleni sitä, miksi vegaaninen ruokavalio on hyvä vaihtoehto ja että se on terveellistä, eikä pelkästään rehuja. Kasvissyönnillä on paljon hyviä terveysvaikutuksia. Esimerkiksi painoindeksi on matalampi ja sydän- ja verisuonisairauksia ei juuri ole kasvissyöjillä, kolestroli on matalampi.Ja ajattele ystävä hyvä niitä eläimiä. Itsekkäästi aion kuitenkin jatkaa ainakin tietyllä tasolla eläinperäisen ruuan syöntiä. Punaisenn lihan voisi pääsääntöisesti korvata vain tietyllä metsästetyllä riistalla.
Nyt oli tiivistetty tietopaketti höystettynä omilla ajatuksillani. Mukavaa Tammikuuta!
maanantai 16. tammikuuta 2017
lauantai 7. tammikuuta 2017
Uusi vuosi, vanhat jutut
Vuosi vaihtui, hups vaan. Viime vuoteen mahtui isoja asioita, hauskanpitoa, kyyneleitä ja uusia ihmisiä. Osallistuin vegaanihaasteeseen ja lukuhaasteeseen, järjestelin työssäoppimismatkaa Espanjaan, olen edennyt opiskelussa niin paljon, että valmistun keväällä. Espanjasta sain uusia ystäviä, ihmisiä, joiden kanssa koin paljon ja joiden kanssa jaoin elämäni isoja asioita. He ovat ihmisiä, jotka ovat jakaneet kanssani iloja ja suruja, kipuja. Niin omasta elämästäni ja heidän elämästään. Viime vuoden aikana olen oppinut, että itsestään voi pitää huolta ja ajatella positiivisen kautta, ruoskimisen sijaan. Tänä vuonna aion toteuttaa sen.
Tänä vuonna haastan itseni sellaisiin asioihin, jotka tuottavat positiivisen lopputuloksen. Vegaanihaaste, ruokavalioni ja katsomukseni toivottavasti laajentuu, ruokavalio vaikuttaa toivottavasti myös oloon. Haastetta tuo koulu, joka päättyy toivottavasti valmistumiseen. Se haaste ei silti tule olemaan helppo, toivon vain että jaksan vielä tämän viimeisen kevään. Koulun käynti ei aina ole helppoa. Paitsi alla olevien lampaiden kanssa, jotka tuttavallisesti saivat nimet Hilary ja Donald. He liittyivät erääseen syksyn suureen projektiin joka toi stressiä opiskeluun ja elämään.
Tuokoon uusi vuosi toisi uuden alun,
se tuokoon sydämeen valon.
En usko uuteen alkuun, vuoden vaihtuessa. Aina voi luvata aloittaa alusta, aina voi antaa itselleen mahdollisuuden muuttaa jotain elämässään ja auttaa muita löytämään elämästään jotain hyvää, jotain säilyttämisen arvoista, rakastettavaa ja hienoa. Uusi vuosi ja uusi alku, aivan kuin edellinen vuosi olisi epäonnistunut? Koska sitä se ei itselläni ainakaan ollut. Jos oli raskasta, niin oli myös ihanaa. Espanjan matkan jälkeen olin monta viikkoa yskässä ja nuhassa, aina kun luulin että se meni ohitse, tuli se taas takaisin. Joulukuun alussa sairastin angiinan ja nyt vuoden vaihteessa viisaudenhammas oikutteli. Kävin monenmoisissa kokeissa -myös muihin vaivoihin ja epäilyksiin liittyen- ja aina määrättin buranaa tai antibiootteja. Muuten kaikki oli hyvin.
Taivaanrannasta nousee aurinko,
se valaiskoon polkusi jonka olet valinnut.
Näyttäköön myös sen,
että voit milloin vain
aloittaa uudelleen.
Olkoon voima ja henki kanssasi,
jotta jaksat valintojen
ja elämän kysymysten äärellä.
Valoa sinne missä on pimeää,
sinne auringon säteen lähetän.
Antakoon elämä mahdollisuuden
aloittaa alusta, jatkaa matkaa
kasvaa, murtua
ja yrittää sen jälkeen uudelleen.
Haasteet on tehty voitettavaksi,
ystävät auttajaksi,
elämä elettäväksi.
Elämää on laaksot ja luolat,
mutta myös
onnen ja rauhan tuojat.
Hyvää uutta vuotta toivottaa: Vilma
perjantai 2. joulukuuta 2016
Suomen kädentaidot-messut 2016
17. -19.11 oli Tampereella kädentaidot-messut, jossa kävijämäärä oli huimat 44 419 henkilöä.
Itse pääsin paikalle vain yhtenä messupäivänä, sunnuntaina. Tapasimme messujen merkeissä myös ystäväni Katin kanssa. Messuja on aina kivempi kiertää kimpassa.
Paljon oli taas nähtävää ja koettavaa. Yksi esiintyminen, mikä minun oli päästävä kuuntelemaan, oli Jukka Rintalan haastattelu. Mielestäni hän ansaitsee paikkansa yhtenä maan arvostetuimmista muotisuunnittelioista. Hänen iltapukunsa ovat mielettömän kauniita, mutta ei maalliseen makuun liian erikoisia. Hän viettää tänä vuonna 40-vuotis taiteilijajuhlaansa. Rintala kertoi, että asuistaan tehdään näyttäviä, että ne huuomattaisiin, hienosta, hyvästä materiaalista, suomalaisella osaamisella. Hienoimmaksi hetkekseen hän kertoi että kun saa ison työn tehtyä, ja huomaa että seuraava on jo tulossa. Että työllä on jatkumo.
Voi jos joskus olisi varaa Herran iltapukuun, tai edes johonkin hänen suunnitelemaansa vaatteeseen. Onneksi pian on itsenäisyyspäivänvastaanotto ja siellä näkee toivottavasti myös Rintalan pukuja.
Idealavalla kävin katsomassa yhden illan käsitöitä: tuunaa laukku. Riikka Malinen-Tyynelä esitteli kirjansa: vielä yksi laukku ja näytti esimerkkejä siitä, miten helpolla ja yksinkertaisesti voi saada laukulle uutta ilmettä, esimerkiksi hihanaa vaihtamalla tai helpoilla koristeilla koristelemalla, niinkuin kuvassa juuri on tehty. Hän oli ostanut esimerkkilaukut kirpputorilta.
Itse pääsin paikalle vain yhtenä messupäivänä, sunnuntaina. Tapasimme messujen merkeissä myös ystäväni Katin kanssa. Messuja on aina kivempi kiertää kimpassa.
Paljon oli taas nähtävää ja koettavaa. Yksi esiintyminen, mikä minun oli päästävä kuuntelemaan, oli Jukka Rintalan haastattelu. Mielestäni hän ansaitsee paikkansa yhtenä maan arvostetuimmista muotisuunnittelioista. Hänen iltapukunsa ovat mielettömän kauniita, mutta ei maalliseen makuun liian erikoisia. Hän viettää tänä vuonna 40-vuotis taiteilijajuhlaansa. Rintala kertoi, että asuistaan tehdään näyttäviä, että ne huuomattaisiin, hienosta, hyvästä materiaalista, suomalaisella osaamisella. Hienoimmaksi hetkekseen hän kertoi että kun saa ison työn tehtyä, ja huomaa että seuraava on jo tulossa. Että työllä on jatkumo.
Voi jos joskus olisi varaa Herran iltapukuun, tai edes johonkin hänen suunnitelemaansa vaatteeseen. Onneksi pian on itsenäisyyspäivänvastaanotto ja siellä näkee toivottavasti myös Rintalan pukuja.
Idealavalla kävin katsomassa yhden illan käsitöitä: tuunaa laukku. Riikka Malinen-Tyynelä esitteli kirjansa: vielä yksi laukku ja näytti esimerkkejä siitä, miten helpolla ja yksinkertaisesti voi saada laukulle uutta ilmettä, esimerkiksi hihanaa vaihtamalla tai helpoilla koristeilla koristelemalla, niinkuin kuvassa juuri on tehty. Hän oli ostanut esimerkkilaukut kirpputorilta.
Martoilla oli pisteellään punontaopetusta, umihimotekniikka, ja minäkin pääsin tekemään avaimenperän itselleni. Tekniikan voi opetella vaikka seuraavasta blogiosoitteesta http://arkistakauneutta.blogspot.fi/2016/02/kumihimo-tekniikka.html
Omat ostokseni olisivat voineet olla isommatkin, mutta jotain kotiinviemistä ja inspiraatiota löysin messuilta.
Lankaa, tottakai!
Askartelujuttuja, tottakai! Erilaiset paperilajitelmat ovat todella ihania ja käytännöllisiä.
Ja koska pöllöt on vaan niin söpöjä niin piti ostaa 1/2 metriä kangasta. En kyllä tiedä miksi, mutta oli pakko.
Yhtenä haluan nostaa esille yhden näytteilleasettajan, jonka tuotteet iskivät minulle lastenohjaajaopiskelijana suoraan sydämeen. Vinkee, aivan ihania dinosaurusheijastinliivejä ja -pipoja niin lapsille kuin aikuisille. Aivan huippuidea, heijastimen pitäminen voi olla hauskaa.
Käsityöharrastajalle nämä messut olivat kuin maanpäällinen taivas!
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
Luomisen... ja huomisen tuskaa
Heippa!
Olen hyvää vauhtia kotoutumassa takaisin Jyväskylään.Reilu viikko sitten perjantaina saapui lento Suomeen, ja kun astui ulos lentokoneesta Helsinki-Vantaan lentokentällä tuli kylmä ilma ja vesisade vastaan. Kamalaa! Olin siis Espanjassa työharjoittelussa, 7 viikkoa. Siellä oli lämmin ja aurinko porotti kahta päivää lukuunottamatta.
Vielä on ollut haastetta sopeutua takaisin tänne. Kylmyys tuntuu ylitsepääsemättömältä, ei ole vielä tajunnut kaivaa kaikkia talvivaatteita esille. Mutta onhan täällä omalla tavallaan kaunista nyt kun lunta hieman pyryttää. Tuntuu että ajatuskin kulkee paremmin kirpeässä ilmassa. Ajatukset on kuitenkin vielä vahvasti Espanjan auringon alla. Vaikka on ollut pakko tehdä kouluhommia, pyörii ajatukset vielä Espanjan tapahtumissa. Yritän vielä ymmärtää ja sulatella kaikkea kokemaani. Kasvoin niin paljon ammatillisesti ja myös ihmisenä. Jotenkin nyt osaa olla stressaamatta asioista, koska tietää että ne hoituvat myös vieraalla kielellä. Lasten ohjaus, ruuan tilaaminen, vieraiden ihmisten tapaaminen...
Olen aina yrittänyt pärjätä huolieni ja asioideni kanssa yksin, mutta nyt oli pakko opetella jakamista ja avoimuutta. Kämppikseni vaativat, että on kerrottava asioista jotka painavat mieltä. Monet itkut sitten itkettiinkin yhdessä. Sen jälkeen oli helppo myös nauraa ja pelleillä. (Se asia minkä minä osaan paremmin kuin hyvin). Asia mitä nyt yritän opetella, on sekin lähtöisin Espanjasta. Ajatus, minkä sanoi minulle eräs pappi, ja jota olen nyt pohtinut ja todennut, että hän oli aivan oikeassa. Mitä auttaa itsesi soimaaminen ja ruoskiminen asioista joille ei enää voi mitään ja jotka eivät olleet riippuvaisia sinusta tai sinun tekemisestäsi. Itsesi ruoskiminen missään asiassa. Aloin miettimään, etää ei mitään. Sillä en saa tehtyä tekemättömäksi tai sillä en saa muutettua omia ominaisuuksiani. Se ehkä ajaa minua eteenpäin, mutta se ei ehkä ole se tapa millä voin kasvaa ja oppia parhaiten.
Nyt olen todennut, että aurinko paistaa harmaiden pilvienkin takaa ja valaisee. Nyt on ollut aivan uusi opettelu itseni kanssa. Positiivisessä mielessä. En muista milloin olisin voinut näin hyvin, vaikka kaapeissani on edelleen isojakin mörköjä, jotka välillä kummittelevat.
Näihin kuviin näihin tunnelmiin, mukavia pakkaspäiviä! (aurinkoisia päiviä Espanjaan) <3
Olen hyvää vauhtia kotoutumassa takaisin Jyväskylään.Reilu viikko sitten perjantaina saapui lento Suomeen, ja kun astui ulos lentokoneesta Helsinki-Vantaan lentokentällä tuli kylmä ilma ja vesisade vastaan. Kamalaa! Olin siis Espanjassa työharjoittelussa, 7 viikkoa. Siellä oli lämmin ja aurinko porotti kahta päivää lukuunottamatta.
Vielä on ollut haastetta sopeutua takaisin tänne. Kylmyys tuntuu ylitsepääsemättömältä, ei ole vielä tajunnut kaivaa kaikkia talvivaatteita esille. Mutta onhan täällä omalla tavallaan kaunista nyt kun lunta hieman pyryttää. Tuntuu että ajatuskin kulkee paremmin kirpeässä ilmassa. Ajatukset on kuitenkin vielä vahvasti Espanjan auringon alla. Vaikka on ollut pakko tehdä kouluhommia, pyörii ajatukset vielä Espanjan tapahtumissa. Yritän vielä ymmärtää ja sulatella kaikkea kokemaani. Kasvoin niin paljon ammatillisesti ja myös ihmisenä. Jotenkin nyt osaa olla stressaamatta asioista, koska tietää että ne hoituvat myös vieraalla kielellä. Lasten ohjaus, ruuan tilaaminen, vieraiden ihmisten tapaaminen...
Olen aina yrittänyt pärjätä huolieni ja asioideni kanssa yksin, mutta nyt oli pakko opetella jakamista ja avoimuutta. Kämppikseni vaativat, että on kerrottava asioista jotka painavat mieltä. Monet itkut sitten itkettiinkin yhdessä. Sen jälkeen oli helppo myös nauraa ja pelleillä. (Se asia minkä minä osaan paremmin kuin hyvin). Asia mitä nyt yritän opetella, on sekin lähtöisin Espanjasta. Ajatus, minkä sanoi minulle eräs pappi, ja jota olen nyt pohtinut ja todennut, että hän oli aivan oikeassa. Mitä auttaa itsesi soimaaminen ja ruoskiminen asioista joille ei enää voi mitään ja jotka eivät olleet riippuvaisia sinusta tai sinun tekemisestäsi. Itsesi ruoskiminen missään asiassa. Aloin miettimään, etää ei mitään. Sillä en saa tehtyä tekemättömäksi tai sillä en saa muutettua omia ominaisuuksiani. Se ehkä ajaa minua eteenpäin, mutta se ei ehkä ole se tapa millä voin kasvaa ja oppia parhaiten.
Nyt olen todennut, että aurinko paistaa harmaiden pilvienkin takaa ja valaisee. Nyt on ollut aivan uusi opettelu itseni kanssa. Positiivisessä mielessä. En muista milloin olisin voinut näin hyvin, vaikka kaapeissani on edelleen isojakin mörköjä, jotka välillä kummittelevat.
Näihin kuviin näihin tunnelmiin, mukavia pakkaspäiviä! (aurinkoisia päiviä Espanjaan) <3
perjantai 7. lokakuuta 2016
En ole koskaan...
Hola, täältä auringosta.
Täällä kaukomailla ollessa tulee mietittyä ystävien kanssa vietettyjä hetkiä. Luokkakavereiden kanssa pelattiin en ole koskaan-peliä, jonka monet tuntevat juomapelinä, mutta me pelasimme ilman juomia. Tarkoituksena siis kertoa itsestään asia jota ei ole koskaan tehnyt ja jos joku on niin ottaa huikan tai tekee muuta sovittua.
Ajattelin soveltaa peliä blogiin ja kertoa joitakin asioita joita en ole koskaan tehnyt.
En ole koskaan...
1. ... käyttänyt huumeita
Enkä aio!
2. ...käynyt laskettelemassa
3. ....Opiskellut yliopistossa
Mutta ehkä joskus
4. ...juossut/kävellyt maratonia
Mutta pyöräillyt kylläkin
5. ... saanut ruokamyrkytystä
Edes ulkomailla, vaikka aina ei ole tiennyt mitä syö.
6. ... pitänyt korkeista paikoista
Olen kiivennyt eiffel-torniin, mutta se ei ollut nautinto...
7. ...pitänyt siivoamisesta
Se täytyy silti tehdä
8. ... ratsastanut
Siskoni harrastaa ratsastusta, mutta minä en ole innostunut. Olen ollut hevostalutuksessa kylläkin.
9. ... voinut lopettaa haaveilua
Se on elämän suola ja motivaatio.
10. ... kieltäytynyt hyvästä lasillisesta viiniä, hyvästä kirjasta tai hyvästä seurasta
En ainakaan myönnä että olisin.
11. ... kyllästynyt leikkimiseen
Sisäinen lapseni ei koskaan kasva isoksi, eikä tarvitsekkaan. Elämässä on mukavinta, jos pystyy ottamaan asioita vastaan kuin lapsi, ihmetellen, huumorilla. Siksi kai lähdin opiskelemaan tätä alaa, että saa olla aikuinen, mutta silti lapsi.
12. ... katunut sitä että muutin 18-vuotiaana pois kotoa
Joskin nykyään pummailen siellä enemmän... Se oli näyttö itselle että minä pärjään, minä osaan. Välit kotiväkeen paranivat muuton jälkeen ja sain enemmän kaivattua omaa rauhaa.
13. ...pelannut minigolfia
Tyttöjen kanssa pitäisi joku ilta mennä, vähän jo jännittää.
14. ...ollut kovin pitkäjänteinen
Keskittymiskykyni on äärettömän huono, ellei kyse ole hyvästä romaanista. Ärsyttää kun ei jaksaisi keskittyä lukemaan pitkiä asiapitoisia tekstejä. Lukiossa se näkyi siinä että kokeisiin lukeminen oli
vaikeaa, ja välillä tunneilla keskittyminenkin.
15. ... ollut niin vahva, kuin mitä nyt, enkä ole koskaan tarpeeksi kiitollinen siitä mitä minulla nyt on.
Pystyttekö samaistumaan mihinkään. Aurinkoista syksyä!
Se on elämän suola ja motivaatio.
10. ... kieltäytynyt hyvästä lasillisesta viiniä, hyvästä kirjasta tai hyvästä seurasta
En ainakaan myönnä että olisin.
11. ... kyllästynyt leikkimiseen
Sisäinen lapseni ei koskaan kasva isoksi, eikä tarvitsekkaan. Elämässä on mukavinta, jos pystyy ottamaan asioita vastaan kuin lapsi, ihmetellen, huumorilla. Siksi kai lähdin opiskelemaan tätä alaa, että saa olla aikuinen, mutta silti lapsi.
12. ... katunut sitä että muutin 18-vuotiaana pois kotoa
Joskin nykyään pummailen siellä enemmän... Se oli näyttö itselle että minä pärjään, minä osaan. Välit kotiväkeen paranivat muuton jälkeen ja sain enemmän kaivattua omaa rauhaa.
13. ...pelannut minigolfia
Tyttöjen kanssa pitäisi joku ilta mennä, vähän jo jännittää.
14. ...ollut kovin pitkäjänteinen
Keskittymiskykyni on äärettömän huono, ellei kyse ole hyvästä romaanista. Ärsyttää kun ei jaksaisi keskittyä lukemaan pitkiä asiapitoisia tekstejä. Lukiossa se näkyi siinä että kokeisiin lukeminen oli
vaikeaa, ja välillä tunneilla keskittyminenkin.
15. ... ollut niin vahva, kuin mitä nyt, enkä ole koskaan tarpeeksi kiitollinen siitä mitä minulla nyt on.
Pystyttekö samaistumaan mihinkään. Aurinkoista syksyä!
perjantai 23. syyskuuta 2016
Hei!
Ehkä on aika palata myös tämän blogin äärelle ja kertoa kuulumisia. Tätä blogia on tullut päivitettyä vähän viimeaikoina. Välillä mietin pitäisikö lopettaa, kun ei aktiivisesti bloggaa. Postausideat vain ovat olleet vähissä. Tai sitten olen liian kriittinen.
Nyt parantelen itseäni flunssasta täällä espanjan asunnolla ja pohdin meneekö viikonlopun suunnitelmat omalta osaltani uusiksi. Tarkoituksena oli käydä kiertelemässä Malagassa ja retkeilemässä vuorilla. Kun lähdin Suomesta, ajattelin että ihanaa seitsemän viikkoa Espnjassa... Ajatuksissa ei käynyt että työnteko on raskasta huvia ja lapsilta voi napata jonkun flunssan.
Viime viikonloppuna kävimme fuengirolassa eläintarhassa, bioparcissa. Oli tosi mukava, enemmän puisto kuin tarha. Siellä oli todella eksoottisiakin eläimiä, tai siis sellaisia joita ei Suomessa näe eläintarhassa. Oli krokotiilejä, erikoisia lintuja, matelijoita ja apinoita.
Kaksi viikkoa täällä on mennyt kuin siivillä. Ei haluaisi ajatellakkaan että enää on vain viisi viikkoa jäljellä. Käykää lukemassa tarkemmin millaista on ollut työssäoppimassa osoitteesta www.mullamenolippuon.blogspot.fi
Täällä on ollut yllättävän helppo olla, vaikka kaikki on uutta ja erilaista. Ei ole tukiverkkoa lähellä, ei ole tuttuja katuja, ruokia ja tuoksuja. Jokainen päivä on niin erilainen. Ihanaa kun ei ole samat rutiinit vaan voi tapahtua myös jotain yllättävää.
Ehkä on aika palata myös tämän blogin äärelle ja kertoa kuulumisia. Tätä blogia on tullut päivitettyä vähän viimeaikoina. Välillä mietin pitäisikö lopettaa, kun ei aktiivisesti bloggaa. Postausideat vain ovat olleet vähissä. Tai sitten olen liian kriittinen.
Nyt parantelen itseäni flunssasta täällä espanjan asunnolla ja pohdin meneekö viikonlopun suunnitelmat omalta osaltani uusiksi. Tarkoituksena oli käydä kiertelemässä Malagassa ja retkeilemässä vuorilla. Kun lähdin Suomesta, ajattelin että ihanaa seitsemän viikkoa Espnjassa... Ajatuksissa ei käynyt että työnteko on raskasta huvia ja lapsilta voi napata jonkun flunssan.
Viime viikonloppuna kävimme fuengirolassa eläintarhassa, bioparcissa. Oli tosi mukava, enemmän puisto kuin tarha. Siellä oli todella eksoottisiakin eläimiä, tai siis sellaisia joita ei Suomessa näe eläintarhassa. Oli krokotiilejä, erikoisia lintuja, matelijoita ja apinoita.
Kaksi viikkoa täällä on mennyt kuin siivillä. Ei haluaisi ajatellakkaan että enää on vain viisi viikkoa jäljellä. Käykää lukemassa tarkemmin millaista on ollut työssäoppimassa osoitteesta www.mullamenolippuon.blogspot.fi
Täällä on ollut yllättävän helppo olla, vaikka kaikki on uutta ja erilaista. Ei ole tukiverkkoa lähellä, ei ole tuttuja katuja, ruokia ja tuoksuja. Jokainen päivä on niin erilainen. Ihanaa kun ei ole samat rutiinit vaan voi tapahtua myös jotain yllättävää.
tiistai 6. syyskuuta 2016
Aurinkoon
Hyvää aurinkoista päivää!
Ulkona sataa, mutta mieleni on tällä hetkellä aurinkoinen. En voi olla pohtimatta myös tässä blogissa tulevaa espanjan vaihtoa. Lähtö alkaa olla jo niin lähellä. Muistakaa käydä seuraamassa myös puhtaasti vaihtoon liittyvää blogiani osoitteessa https://mullamenolippuon.blogspot.fi/
Lähtöön on enää muutama päivä ja perhosia alkaa olla pikkuhiljaa vatsassa. Onko kaikki asiat varmasti hoidossa ja onko huomioinut nyt kaiken tarvittavan. Eniten varmaankin jännittää se, kuinka pärjää paikallisella kielellä ja se mitä jos jotain sattuu... Mielessä pyörii mitä voisi sattua, ja tapahtuuko se mitä eniten pelkään. Kuitenkin nämä ajatukset ovat niin olemattomia, että ne eivät juuri vaivaa mieltä. Enemmän ajattelen tässä vaiheessa sitä kuinka kiva on lähteä, ja että on mukana ystävä johon voi luottaa. Toisaalta ajatus siitä että ei nää luokkakavereita seitsemään viikkoon, ei ole kiva, vaikka onhan kesälomakin pidempi, mutta kun se oli jo. Tuntuu, että luokkakaveritkin ovat innoissaan siitä että olemme lähdössä. He saavat olla seitsemän viikkoa rauhassa.
Tänään saimme koululta lainaan iPadit, niillä on helppo pitää yhteyttä Suomeen, päivittää kuulumisia blogiin, tehdä koulutehtäviä ja ottaa kuvia.
Tällä viikolla on muistuteltu kaveria siitä että olen tulossa hänen sohvalleen yöksi, etsitty lentoliput s-postista ja vietetty aikaa kavereiden kanssa ja henkisesti valmistauduttu lähtöön. Huomenna on viimeinen päivä koulussa ennen lähtöä.
Mukavaa päivää kaikille!!!
Ulkona sataa, mutta mieleni on tällä hetkellä aurinkoinen. En voi olla pohtimatta myös tässä blogissa tulevaa espanjan vaihtoa. Lähtö alkaa olla jo niin lähellä. Muistakaa käydä seuraamassa myös puhtaasti vaihtoon liittyvää blogiani osoitteessa https://mullamenolippuon.blogspot.fi/
Lähtöön on enää muutama päivä ja perhosia alkaa olla pikkuhiljaa vatsassa. Onko kaikki asiat varmasti hoidossa ja onko huomioinut nyt kaiken tarvittavan. Eniten varmaankin jännittää se, kuinka pärjää paikallisella kielellä ja se mitä jos jotain sattuu... Mielessä pyörii mitä voisi sattua, ja tapahtuuko se mitä eniten pelkään. Kuitenkin nämä ajatukset ovat niin olemattomia, että ne eivät juuri vaivaa mieltä. Enemmän ajattelen tässä vaiheessa sitä kuinka kiva on lähteä, ja että on mukana ystävä johon voi luottaa. Toisaalta ajatus siitä että ei nää luokkakavereita seitsemään viikkoon, ei ole kiva, vaikka onhan kesälomakin pidempi, mutta kun se oli jo. Tuntuu, että luokkakaveritkin ovat innoissaan siitä että olemme lähdössä. He saavat olla seitsemän viikkoa rauhassa.
Tänään saimme koululta lainaan iPadit, niillä on helppo pitää yhteyttä Suomeen, päivittää kuulumisia blogiin, tehdä koulutehtäviä ja ottaa kuvia.
Tällä viikolla on muistuteltu kaveria siitä että olen tulossa hänen sohvalleen yöksi, etsitty lentoliput s-postista ja vietetty aikaa kavereiden kanssa ja henkisesti valmistauduttu lähtöön. Huomenna on viimeinen päivä koulussa ennen lähtöä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)