Miten yhdistää työ ja opiskelu?

Heippa! Nyt kun koulu on ohi ja lähihoitajan paperit ovat postissa tulossa, ajattelin tulla kertomaan opiskeluajastani. 

Mitä koulun käynti töiden ohella/oppisopimuksella minulta vaati ja mitä kaikkea se on opettanut. 

1. Kalenterin käyttöä

Kalenteri auttoi minua jäsentämään tehtävien määrää ja niihin käytössä olevaa aikaa. Kun kalenterista näki työvuorot, koulupäivät ja deadlinet, oli helpompi suunnitella milloin tehtäviä oli mahdollista tehdä. Ja kun laitoin ylös myös ajat tehtävien teolle, ne tuli helpommin myös tehtyä.  

2. Päättäväisyyttä

Varsinkin nyt loppuvaiheessa, kun alkoi oppisopimuksen voimassaolopäivä lähestyä, löysin itsestäni päättäväisen puolen. Olen todella mukavuudenhaluinen, joten jos vaihtoehtona oli tehtävien teko tai netflix, voitte arvata kumpi voitti... Ja tietysti työpäivä myös verotti, aina ei vaan jaksanut. Vaikka kuinka oli suunnitellut sen kalenteriin. Päättäväisyyttä tarvittiin ja sitä jouduin myös opettelemaan. 

3. Ympäristön muokkausta

Itse huomasin, että kotona on kaikkein vaikein keskittyä opiskeluun. Joten opiskelin paljon kirjastossa töiden jälkeen tai viikonloppuisin. Ja se auttoi, ei häirinnyt kotityöt, ei netflix. Tämä siis ennen koronaa. Koronan vaikutukset opiskeluun huomasi tehtävien teossa. Vauhti hidastui, motivaatio katosi pikkuhiljaa. Ennen kuin totesin että nyt on pakko sulkea kaikki ylimääräinen pois mielestä. Töiden ja opiskelun lisäksi... 

4. Yhteistyötä töissä

Eniten kaikkea uutta olen oppinut juuri töissä. Kun olen päässyt tekemään työkavereiden ohjaamana/neuvomana erilaisia hoitotoimenpiteitä. Tarvittaessa sain myös ylimääräisiä vapaapäiviä että sain tehtyä kirjallisia tehtäviä. Tietysti niihin oli tarjolla myöskin apua töiden kautta. Joustoa siis vaati molemmin puolin. Koulupäiviä minulla ei kovin paljoa ollut näin oppisopimusopiskelijana. Ne oli karsittu minimiin. Ja tietysti sain paljon myös hyväksilukua aikaisempiin opintoihin liittyen. Olen siis valmistunut 2017 lastenohjaajaksi ja nyt erikoistuin lapsiin ja nuoriin. 

5. Keskustelu

Tärkeäksi koin että opiskelusta pystyi puhumaan niin töissä ja koulussa. Kouluryhmän kanssa oli WhatsApp-ryhmä. Minähän en kuulunut kiinteästi oikein mihinkään ryhmään, mutta sain onneksi kavereita kaikista ryhmistä ja pääsin hyvin mukaan. Aina oli joku keneltä kysyä. Tietysti myös läheisten kanssa tuli käytyä asioita läpi. Äitini ja eräs ystäväni ovat myös lähihoitajia, niin heiltä pystyi myös kysymään ja pohtimaan asioita. Opettajia oli välillä vaikea tavoittaa, mutta silti heiltäkin sai lopulta vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. 

Eniten pohditutti koko opiskeluajan, se miten saa opiskelun, työt ja arjen rullaamaan. Koin että oli tärkeä keskustella myös ulkopuolisen kanssa. Koska se tuotti itselleni harmaita hiuksia. Kun kaikkea ei meinannut jaksaa. 

Näihin ajatuksiin. Onnea tämän kevään/kesän valmistuneille! 

Kanavuori 11.4.2020

Heippa!

Me olemme ystäväni kanssa pitkään puhuneet luontopolkujen kiertämisestä täällä Jyväskylän seudulla. Pääsiäisenä lähdimme kiertämään ensimmäisen luontopolun. Kohteeksi valikoitui kanavuoren luontopolku Vaajakoskella. Reitillä on pituutta 3.4 kilometriä. Alun nousu oli melkoisen jyrkkä. Kyllä siinä meinasi usko loppua. Nousun varrella oli portaita ja köysikaiteita helpottamassa nousua.

Alun kivisen ja louhikkoisen osuuden jälkeen reitti oli helppokulkuista ja vuoren laelta näkikin kauas. Vaajakosken keskustan talot kohosivat uljaana horisontissa.

Aurinko paistoi pilvien takaa silloin tällöin ja metsä virkisti mieltä. Itse kaipaan yhteyttä luontoon ja mikäs sen parempi paikka olla luonnossa kuin luontopolku. Näin kaupunkilaisena.

Laskeuduttuamme alas luontopolulta toisesta päästä oli laskeutuminen hieman helpompaa. Rinne ei ollut niin jyrkkä ja kivikkoinen. Me hieman oikaisimme, eli emme menneet reitti ihan kokonaan ympäri.

Lisää kokemuksia luontopoluista tulossa. 

Hei hei mitä kuuluu

Hei!

Ihanaa, jos juuri sinä olet päätynyt lukemaan tätä postausta. Opiskelun takia viime syksy ja kuluva kevät on ollut todella kiireinen ja uuvuttava. Loppu kuitenkin häämöttää, viimeinen rutistus on käynnissä. Kaiken kiireen ja kaaoksen keskellä olen tietoisesti jättänyt blogin päivityksen, ja odottanut sitä hetkeä kun elämässä olisi jotain muutakin kuin työ ja opiskelu. Mutta nyt jo uskallan kääntää ajatuksia takaisin taajuuksille. 

Nyt keväällä opiskelun ja työnteon vastapainona on päässyt ulkoilemaan. Pääsiäisenä kävimme kiertämässä Kanavuoren luontopolun Jyväskylässä. Alun kivikkoinen ja jyrkkä nousu kävi kunnon päälle, mutta kipuaminen kannatti. Maisemat olivat hienot. Muitakin luontopolkuja on tullut kierrettyä, niistä on tarkoitus kirjoittaa vielä lisää. 

Huhtikuu ja osa toukokuusta menee muuten opiskellessa, vielä olisi pari isompaa juttua tekemättä, mutta sitten kaikki on valmista. Kesällä saan nauttia ensimmäisestä kokopitkästä kesälomasta. Harmi vain, kun suunnitelmia on hankala tehdä vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Odotan lomaa kuitenkin todella paljon. Jatkuva töissä suojautuminen ja ylimääräinen varovaisuus on melko raskasta. 

Mutta mukavaa huhtikuun loppua! 

Elämääni runona

Kuuntelen sateen ropinaa peltikattoon.
Mietin, on myrskyistä selvitty.
Veteen sekoittuvat kyyneleet.
Polku märkä, mä liukastuin.
Mahalaskua, monta vuotta.

Taas uppoudun yöhön pimeään,
istun tunteja ikkunassa.
Pelkään tän hetken katoavan,
kun kerran nään kauneuden
joka saa minut pakahtumaan. 

Sitä tuskaa voi käsin koskettaa,
kun tajuan tätä en voi säilyttää.
Pisara pisaralta vesi pyyhkii värit pois.
Ja aika pysähtyy.

Tämä on kirjoiteetu jokunen vuosi sitten, se tuli vastaan kun selasin vanhoja vihkojani. Jotenkin mieleeni muistui mitä olen tuohon runoon halunnut säilyttää, ja millaisessa elämäntilanteessa olen ollut. 

Kuinka ihania kesäillat ovat joskus olleet. Nykyään ei tule pysähdyttyä luonnon ja sen kauneuden äärelle niin usein, varsinkaan iltaisin. Vaikka  sitä mieli ehkä kaipaisi. Mutta sitä vaan menee tässä elämässä sellaisessa putkessa, suorittaa ehkä liiankin paljon.

Mistä kaikesta koetusta saakin olla kiitollinen, niin hyvistä kuin huonoista asioista. Kaikki ne on kasvattaneet. No joo, kuulostaa kliseeltä. Mut hei, on niissä jotain totuuttakin.  

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

Suomipop Jyväskylä 2019

Suomipop- festivaali 2019, Jyväskylä.

Ensimmäiset Suomipop-festivaalit koettu, edellisistä festareista on aikaa jo 6-vuotta. Mihin aika on mennyt.

Tänä vuonna sain lomaa töistä juuri oikeaan aikaan. Sain seuraksi kaksi hyvää ystävääni, jotka majoittuivat luonani. Tästä meidän oli helppo liikkua Lutakkoon ja takaisin.

Day 1 -Torstai

Ystäväni saapuvat ja käymme yhdessä kaupassa hakemassa evästä muutamaksi päiväksi. Sen jälkeen tulemmekin jo valmistautumaan ensimmäiseen festaripäivään. Meikkailimme ja neuvottelemme siitä mitä esiintyjiä tänään olisi kiva nähdä ja ketä voi ehkä seurata sivummalta.

Torstaina kuutelimme neljä esiintyjää oikeastaan kokonaan. Chisu, Ville Valo & agents, Jvg ja Apulanta. Näistä Jvg:n ja Apulannan olen nähnyt livenä aiemmin. Ja molemmat esiintymiset täyttivät odotukset. Molemmat esittivät täyslaidallisen hittejä, mikä ei tietysti yllättänyt, niitähän löytyy.
Ville Valo ja Agents eivät myöskään olleet pettymys, Ville Valon karisma ja ääni on uskomaton! Myöskään Chisu ei jättänyt kylmäksi, vaikka osa biiseistä olikin itselleni vieraita. Chisusta olen tykännyt ihan sieltä hänen uransa alkuajoista lähtien, mutta viimeaikoina seuraaminen on jäänyt vähemmälle. Harmi, koska musiikki kuulosti edelleen hyvältä. Mutta tähän tulee nyt muutos. Huippua oli päästä kuulemaan hänet vihdoinkin livenä!

Ismo Alankoa, Ellinooraa ja Raskasta suomipoppia kuuntelimme hetken aikaa. Ehkä vielä joskus koko keikan ajan. Mutta nyt oli pakko istua välillä ja käydä laulamassa autokaraokea hengailualueella. Autokaraoke oli huippua, karaokea autossa, missä ulkopuolella olevat eivät kuule mitään ja saat vetää häpeilemättä, tunteella ja täysiä. Hengailualueella oli kaikkea muutakin tekemistä, benji-hyppy mahdollisuus, joitakin huvipuistolaitteita, lävistysrekka, istumapaikkoja sekä aivan perinteinen karaoketeltta. Istumapaikkoja olisi ehkä saanut olla hieman vielä enemmän ja karaoketeltan olemassaoloa ehkä hieman kummaksuimme. Lisäksi, jos olisi halunnut kuunnella esiintyjiä sieltä käsin, karaoketeltta vei puolet kuuluvuudesta, jos vapaa istumapaikka löytyi turhan läheltä.


Day 2 -perjantai

Perjantaina meille tärkeimmät artistit olivat Laura Voutilainen, Kaija Koo ja Bomfunk MC´s.
Näistä kolmesta kenenkään keikalla en ole ollut aiemmin. Laura Voutilaisen lavaesiintyminen oli ihanan energistä ja se starttasi päivämme hienosti. Bomfunk MC´s oli mielenkiintoista ja ainutkertaista nähdä livenä. Vaikka en sen tyylisestä musiikista paljoa perusta, mutta menevä, energinen esiintyminen ja illan lopetti heidän hittinsä freestyler.

Ennen Kaija Koon esiintymistä kävimme kaverini kanssa hyppäämässä benji-hypyn. Aika hullua! Edellisenä päivänä olimme puoli vakavissamme puhuneet asiasta, ja tänään vain menimme ja toteutimme sen. Vasta kun kori lähti ylös alkoi epäilyttämään. Minä pelkään korkeita paikkoja aivan hulluna, joten tämä oli iso juttu. Onneksi pääsimme ilman jonotusta suoraan suorittamaan hypyn. Hieman tärisi jalat hypyn jälken, mutta mahtava fiilis oli, että uskalsin sen tehdä. Yksin ei olisi tullut
mieleenkään.

Pian sen jälkeen olikin Kaija Koon vuoro esiintyä. Kaijan karisma ja esiintyminen olivat aivan huippuluokkaa. Tanssijalkaa vipatti ja silmät oli naulittuna taustatanssijoihin. Mutta ei jättänyt minua kylmäksi. Myös kitaristi veti katseita puoleensa, taidokkaalla soittamisella ja olemuksellaan.

Eppu Normaali, Sanni, Juha Tapio ja Lauri tähkä olivat sellaisia, joita kävimme hetken seuraamassa, mutta muuten olimme hengailualueella ja kävimme syömässä. Lauri Tähkän olin tuosta jukosta nähnyt aiemmin, vielä kun hän keikkaili Elonkerjuun kanssa. Hyvältä vaikutti meno edelleen.

Day 3 -lauantai

Lauantaina hieman aamulla silmät painoivat, mutta hyvin lähti käyntiin kolmaskin päivä. Ensimmäinen esiintyjä ketä kävimme kuuntelemassa oli Neljä Ruusua. Bändi jolta tietää useita biisejä, vaikka ei niin aktiivisesti kuuntelisikaan. Kuitenkin sellainen, jota voisi kuunnella vielä enemmän!
Lauantain toinen artisti oli Vesta. Oli huippua nähdä Vesta livenä, koska häntä ei voi kun ihailla omalaatuisesta, ihanasta tyylistä ja upeista sanoituksista. Ehkä paremmin olisi itslle toiminut pienemmässä tilassa. Mutta silti aika cool!
Ellipsiä kuuntelimme hengailualueella ja Kolmatta naista kävimme hetken kuuntelemassa. He olivat sellaisia, joita halusimme kuunnella hetken aikaa ja sitten käydä mahdollisesti syömässä.

Illan kaksi viimeistä esiintyjää olivat sellaisia joita olin odottanut, en ehä eniten, mutta paljon. Vesala ja Popeda. Vesalan lavashow oli huippu, screenien käyttö, lavan käyttö, ja se kuinka kivasti hän otti yleisön myös vaikka oli itsekkin instrumentin takana.

Popedan esiintyminen oli taattua laatua, hittiä hitin perään. Suurella energialla ja popedamaisella rääviydellä. Popedan olen nähnyt moneenmoneen otteeseen, mutta aina on kiva mennä keikalle. Costellon kitarataiteilua on aina ilo seurata. Ja suurena Costello-fanina osaan valita aina puoleni yleisöstä. Yleisöstä katsoen lavan oikea reuna on paras. Costellon soolokeikoillakin käyneenä voin sanoa, että on se aika veikeä kaveri.  Lavalle pääsi myös Paten tytär ja Costellon poika, Popeda lives forever! Festareita ei olisi voinut paremmin päättääkään. 

Mitä mulle kuuluu?

Heippa ja mukavaa kesää!

Täällä blogin puolella on ollut pitkä hiljaisuus. Kevät on ollut sen verran vauhdikas, että yksinkertaisesti en ole ehtinyt tänne päivittelemään.

Keväällä olin mukana teatterissa, joka oli draamakasvatusta opiskelevan ohjaajamme Marin koulutyö ja esikoisohjaus. Kevään aikana pohdimme kohtaamista ja kohtaamattomuutta ja esitys kantoikin nimeä kohtaamattomat. Mukavaa oli tulla kohdatuksi ja yrittää kohdata. Roolihahmoni Raili on taitelija, joka rakastaa lumiukkojen rakentamista. Lumiukot ovat hänen ystäviään. Hän joutui kuitenkin tukkanuottasille naapurin kiireisen perheenäidin ja työssäkäyvän Birgitan kanssa, tämän ajettua Railin lumiukon päältä. Railin lähimpiin ihmissuhteisiin kuului myös Tytti, pieni koululainen, joka yritii auttaa Railia ja Birgittaa sopimaan riitansa.

Huhtikuussa aloitin oppisopimusopiskelun. Lähoitajaksi olisi tavoite valmistua Huhtikuussa 2020.

Työ ja koulu on loppukevään ja alkukesän vienyt hyvin paljon aikaa ja energiaa. Ei ole mikään helpoin yhtälö saada  vuorotyö ja koulutehtävät sopimaan kalenteriin, nipistämättä esimerkiksi yöunista.

Kesäkuun alussa tein ystävieni kanssa päiväreissun Hankoon. Yksi meistä asuu Helsingissä, niin majoituimme hänen luonaan ja ajelimme siitä yhdessä maamme eteläisimpään kuntaan. Kävimme tutustumassa vesitorniin, kävelimme rannalla ja kiersimme rakkauden polun. Rakkauden polulla saimme nähdä hiidenkirnun ja sota-aikaisia rakennelmia. Kävimme myös syömässä Bravas Pinchos y vinos-ravintolassa  ja kahvilla cafe Konttorissa. Molemmista pidimme oikein kovasti, tunnelma kohdillaan, palvelu oli hyvää ja syömiset ja juomiset hyviä. Erityisesti pidimme Bravaksen burgereista.

Nyt kesän aikana olen ehtinyt käymään muutamalla keikallakin, niin Orivedellä, kuin Jyväskylässäkin. Jyväskylässä musiikillaan ilahdutti Ilta. Orivedellä taas Klamydia, Leewings ja Oskari Salama. Ensi viikolla odottaakin Suomipop-festarit Jyväskylässä.

Ja viikon loma!!!

Alkuvuoden ajatuksia

Vuotta 2019 on kulunut jo pitkälle toista kuukautta. Periaatteessa mikään ei ole muuttunut, töitä riittää ja talvi koettelee niin kuin aiemminkin. Kuitenkin tämä vuosi on ollut nyt jo erilainen. Tiedän, että tämä vuosi on hiljaisempi, kuin mitä viime vuosi oli. Ei ole tulossa isoja juhlia, häitä tai syntymäpäiviä, joita pitäisi olla suunnittelemassa kuukausia etukäteen.

Olen tehnyt suunitelmia keväälle ja koko vuodelle. Mutta suurin lupaus, mitä olen tehnyt itselleni tälle vuodelle, on se, että annan aikaa enemmän itselleni ja niille asioille mistä nautin. Tajusin viime vuonna sen, mitä on taiteilu vuorotyön, harrastusten ja ystävien kanssa. En enää halua sellaista tilannetta, missä kalenteri on täynnä puolelle vuodelle eteenpäin, vaikka siellä olisikin ystävien tapaamista hauskanpidon, suunnittelun ja oleilunkin merkeissä. Se tunne, kun huomaa että minä en jaksaisi tavata ystäviäni, en jaksaisi tehdä kotitöitä, en jaksaisi välttämättä käydä töissä. Se on pysäyttävää. Kun ainoat vapaat hetket menivät netfliksin tuijotteluun ja viikoista ja päivistä suoriutumiseen. Silloin tajusin kuinka tärkeää on se, että on vapaita viikonloppuja , jolloin saa olla koko päivän yövaatteissa, katsella elokuvia, lukea kirjoja, tehdä käsitöitä tai palapeliä, käydä kävelyllä jne. Ystävien tapaaminen ja heidän kanssaan vietetty aika on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on myös itsensä kanssa vietetty aika.

Erään kaverini kanssa tehtiin suunitelma, jonka tavoitteena on kevään aikana kiertää kaikki kirkot täällä Jyväskylässä. Niitä kertyi aika paljon, joten aloitimme nyt tammikuussa Korpilahdelta, Keljonkankaalta ja Huhtasuolta. Kiertuemme jatkuu kevään aikana vielä Palokkaa, Keltinmäkeen, Kortepohjaan, Tikkakoskelle, Kuokkalaan, Taulumäkeen ja Vaajakoskelle.
Kirkkokiertueen lisäksi suunitteleen pitkää viikonloppumatkaa Unkariin. Ystäväni lähti sinne vaihtoon ja tavoitteena olisi käydä hänen luonaan siellä. Olen kyllä innoissani, matkustaessa saa ainakin kunnon irtioton arjesta ja oppii näkemään asiat laajemmin.

Alkuvuonna olen viettänyt aikaa jo ystävieni kanssa täällä Jyväskylässä. Monet ystäväni kauempaakin ovat ehtineet jo vierailulle. Nyt viikonloppuna olimme keilaamassa lukioaikaisten ystävieni kanssa. Heidän kanssaan on parasta, kun juttu jatkuu siitä mihin se on jäänytkin. Ja vaikka nähdään harvoin, mikään ei ole välillämme muuttunut. Myös äitini on käynyt täällä vierailulla. Hänenkin kanssaan kävimme keilaamassa ja Haraldissa syömässä.

Viikon olen ehtinyt myös sairastaa. Ääni hävisi neljäksi päiväksi lähes kokonaan. Mutta onneksi nyt on parempi. Muistakaa pestä käsiä, sillä ehkäisee jo osan tartunnoista.

Mukavaa alkanutta vuotta!