Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Alkuvuoden ajatuksia


Vuotta 2019 on kulunut jo pitkälle toista kuukautta. Periaatteessa mikään ei ole muuttunut, töitä riittää ja talvi koettelee niin kuin aiemminkin. Kuitenkin tämä vuosi on ollut nyt jo erilainen. Tiedän, että tämä vuosi on hiljaisempi, kuin mitä viime vuosi oli. Ei ole tulossa isoja juhlia, häitä tai syntymäpäiviä, joita pitäisi olla suunnittelemassa kuukausia etukäteen.

Olen tehnyt suunitelmia keväälle ja koko vuodelle. Mutta suurin lupaus, mitä olen tehnyt itselleni tälle vuodelle, on se, että annan aikaa enemmän itselleni ja niille asioille mistä nautin. Tajusin viime vuonna sen, mitä on taiteilu vuorotyön, harrastusten ja ystävien kanssa. En enää halua sellaista tilannetta, missä kalenteri on täynnä puolelle vuodelle eteenpäin, vaikka siellä olisikin ystävien tapaamista hauskanpidon, suunnittelun ja oleilunkin merkeissä. Se tunne, kun huomaa että minä en jaksaisi tavata ystäviäni, en jaksaisi tehdä kotitöitä, en jaksaisi välttämättä käydä töissä. Se on pysäyttävää. Kun ainoat vapaat hetket menivät netfliksin tuijotteluun ja viikoista ja päivistä suoriutumiseen. Silloin tajusin kuinka tärkeää on se, että on vapaita viikonloppuja , jolloin saa olla koko päivän yövaatteissa, katsella elokuvia, lukea kirjoja, tehdä käsitöitä tai palapeliä, käydä kävelyllä jne. Ystävien tapaaminen ja heidän kanssaan vietetty aika on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on myös itsensä kanssa vietetty aika.



Erään kaverini kanssa tehtiin suunitelma, jonka tavoitteena on kevään aikana kiertää kaikki kirkot täällä Jyväskylässä. Niitä kertyi aika paljon, joten aloitimme nyt tammikuussa Korpilahdelta, Keljonkankaalta ja Huhtasuolta. Kiertuemme jatkuu kevään aikana vielä Palokkaa, Keltinmäkeen, Kortepohjaan, Tikkakoskelle, Kuokkalaan, Taulumäkeen ja Vaajakoskelle.
Kirkkokiertueen lisäksi suunitteleen pitkää viikonloppumatkaa Unkariin. Ystäväni lähti sinne vaihtoon ja tavoitteena olisi käydä hänen luonaan siellä. Olen kyllä innoissani, matkustaessa saa ainakin kunnon irtioton arjesta ja oppii näkemään asiat laajemmin.


Alkuvuonna olen viettänyt aikaa jo ystävieni kanssa täällä Jyväskylässä. Monet ystäväni kauempaakin ovat ehtineet jo vierailulle. Nyt viikonloppuna olimme keilaamassa lukioaikaisten ystävieni kanssa. Heidän kanssaan on parasta, kun juttu jatkuu siitä mihin se on jäänytkin. Ja vaikka nähdään harvoin, mikään ei ole välillämme muuttunut. Myös äitini on käynyt täällä vierailulla. Hänenkin kanssaan kävimme keilaamassa ja Haraldissa syömässä.


Viikon olen ehtinyt myös sairastaa. Ääni hävisi neljäksi päiväksi lähes kokonaan. Mutta onneksi nyt on parempi. Muistakaa pestä käsiä, sillä ehkäisee jo osan tartunnoista.

Mukavaa alkanutta vuotta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti