Hyvää naistenpäivää!

Naistenpäivää vietetään vuosittain 8.3. Silloin juhlistetaan naisten sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia saavutuksia ja nostetaan esille asiayhteyksiä, missä parannusta tarvitaan.

1800-1900-lukujen vaiheessa naistenoikeuksissa on tapahtunut suuria asioita. Itsenäisyys on lisäntynyt, kuten myös päätäntävalta omasta elämästään ja omaisuudestaan.

1864 25 vuotta täyttäneen naimattoman naisen täysivaltaisuus varmistettiin lailla, mutta naimisissa oleva nainen, oli miehensä holhouksen alainen. Naiset saivat päättää itse avioliitostaan.

1870 Mahdollisuus ylioppilaaksikirjoittamiselle ja yliopisto-opinnoille avautuu Suomessa.

1868 Avioehtouudistus. Naiselle oikeus erottaa omaisuus miehen omaisuudesta

 1930 Mies ei enää edustanut vaimoaan, vaan vaimo oli itsenäinen toimija

Miina Sillanpää 1866- 1952 ja Minna Canth 1844-1897
Tasa-arvon ja naisten aseman edistäjät, Minna Canth kirjallisuutensa ja Miina Sillanpää kansanedustajauransa kautta. Miina Sillanpää oli maan ensimmäisiä naiskansanedustajia ja ensimmäinen naisministeri, kun naisille annettiin äänioikeus ja mahdollisuus asettua ehdolle. Sillanpää oli keskeinen vaikuttaja, kun ensikotitoimintaa perustettiin. Canthin työmiehen vaimo on hyvä esimerkki siitä, kuinka miehen valta avioliitossa on vielä 1880-luvun lopulla ollut totisinta totta, jos omaisuutta ei ole erotettu.

Paljon on naisen asemassa tapahtunut edistystä, miehellä ja naisella on käytännössä samat oikeudet. Viime vuosina on puhuttu siitä onko naisen ja miehen euro samansuuruinen, ovatko perheelliset naiset ja miehet samassa asemassa työnhaussa tai työpaikoissa. Onko epätasa-arvoista, että vain miehiä vaaditaan käymään armeija, olisiko tasa-arvoista, että myös naisilla olisi asevelvollisuus? Nykyään miehillä on oikeus jäädä isyysvapaalle, kotiin lapsen kanssa ja yhteiskunta tukee sitä rahallisesti, ja sitä monesti jopa odotetaan.

Onko ylipäätään nainen ja mies ikinä tasa-arvoisessa asemassa? Tai mikä ideaalein tilanne, että voidaan puhua, että nainen ja mies ovat täysin tasa-arvoisessa asemassa. Fyysiset ominaisuudet, kuten mahdollisuus synnyttää pois lukien (kun kaikki naisetkaan eivät ole). En koe olevani oikea feministi, mutta mielestäni se, että kaikkia kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti on tärkeintä. 

Juuri luin trendi-lehdestä artikkelin naiset, jotka muuttavat Suomea.  Heräsin ajattelemaan asiaa, joka itseäni on pohdituttanut ja ärsytyttänyt. Tietyissä asiayhteyksissä tytöttely (tai tätittely) ja se, kuinka naisia ei aina oteta vakavasti, jos he ovat johtotehtävissä tai työskentelevät muissa miesvaltaisissa ammateissa. Siiis mitäää!

Näihin ajatuksiin, ollaan silti iloisia siitä mitä on jo saavutettu. Hyvää naistenpäivää! 

Höpötyksiäni, osa viisimiljoonaa

Täältä työntouhun ja stressin keskeltä tervehdys! Perjantaina päättyi viiden viikon työssäoppiminen liittyen monikulttuurisuuteen. Kuten aina, siitä sai paljon oppia ja lisää varmuutta! Mutta kyllä se aina ottaakin, varsinkin näyttösuunitelmaa tehdessä joutuu miettimään teoreettisiäkin asioita hyvin käytännön näkökulmasta. Näyttöviikolla joutuu antamaan itsestään enemmän, koska silloin omaan toimintaansa joutuu kiinnittämään enemmän huomiota, että tulee näyttäneeksi kaikki asiat, mitä näyttösuunitelmaan on kirjoittanut. Näyttö on kuitenkin nyt ohi ja loma on ansaitusti alkanut. 

Perjantaina lähdin Espooseen moikkaamaan kahta ystävääni ja viettämään iltaa heidän kanssaan. Sunnuntaina olin Oriveden kirkossa avustamassa messussa. Tänään tapasin kahden vuoden tauon jälkeen kummitätini pohjanmaalta, kävimme syömässä ja uimassa. Oli mukava päivä! 

"Ei toistoa saa

variointeja vaan 

juuri tällaista kauneutta 

ei saa samanlaista

tartutaan kii 

painetaan sydämiin

tämä hetki

tämä onni"

Chisu - Onni 

 

"peiliselfie"

Loppuloman aikana en tiedä saanko mitään aikaiseksi, kerään vain voimia. Työssäoppimisen aikana huomasin, että väsyin ja loma tulee todella tarpeeseen. Työpäivät saattoivat loppua vasta viideltä ja työmatkan jälkeen oli joko kouluhommia tai tekemistä kavereiden kanssa. Miksi ei huomaa omaa oloaan siinä vaiheessa kun sanoo kyllä. Välillä tarvitsee omaa aikaa, ja itseasiassa se on oman henkisen hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää. Meillä on loman jälkeen viikko lähiopetusta ja sen jälkeen alkaa viimeinen työssäoppiminen tämän koulutuksen puitteissa. 

Viime aikoina päiviä on täyttänyt työhakemusten teko ja lähettäminen ja asuntojen etsiminen. Mikä sekin stressaa, koska muuten jään aivan tyhjän päälle. Toisaalta luotan, että asiat järjestyvät, mutta kyllä välillä hirvittää. Isossa kaupungissa tuntuu, että kaikki ei mene niin, kuin on tottunut täällä muualla tapahtuvan. Eli tässä ei voi käytännössä kuin odottaa ja se turhauttaa. 

Mukavana asiana viime viikkoina on ollut se, että olen päässyt kahdelle keikalle. Toiselle voitin lipun arvonnassa ja pääsin myös tapaamaan kyseistä laulajaa. Toiselta sain levyn kanteen nimmarin. Kävin katsomassa myös Ansa-musikaalin kavereiden kanssa. Pääosan esittäjälle tein kiitoskortin ja hän kiitti minua viestillä instagramin kautta. Näissä hetkissä olen ollut niin onnellinen, että niitä ei voi elää samanlaisena uudestaan.

Fanitapaaminen Jannan kanssa

Jukka Poika

Ei niin vegaaninen helmikuu?

Vegaaninen tammikuu on ohi, kuukausi kului huomaamatta.
Haasteesta jäi käteen paljon, mutta mitä?

Kuin huomaamatta kaupasta tarttuu mukaan vanhoja tuttuja leikkeleitä ja juustoa. Mutta jotain ruoka-aineita jäi myös vegaanihaasteen ajalta.  Monia eri jogurtteja vegaanisena, erilaiset pavut ja herneet ja kaurakermat ja -maidot.

Olen oppinut ymmärtämään paljon paremmin sitä mitä on syödä vegaanisesti tai mitä on olla vegaani. Välillä kun erilaisilla keskustelupalstoilla törmää huonosti perusteltuihin argumentteihin siitä kuinka vegaaninen ruoka ei ole terveellistä ja kuinka paljon parempaa on kunnon lihapihvit, koska muualtahan ei voi saada proteiineja, siinä vaiheessa minullakin kiehuu. Miten ihmiset voivat sanoa tullatavalla, kun sanominen sisältää vääränlaista tai vajaata tietoa asioista. Vegaaneja syytetään hörhöiksi ja oman ideologiansa tuputtajiksi. Jännä, minä en ainakaan ennen ole kokenut niin, edes ennen vegaanihaastetta.
Ymmärrys on kasvanut, sen takia suosittelisin, että jokainen kokeilisi tai ottaisi selvää asioista jotka epäilyttävät.

Yksi asia, mitä huomasin, oli se, että oli useammin nälkä. Tärkeää olisikin suunitella ruokavalionsa niin, että siitä saa tarpeeksi energiaa. Usein sain myös perustella ystävilleni, miksi lähdin tällaiseen haasteeseen mukaan ja perustella vegaania ruokavaliota erittäinkin ennakkoluuloisille ihmisille. Mutta minä koin paljon uusia makuelämyksiä ja positiivisia yllätyksiä.

Mutta miten meni muuten? Pystyinkö olemaan kuukauden kokonaan ilman eläinperäisiä tuotteita. Sen ainakin voin sanoa, että mieliteot olivat kovia, ja yritys erittäin kova, mutta en pystynyt. Joskus kalaa, joskus lihaa, maitotuotteita, karkkeja. Pyrin kuitenkin siihen, että syön pääsääntöisesti veeganista ruokaa ja kokeilin kaikkea uutta. Paljon olisi sellaisia tuotteita, joita ei käyttäisi, jos ei olisi lähtenyt mukaan. Olen ylpeä itsestäni, siitä mihin kaikkeen pystyin ja mitä kaikkea hyvää tästä jäi käteen.

Olo oli koko tammikuun ajan energisempi ja kevyempi. Pitäisi varmaan tehdä elämäntavasta pysyvämpi. Mutta matka jatkuu, katsotaan mihin suuntaan tämä ruokavalio muotoutuu.

Vuoden 2017 vegaanihaaste

Vegaanihaaste on täällä taas! Joka tammikuu ajaudun tähän ristiriitaan itseni kanssa. Kun haluan kokeilla, mutta sitten tulee ahdistus: en osaa, en tiedä, pystynkö... Tänä vuonna olen kuitenkin ottanut askeleen oikeaan suuntaan. Pyysin koululta tammikuun ajaksi itselleni vegaanisen ruuan, olen kokannut sitä itse ja pyrkinyt että en salli itselleni poikkeuksia arkena, vain viikonloppuisin. Olen yleensä vanhempieni luona viettämässä viikonloppua, joten en voi olettaa, että he pitäisivät minulle tarjolla täysin vegaanista ruokaa ja vielä monia eri vaihtoehtoja.

Viime viikolla olin vegaanihaasteen järjestämällä luennolla Jyväskylässä. Luennolla kerrottiin omia kokemuksia vegaanisuudesta ja siihen liittyvistä sosiaalisista paineista. Kuinka vaikeaa saattaa olla sen kertominen, että en syö lihaa, enkä ruokia, joissa on eläinperäisiä tuotteita. Kuitenkin niin että ei loukkaa toista, mutta kuitenkin niin että elää omien arvojensa mukaisesti. Itse olen huomannut, että ei ehkä tule kerrottua asiasta niille joiden pöydässä syön, mutta toisaalta se ei ole itselleni ongelma. Enemmän huomaan sen, että vaikeampaa on asettaa itselleen ne rajat oman syömisensä kanssa. Kun julkisesti syö vegaaniruokaa, niin tuleeko kotona yksin sorruttua useammin. Olen tämänvuotisen ja aikeáisempien haasteiden aikana todennut, että täyttä vegaania minusta ei ehkä tule, mutta voisin kokeilla semivegetarista tai pescovegetaristista ruokavaliota. Semivegetaristi ei käytä punaista lihaa, mutta kalaa ja kanaa. Pescovegetaristi taas syö kalaa, mutta ei mitään lihaa.

Luennolla kerrottin myös vegaanisen ruokavalion koostamisesta. Palkokasveja, pähkinöitä ja siemeniä pitäisi syödä 5 annosta päivässä, viljavalmisteita 6 annosta päivässä, juureksia, vihanneksia ja sieniä 4 annosta, marjoja ja hedelmiä 2 annosta ja kasvirasvoja 2 annosta. Monet annoksista ovat vähintään, joten enemmänkin on suositeltavaa syödä. Lisäksi vegaaneille suositellaan erilaisia ravintolisiä, kuten b12-vitamiinia ja d-vitamiinia.
Itseäni tämä auttoi hahmottamaan, mitä on hyvä vegaaninen ruokavalio. Seitanille, kun keksittäisiin useampi vaihtoehto... Koko elämäni kun olen ollut sekasyöjä, burgerista -jonka välissä on lihapihvi- luopuminen on melkein kaikista vaikeinta. Ja Fazerin sinistä ei voita mikään.

Olen joutunut perustelemaan eräälle kaverilleni sitä, miksi vegaaninen ruokavalio on hyvä vaihtoehto ja että se on terveellistä, eikä pelkästään rehuja. Kasvissyönnillä on paljon hyviä terveysvaikutuksia. Esimerkiksi painoindeksi on matalampi ja sydän- ja verisuonisairauksia ei juuri ole kasvissyöjillä, kolestroli on matalampi.Ja ajattele ystävä hyvä niitä eläimiä. Itsekkäästi aion kuitenkin jatkaa ainakin tietyllä tasolla eläinperäisen ruuan syöntiä. Punaisenn lihan voisi  pääsääntöisesti korvata vain tietyllä metsästetyllä riistalla.

Nyt oli tiivistetty tietopaketti höystettynä omilla ajatuksillani. Mukavaa Tammikuuta!

Uusi vuosi, vanhat jutut

Vuosi vaihtui, hups vaan. Viime vuoteen mahtui isoja asioita, hauskanpitoa, kyyneleitä ja uusia ihmisiä. Osallistuin vegaanihaasteeseen ja lukuhaasteeseen, järjestelin työssäoppimismatkaa Espanjaan, olen edennyt opiskelussa niin paljon, että valmistun keväällä. Espanjasta sain uusia ystäviä, ihmisiä, joiden kanssa koin paljon ja joiden kanssa jaoin elämäni isoja asioita. He ovat ihmisiä, jotka ovat jakaneet kanssani iloja ja suruja, kipuja.  Niin omasta elämästäni ja heidän elämästään. Viime vuoden aikana olen oppinut, että itsestään voi pitää huolta ja ajatella positiivisen kautta, ruoskimisen sijaan. Tänä vuonna aion toteuttaa sen.

 

Tänä vuonna haastan itseni sellaisiin asioihin, jotka tuottavat positiivisen lopputuloksen. Vegaanihaaste, ruokavalioni ja katsomukseni toivottavasti laajentuu, ruokavalio vaikuttaa toivottavasti myös oloon. Haastetta tuo koulu, joka päättyy toivottavasti valmistumiseen. Se haaste ei silti tule olemaan helppo, toivon vain että jaksan vielä tämän viimeisen kevään. Koulun käynti ei aina ole helppoa. Paitsi alla olevien lampaiden kanssa, jotka tuttavallisesti saivat nimet Hilary ja Donald. He liittyivät erääseen syksyn suureen projektiin joka toi stressiä opiskeluun ja elämään.

Tuokoon uusi vuosi toisi uuden alun, 

se tuokoon sydämeen valon.

En usko uuteen alkuun, vuoden vaihtuessa. Aina voi luvata aloittaa alusta, aina voi antaa itselleen mahdollisuuden muuttaa jotain elämässään ja auttaa muita löytämään elämästään jotain hyvää, jotain säilyttämisen arvoista, rakastettavaa ja hienoa. Uusi vuosi ja uusi alku, aivan kuin edellinen vuosi olisi epäonnistunut? Koska sitä se ei itselläni ainakaan ollut. Jos oli raskasta, niin oli myös ihanaa. Espanjan matkan jälkeen olin monta viikkoa yskässä ja nuhassa, aina kun luulin että se meni ohitse, tuli se taas takaisin. Joulukuun alussa sairastin angiinan ja nyt vuoden vaihteessa viisaudenhammas oikutteli. Kävin monenmoisissa kokeissa -myös muihin vaivoihin ja epäilyksiin liittyen- ja aina määrättin buranaa tai antibiootteja. Muuten kaikki oli hyvin. 

 

 

Taivaanrannasta nousee aurinko,

se valaiskoon polkusi jonka olet valinnut. 

Näyttäköön myös sen,

että voit milloin vain

aloittaa uudelleen.  

Olkoon voima ja henki kanssasi,

jotta jaksat valintojen

ja elämän kysymysten äärellä. 

Valoa sinne missä on pimeää, 

sinne auringon säteen lähetän. 

Antakoon elämä mahdollisuuden

aloittaa alusta, jatkaa matkaa

kasvaa, murtua

ja yrittää sen jälkeen uudelleen.

Haasteet on tehty voitettavaksi, 

ystävät auttajaksi,

elämä elettäväksi.

Elämää on laaksot ja luolat, 

mutta myös

 onnen ja rauhan tuojat.

Hyvää uutta vuotta toivottaa: Vilma

Suomen kädentaidot-messut 2016

17. -19.11 oli Tampereella kädentaidot-messut, jossa kävijämäärä oli huimat 44 419  henkilöä.
Itse pääsin paikalle vain yhtenä messupäivänä, sunnuntaina. Tapasimme messujen merkeissä myös ystäväni Katin kanssa. Messuja on aina kivempi kiertää kimpassa.

Paljon oli taas nähtävää ja koettavaa. Yksi esiintyminen, mikä minun oli päästävä kuuntelemaan, oli Jukka Rintalan haastattelu. Mielestäni hän ansaitsee paikkansa yhtenä maan arvostetuimmista muotisuunnittelioista. Hänen iltapukunsa ovat mielettömän kauniita, mutta ei maalliseen makuun liian erikoisia. Hän viettää tänä vuonna 40-vuotis taiteilijajuhlaansa. Rintala kertoi, että asuistaan tehdään näyttäviä, että ne huuomattaisiin, hienosta, hyvästä materiaalista, suomalaisella osaamisella. Hienoimmaksi hetkekseen hän kertoi että kun saa ison työn tehtyä, ja huomaa että seuraava on jo tulossa. Että työllä on jatkumo.

Voi jos joskus olisi varaa Herran iltapukuun, tai edes johonkin hänen suunnitelemaansa vaatteeseen. Onneksi pian on itsenäisyyspäivänvastaanotto ja siellä näkee toivottavasti myös Rintalan pukuja. 

Idealavalla kävin katsomassa yhden illan käsitöitä: tuunaa laukku. Riikka Malinen-Tyynelä esitteli kirjansa: vielä yksi laukku ja näytti esimerkkejä siitä, miten helpolla ja yksinkertaisesti voi saada laukulle uutta ilmettä, esimerkiksi hihanaa vaihtamalla tai helpoilla koristeilla koristelemalla, niinkuin kuvassa juuri on tehty. Hän oli ostanut esimerkkilaukut  kirpputorilta.

 

Martoilla oli pisteellään punontaopetusta, umihimotekniikka, ja minäkin pääsin tekemään avaimenperän itselleni.  Tekniikan voi opetella vaikka seuraavasta blogiosoitteesta http://arkistakauneutta.blogspot.fi/2016/02/kumihimo-tekniikka.html

 

Omat ostokseni olisivat voineet olla isommatkin, mutta jotain kotiinviemistä ja inspiraatiota löysin messuilta.

  Lankaa, tottakai!

 

 Askartelujuttuja, tottakai! Erilaiset paperilajitelmat ovat todella ihania ja käytännöllisiä.

Ja koska pöllöt on vaan niin söpöjä niin piti ostaa 1/2 metriä kangasta. En kyllä tiedä miksi, mutta oli pakko.

Yhtenä haluan nostaa esille yhden näytteilleasettajan, jonka tuotteet iskivät minulle lastenohjaajaopiskelijana suoraan sydämeen. Vinkee, aivan ihania dinosaurusheijastinliivejä ja -pipoja niin lapsille kuin aikuisille. Aivan huippuidea, heijastimen pitäminen voi olla hauskaa. 

Käsityöharrastajalle nämä messut olivat kuin maanpäällinen taivas!

Luomisen... ja huomisen tuskaa

Heippa!

 Olen hyvää vauhtia kotoutumassa takaisin Jyväskylään.Reilu viikko sitten perjantaina saapui lento Suomeen, ja kun astui ulos lentokoneesta Helsinki-Vantaan lentokentällä tuli kylmä ilma ja vesisade vastaan. Kamalaa! Olin siis Espanjassa työharjoittelussa, 7 viikkoa. Siellä oli lämmin ja aurinko porotti kahta päivää lukuunottamatta.

Vielä on ollut haastetta sopeutua takaisin tänne. Kylmyys tuntuu ylitsepääsemättömältä, ei ole vielä tajunnut kaivaa kaikkia talvivaatteita esille. Mutta onhan täällä omalla tavallaan kaunista nyt kun lunta hieman pyryttää. Tuntuu että ajatuskin kulkee paremmin kirpeässä ilmassa. Ajatukset on kuitenkin vielä vahvasti Espanjan auringon alla. Vaikka on ollut pakko tehdä kouluhommia, pyörii ajatukset vielä Espanjan tapahtumissa. Yritän vielä ymmärtää ja sulatella kaikkea kokemaani. Kasvoin niin paljon ammatillisesti ja myös ihmisenä. Jotenkin nyt osaa olla stressaamatta asioista, koska tietää että ne hoituvat myös vieraalla kielellä.  Lasten ohjaus, ruuan tilaaminen, vieraiden ihmisten tapaaminen...

Olen aina yrittänyt pärjätä huolieni ja asioideni kanssa yksin, mutta nyt oli pakko opetella jakamista ja avoimuutta. Kämppikseni vaativat, että on kerrottava asioista jotka painavat mieltä. Monet itkut sitten itkettiinkin yhdessä. Sen jälkeen oli helppo myös nauraa ja pelleillä. (Se asia minkä minä osaan paremmin  kuin hyvin). Asia mitä nyt yritän opetella, on sekin lähtöisin Espanjasta. Ajatus, minkä sanoi minulle eräs pappi, ja jota olen nyt pohtinut ja todennut, että hän oli aivan oikeassa. Mitä auttaa itsesi soimaaminen ja ruoskiminen asioista joille ei enää voi mitään ja jotka eivät olleet riippuvaisia sinusta tai sinun tekemisestäsi. Itsesi ruoskiminen missään asiassa. Aloin miettimään, etää ei mitään. Sillä en saa tehtyä tekemättömäksi tai sillä en saa muutettua omia ominaisuuksiani. Se ehkä ajaa minua eteenpäin, mutta se ei ehkä ole se tapa millä voin kasvaa ja oppia parhaiten.

Nyt olen todennut, että aurinko paistaa harmaiden pilvienkin takaa ja valaisee. Nyt on ollut aivan uusi opettelu itseni kanssa. Positiivisessä mielessä. En muista milloin olisin voinut näin hyvin, vaikka kaapeissani on edelleen isojakin mörköjä, jotka välillä kummittelevat.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin, mukavia pakkaspäiviä! (aurinkoisia päiviä Espanjaan) <3