Elämää, ei sen enempää...

Höpinöitä elämästä ja arjen pikku asioista

torstai 13. maaliskuuta 2014

Lainaa vain...

"Jos tahdot tietää mitä on pimeä, asu luonani lokakuu. Jos tahdot nähdä mitä on valo, pysy luonani kesään."

Jos vain joku tahtoisikin tietää mitä on pimeä! Oletko koskaan ajatellut että jollakin lähelläsi voisi olla paha olo, mutta hän peittää sen... Hymyilee!? Ei kerro mitä oikeasti kuuluu, kaikki on hyvin?

Kuinka moni oikeasti painiikaan pahan olon kanssa ja kukaan ei tiedä siitä taistelusta mitään...Ei sen kanssa jaksa.

Kun joku vain pysyisi luonani edes kesään... Ne ihmiset joita rakastaa ja jotka haluaa pitää lähellä.Oikeasti he ovat läsnä vain silloin tällöin.

" Lilja tuo kuka katseen häneen luo. Kun kukka yksin on, se kuihtukoon!"

Niin, he saattavat olla aivan yksin, kuka heitä rakastaa, kuka katsoo, kuka antaa tilaa. Antaa rakkautta, ja näyttää että pettymyksiäkin elämään kuuluu! Kun kukka yksin on, se kuihtukoon. Jos ihminen on liian paljon yksin, tahtomattaan, se kuihtuu...

"Viimein kun mä lähden, teen sen sydämeni tähden. Vaikka syvältä se vielä kouraisee"

Lähtö, minne pitäisi lähteä, että oma sydän saisi rauhan. Lähteminen entisestä elämästä voi olla hyvinkin vaikeaa, mutta se on hyvä tehdä oman itsensä takia. Ethän kai elä kuin itsellesi, elämäsi on sinun? Joku silti rakastaa sinua ja joskus ehkä elämääsikin... Vaikka vaihtaisit maisemaa, ihmiset kyllä saavat pitää palan sinua muistoissaan, mutta he eivät voi elää elämääsi tai sanoa milloin sinun täytyy tehdä sille jotain. Jos on paha olla, täytyy yrittää mennä eteenpäin ja silloin monesti jättää jotain taakseen.


Lainaukset olivat kolmesta eri Maarit Hurmerinnan kappaleesta (Jos tahdot tietää, lilja tuo ja kerro terveiset lapselle). Tykkään Maaritin kappaleiden lyriikoista, ne ovat herkkiä ja saavat tuntemaan ja ajattelemaan elämää ja ihmiskohtaloita. Ne  koskettavat itseäni syvälle sydämeen ja tuntuu että näen monissa niistä itseni. Ja Maaritin ääni... ei kai tarvitse sanoa enempää, se on ihana! Yli-huomenna Maaritin keikalle Helsinkiin, lisää fiiliksiä sen jälkeen :)




torstai 6. maaliskuuta 2014

Paaston aika on alkanut

Minulla paasto tupakasta ja alkoholista. Tupakan osalta tulee olemaan vaikeaa!

Paastohan on monissa suuremmissa uskonnoissa ja sen merkitys vaihtelee. Se kuuluu tärkeänä osana uskonnon harjoittamiseen. Silloin keskitytään vain Jumalan palvelemiseen. Kaikki kristityt eivät vietä paastoa, koska se on ulkoista. Ja paastotaan ruuasta, juomasta ja seksistä... Paastoon käsittääkseni liittyy erilaisia sääntöjä.Terveydellisistä syistä ei tarvitse osallistua paastoon tai jos on raskaana taiyli 70-vuotta... Ennen auringonnousua ja auringon laskun jälkeen saa syödä... Minä en polta vaikka mikä olisi!!

Mutta minäpä paastoan tupakasta ja alkoholista, koska haluaisin lopettaa, haluan olla terve!

40 päivää pitäisi jaksaa yrittää, eikun aamukampaa väkertämään! :)

maanantai 24. helmikuuta 2014

Hupsista, heureka!

Aikaa on taas kulunut, enkä ole ehtinyt kirjoittaa! Eilen olin heurekassa, Vantaalla. Heureka tulee hulluksi -näyttelyssä. Se oli mielenkiintoinen siellä sai tehä ja kokeilla kaikenlaista. Oli sellaset tötteröt mitkä sai laittaa korville ja kuuli kaikkea ylimääräistä, oli huolisilppuri ja tietovisa! Siellä myös näytettiin muutamaa videota, jossa ihmiset kertoivat omasta sairaudestaan jaelämästään en kanssa. Kun tai jos on lukenut vain tietoa eri sairauksista ja mielenterveyden häiriöistä nuo videot olivat todella pysäytäviä. Kuulla oikeiden ihmisten kertomuksia elämästään ja  niin... Elämä ei ole helppoa, tiedän sen itsekkin sairastaneena. Suosittelen näyttelyä kaikille, se oli mukava tapa oppia uutta ja kokea aioita.

Olen muuttanut omaan asuntoon, noin 10 kilometrin pääshän vanhasta kodistani. Muutin pois vanhempieni luota. Ja onneksi... Nyt tuntuu että onneksi, koska kun olen siellä käymässä tuntuu että en kestäisi...


Tämä ei onneksi ole asuntoni :)

Eikä ihan tämäkään


Vaikka eihän se mikään palatsi ole, mutta kelpaa minulle ja olen siellä onnellinen

tättärätätätäää......Saima Harmaja!!!!

Nyt hyvät lukijat saanko esitellä: Saima Harmaja!


Nuorena kuollut runoilijatar, jonka runot ovat jääneet elämään, runoilija jonka runot koskettavat lukijoita yhä edelleen.

Saima Harmajassa itseäni kiehtoo ne tunteet mitä hän yrittää runojensa kautta kertoa. Ja se kuinka paljon hänessä onkaan samaistumispintaa! Saimalle haluaisin sanoa että älä pelkää, täällä on muitakin jotka pohtivat aivan samoja asioita. Ei ehkä samaan aikaan sinun kanssasi, mutta nyt vuosia myöhemmin. Olen nyt lukemassa Harmajan päiväkirjoja ja välillä tule tunne että Saima Harmaja, tiedän millaisia tunteita kannat sisälläsi, minäkin tiedän!


RANNALLA

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt -
 17.3.1930 
 
Tämä on yksi niistä runoista jotka Saima Harmajan tuotannossa ovat koskettaneet aivan erityisesti. 





 
 http://lukeminen.fi/blogit/kirjallisena-minna/minun-sydameni-helisee-moukarin-alla-sunnuntaiotteessa-saima-harmaja

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Erilaisuus

Mitä on erilaisuus?

Kun katotte ympärillenne siellä missä te olette nyt tai siellä missä on muita ihmisiä lisäksesi, mitä näät? Ihmisiä, joista kaikki näyttää erilaiselta, kukaan ei näytä samalta kun toinen, kukaan ei oo luonteeltaan täysin samanlainen kun toinen. Olemme siis erilaisia.

Miten erilaisuus sitten voi näkyä ja mitä ennakkoluuoja erilaisuus herättää? Monesti kuulee sanottavan että haluaa olla erilainen, ei halua olla massaa. Mutta siltikin on niitä ihmisiä jotka ei hyväksy erilaisuutta. Se on jännä kun esimerkiks gootit on suurimmalle osalle ihan ok, mutta romanit saattaa herättää ennakkoluuloja.

On eri ikäsiä ihmiiä joilla saattaa olla ennakkoluuloja toisiaan kohtaan. Ikärasismia eli ikään liittyviä ennakkoluuloja. Vanhat ihmiset saattaa epäillä monesti nuoria, koska he saattavat näyttää erilaiselta tai pelottavalta. Tietysti on rotuun ja sukupuoleenkin liittyviä ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ne saattaa vahvistaa käsitettä siitä että joku asia on outoa tai hirveän tavallisuudesta poikkeavaa. Vaikka jos joku nainen on ainoana naisena  miesvaltaisella työpaikalla saatetaan häntä pitää erikoisena ja erilaisena kuin muita naisia.

Sitten voi tietysti verrata eri kulttuureia ja todeta että kiinalaiset on ihan erinäkösiä ja erilaisia kun me ja kulttuuri on erilainen kun meidän. Ja ne puhuu tosi kummallista kieläkin! Ite ajattelen että erilaisuus on rikkaus. Kun näkee erilaisiakulttuureita oppii huomaamaan et vaikka toinen olis erilainen se on silti ihminen ja et ihmisillä on myös yhteisiä asioita. Ja jos kaikki asiat ja ihmiset  olis samanlaisia, mitä täällä vois tehdä. Mitä sä opiskelisit tai miks matkustelisit. Kun käy jossain vieraassa kulttuurissa osaa arvostaa omaa kulttuuria, koska loppujenlopuks ihminen on vähän tylsä. Se tykkää ja arvostaa eniten sitä tuttua ja turvallista. Välillä silti kaipaa sitä vaihtelua ja erilaisuutta ja samalla myös haluaa oa erilainen. (Kulttuuri-identiteetti...)

Media on antanu ihmisetä kuvan että pitäis olla laiha ja kaunis ja sosiaalinen. Mutta jos joku on erilainen kun tää kuva niin sitä kenties paheksutaan. Mutta taas media on pienentäny maailmaa ja on helppo tutusta erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Toisaalta se on saattanut vähentää ennakkoluuloja, mutta toisaalta ehkä myös se että se on saattanu  antaa uuden mahdollisuuden olla erilainen tai olla rasisti. Netissä kun on helppo kirjotella kaikenlaista nimettömänä.

Tää oli mun puhe koulussa! Kiitos jos jaksoitte lukee ja ajatella asiaa!



Tässä erilaisia ihania parkkeeraustapoja á la France

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Itseni ylitys

Wau, oon melkein ylpee itsestäni! Jaksoin mennä perjantaina vielä töiden jälkeen nuorteniltaan! Se tuntu hyvältä, en oo siellä pitkään aikaan ollu ja tuntu et sinne on tällä välin tullu hirveesti uusia ihmisiä. Ehkä se vähän ahdisti, kun sillon kun tulin seurakunnan nuorten toimintaan en tuntenu oikeen ketään ja olin ujo. Mut sit jossain vaiheessa sain sieltä paljon uusia kavereita ja olin siel tosi paljon. Mut nyt kun en oo käyny siellä tuntuu että oon taas samassa tilanteessa kun sillon alussa. Mun riparista kummiskin on aikaa kohta neljä vuotta! Sen jälkeen on tapahtunu niin paljon. Oon ollu isosena, vetäny kerhoo, saanu vahtia lapsia ja saanu paljon ihania ihmisiä elämääni, se on arvokas asia, koska oon saanu elämääni sellasia ihmisiä joista en halua luopua ikinä!!!Tänäänkin messun jälkeen mut kutsuttiin syömään yhen pariskunnan luokse! Se on se syy miksi yritän käydä seukkarin jutuissa, ne ihmiset ja heidän sydämellisyys!

Tää alttari ei oo mun kotiseurakunnasta vaan se on otettu Venäjällä, missä on ollu suomalaisia rakentamassa tätä kirkkoo uudestaan. Se että ihmiset saa apua toisiltaan on tosi tärkeetä ja pieni apu voi olla suurta. Tää kirkko on inkerinmaalla jossa asuu suomensukuisia ihmisiä ja se on hienoa että sukulaiskansat voi auttaa toisiaan. Se olisi hienoa jos ensinnäkin sukulaiset pystyisi antamaan apua ja tukea toisilleen ja toseksi kansat voisivat antaa apua ja tukea eikä ainakaan riitelisi koko ajan. Riita repii, mutta miksi keskustelu välillä kääntyy siihen?


Onko teillä toiveita uudelle vuodelle?

Mä ajattelin listata mun tavotteet ja mun listasta tuli tällänen:

1. päästä ylioppilaaks
2. saada järkätyks juhlat
3. päästä kesällä leirille isoseksi
4. päättää mitä vois tehä lukion jälkeen
5. saada elämänlaatuni paremmaksi
6. kirjoittaa paljon runoja
7. oppia tekemän tumput
8. käydä enemmän seurakunnan jutuissa


Pieniä,yksinkertaisia ja ajankohtaisia aiheita.

Sit oon ajatellu ottaa yhden haasteen itselleni, keksiä joka päivä positiivisen asian elämästäni!

Näihin tunelmiin!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Juhlat alkakoon!!!

Huomenna alkaa koulu näin joululoman jälkeen ja kirjoitukset ovat oikeasti lähellä! Musta tuntuu että toivoa on ainakin joidenkin aineiden suhteen, mutta silti töitä saa kyllä paiskia sinne asti... Ain laulain työtäs tee... Iloista laulua ei ainakaan kuulu. Tuntuu että odottaa vaan niitä juhlia ja kaiken muun tästä välistä vois vaikka unohtaa! Ei huvittas tehä töitä, mutta tekee koska haluaa tehä jotain isona, kun on toivottavasti terve ja elämä olis muutenkin helpompaa... Nyt se ei sitä ole. Pelottaa että tuotan kaikille pettymyksen kirjoituksista, kun en olekkaan niin hyvä. En ole niin hyvä kuin itse haluaisin ja se että petyn itseeni on se pahin pelko, kun olen tehnyt sen niin monta kertaa ennenkin. Se sattuu.
Toivotaan että huomisesta selvitään!

Eilen olin shoppailemassa ideaparkissa ja harahduin ostaan kolme kirjaa. Kaks Dan Brownia ja yks jonka nimee en edes muista, mut voin kirjottaa niistä vielä. Sain lahjaksikin yhen Dan Brownin kirjan, sen uusimman, eli Inferno! Voin taas pitää lukupäiväkirjaa niistä, kun alotan, ehkä kirjotusten jälkeen! Eilen sain luettua Sofi Oksasen Baby jane kirjan, peräti päivässä. Se oli kirja joka kertoi mielestäni hyvin tarkasti siitä millaista oli elää henkilön kanssa joka ei lopussa edes pystynyt poistumaan asunnostaan.

Ei ole elämä juhlaa, mutta siitä selvitään! Hyvää uutta vuotta!


Tuokoon uusi vuos uuden alun
tuokoon joulu sydämeen valon!