Kun aika korjaa....

Mietin pitkään, miten kirjoitan tästä. Mutta, minulla on 11-vuotiaasta asti ollut unelma. Kristiina Elstelä on siitä asti ollut idolini. Unelmoin aina että saisin edes yhdessä näytelmässä esiintyä hänen kanssaan. Aikaa kului, enkä edes ole hakenut teatterikorkeakouluun tai tehnyt mitään sen eteen että unelmani toteutuisi. En enää jaksanut elätellä toiveita. Mutta jaksoin odottaa että edes tapaisimme joskus. Että saisin kertoa kuinka paljon häntä arvostan, ja kuinka paljon unelmani on kannatellut minua. 

Olin maanantai-iltana menossa nukkumaan, kun vielä selasin facebookkia. En sisäistänyt kaikkea, mutta yht´äkkiä silmissäni vilahti Elstelän kuva ja selasin takaisin päin. Iltalehden otsikko kertoi, Kristiina Elstelä on kuollut. Tuntui epätodelliselta. Unelmani ei ollut enää mahdollista toteutua. Kristiina Elstelän kuolemasta on kohta 3 viikkoa. Välillä mietin, mitäs nyt. Haluanko näytellä ollenkaan, vai haluanko sitä nyt vielä enemmän.  

Hän kuollut on,
kiinnitetty taivaan teatteriin.
siellä laulaa, tanssii, näyttelee
kuin tuuli tanssii vilja-aallokossa,
laulaa kuin vesi rantahietikossa.

Hän on mennyt nyt,
taivaan tähtikaartiin.
Valo maanpäällinen,
nyt taivasta valaisee.
Sammui niistä lavoilta,
ne hetkeksi hämärtyy.

On esikuva poissa,
kai nimi hautakiveen kirjattu.
On unelma hänen mukanaan,
viety taivaan kulta-arkkuun.

Hänen kanssaan näyttelen,

vasta taivaan näyttämöillä.

Vaikka emme tavanneet,

jätit jäljen sydämeen.

Rakkaat kantavat sut lepoon,

vaan henkes on aina heissä.

Nuku rauhassa ikiunta.

Työt on tehty, suru surtu. 

Hymyile siis vaan.

Taistelut on taisteltu

ja ikävä helpottaa.

Vaan minä jään kaipaamaan,

suurta legendaa!

Juhlan keskellä

Sunnuntaina oli siskoni konfirmaatio ja rippijuhla. Se oli pitkä päivä ja vieraita kävi jonkin verran. Muistelin omaa rippikouluani, josta tulee kuusi vuotta, ja niitä muita rippileirejä, joilla on saanut olla osallisena isosen tehtävistä käsin. Leirit olivat pääosin hyviä kokemuksia ja niistä oppi itsekkin aina jotain ja se antoi myös isoselle. Vaikka se oli hauskaa, se oli myös työtä, siitä maksettiin palkkaa. Aina kun tuli leiriltä kotiin, meni hetki että olo tasaantui. Leirillä oli aina tietty rytmi, milloin herättiin, syötiin, milloin mitäkin ja kun tuli kotiin oli aivan hukassa.

 Hauskaa leireissä oli se, että jokainen niistä oli aivan erilainen. Kaikissa vuodatettiin kyyneleitä ja naurettiin inside-vitseille ja muille sattumuksille. Jokaiselta leiriltä on olemassa leirilehti, joka on tehty yhdessä leiriläisten kanssa ja sieltä voi muistella leiripäiviä hymyssä suin. Leiriläisten kirjeistä isosilleen tulee taas haikea olo.

Haikea olo oli myös nyt. Pakko myöntää, että minäkin vanhenen. Vielä ihan pari vuotta sitten ajattelin, että siihen menee ikuisuus kun sisko pääsee ripille ja että omasta rippileiristä ei ole kuin ihan hetki vain.

Juhlan keskeltä haluan nostaa esille myös yhden reseptin, jota kokeilin ja jota myös tarjosimme vieraille.

 Mansikkainen Dominokakku
8-10 annosta

Pohja:
1 pötkö (175 g) LU Domino Mansikka -täytekeksejä
1/2 dl maitoa
1/2 dl öljyä
Täyte:
7 liivatelehteä
2 1/2 dl vispikermaa
200 g maitorahkaa, vaniljarahkaa tai sitruunarahkaa
1/2-1 tl hyvin pestyn sitruunan kuoriraastetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria tai maun mukaan
200-300 g mansikoita
1/2 dl vettä



Murenna domino-keksit hienoiseksi muruiksi ja sekoita joukkoon maito ja öljy.
Taputtele seos leivinpaperilla vuorattuun, halkaisijaltaan noin 24 cm irtopohjavuokaan.
Laita liivatteet  kylmään veteen.
Vispaa vispikerma vaahdoksi ja vatkaa joukkoon rahka. Mausta sitruunan raastetulla kuorella, vaniljasokerilla ja lisää joukkoon sokeria.
Vatkaa  joukkoon kohmeiset tai soseutetut mansikat.
Kuumenna vesi kiehuvankuumaksi ja sekoita joukkoon vedestä puristetut liivatteet, niin että seos on tasaista.
Lisää liivateneste täytteeseen ohuena norona koko ajan sekoittaen.
Kaada täyte vuokaan ja laita hyytymään jääkaapiin muutamaksi tuntiksi tai yön yli.
Irroita kakku ja siirrä tarjoiluvadille.
Reseptin löysin hellapoliisin sivuilta, osoitteesta:
https://www.hellapoliisi.fi/hyydytetyt-kakut/mansikkainen-dominokakku/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seitsemän viikkoa auringon alla

Osa teistä ehkä tietää, että opiskelen lastenohjaajaksi, ja olen tykännyt aina matkustaa ja olenkin koulun puolesta sitä tehnytkin. Hain keväällä koulun järjestämään opiskelijavaihtoon, jossa siis tarkoituksena lähteä ulkomalle suorittamaan työssäoppiminen tietystä opintojaksosta. Ja toukokuussa tuli tieto, että minut on valittu. Itse suoritan siellä monikulttuurisuuteen liittyviä opintoja. Jakso siellä alkaa syyskuussa ja kestää kuusi viikkoa. Seitsemäs viikko on lomaviikko. 

Nyt en malta olla kertomatta, mihin maahan vaihto tapahtuu! Olen unelmoinut tähän maahan matkustamisesta vuosia, kiitos erään tv-sarjan, olen kiinnostunut kohdemaan kielestä ja kulttuurista, ihmisten tavoista toimia ja tietysti maata edustava jalkapallojoukkue herättää kiinnostusta.  Kyseessä on tietysti Espanja! 

Työn ohessa ajattelimme kierrellä Espanjassa, nähdä nähtävyydet, tutustua paikallisiin ihmisiin ja tapoihin, ja ennen kaikkea ruokiin! Mikä olisikaan parempi tapa kuin paikallisten parissa työskentely. Niin odotan sitä kun saa istua kahviloissa ja kävellä ympäri katuja ja katukauppoja. (Teen niin myös Suomessa).  

Koulusta meille annettiin tehtäväksi pitää blogia vaihtoon liittyen. Sinne kirjoitetaan kuulumisia Espanjasta, ja seurataan tunnelmia matkan lähetessä. Alla linkki sinne. Pyhitän sen blogin kokonaan vaihdolle. Pysykää kuulolla!!!   https://mullamenolippuon.blogspot.fi/

Tosiaan asunto on hankittu, lennot varattu, vakuutus ja rokotukset on otettu jo aikaisempia matkoja varten. Nyt odotan enää uutta passia, joka on uusittu ja sitä että pääsemme lähtemään. 

Katse tulevaisuuteen toiveikkaasti!!

Dear diary!

Rakas päiväkirja!

Koulun viimeiset viikot ovat olleet stressaavia, vaikka mitään isompia deadlineja ei enää ollut. Olin vain jostain syystä pihalla siitä mitä minun olisi pitänyt tehdä ja milloin tapahtuu! Olin omissa ajatuksissani, huolehtinut omasta jaksamisesta ja ehkä suunnannut ajatuksia jo kesään. Motivaatiota koulun käyntiin ei vain ollut enää viimeisellä viikolla. Ahdisti olla koulussa, kun ulkona paistoi aurinko ja haluasi vain loikoilla ulkona ja tehdä asioita spontaanisti. Halusi aikaa olla omassa rauhassa ja nauttia elämästä.

Mitä omaan elämääni sitten kuuluu koulun ulkopuolella?

Elämää koulun ulkopuolella ei ollut, mutta tämäkin helpottaa nyt kesällä. Kesällä olen kolme viikkoa töissä ja juhlimme äidin synttäreitä (ja toivon mukaan myös omiani) ja siskon rippijuhlia. Kesän to do-lista näyttää muuten aika tyhjältä, mikä voi olla myös hyvä juttu. Muuten tankki on todella tyhjä, onneksi alkoi ansaittu loma, jolloin on aikaa kerätä voimia tulevaa syksyä varten. Vaikka nukun pitkiä yöunia, on kevät vienyt voimat. Voisin jatkaa unia ympäri vuorokauden. Jännää että se vaivaa myös kesällä, kun nukun pitkiä yöunia, mutta silti olo on väsynyt.

Kiireen, stressin ja väsymyksen keskellä olisi hyvä pysähtyä miettimään niitä hyviä asioita elämässä, asioita joista saa voimaa. Ystävät, lemmikki, luonto... Tanssi, piirrä, kirjoita! Niiden asioidan kautta joista pidät ja mitä tykkäät tehdä, voi avautua aivan toisenlainen maailma
Tämän kuvan äärellä pohdin elämäni solmuja avonaiseksi, virkistyn...

Ehkä postauksen tarkoitus oli tuoda  tunnelmia täältä ruudun takaa, mutta myös kannustaa tekemään sitä mikä tuntuu hyvältä ja mihin turvaat iloissa ja suruissa. Koska minä en tiedä vastauksia siihen, miksi väsyttää ja ahdistaa, mutta se voisi auttaa.

Laula ihmisille

Laula ihmisille ilosta

Laula surusta

Laula väreistä maailman

Laula ihmisille sanoista

Laula teoista, yhden ainoan Jumalan

Laula heille sodista

Laula saduista

Laula kivikaduista

Laula sydämestäsi kaikki se

Laula se, niin kuin Herralle

Katso silmillä itkevän

Silmillä nauravan

Katso silmillä kuolevan

Katso silmillä syntisen

Silmillä rakkauden, joka voittaa kaiken sen

Katso silmillä voittajan

Silmillä sokean

Silmillä väliinputoajan

ja maalaa sydämestäsi kaikki se

Maalaa se

Niin kuin Herralle

Kerro liikkeillä tanssijan:

Minä rakastan, minä välitän vieläkin

Kerro maailmassa näytelmän:

Minä ymmärrän, minä kutsun sielläkin

Puhu viivoilla taulussa

Puhu ilmeillä

Kuiskaa sanoilla laulussa

Tee sydämestäsi kaikki se

 Niin kuin Herralle

 

Mitä teille kuuluu?

Snäppäilyn parhautta

Olen jo hetkeen aikaa sitten tehnyt aluevaltauksen snapchatin puolelta. Tykkään snäpissä siitä, että ne kuvat eivät jää ikuisiksi ajoiksi olemaan, vaan ne häviävät sieltä 24 tunnin kuluttua. Snäpin tietynlainen reaaliaikaisuus kiehtoo. Facebookissa ja muissa somekanavissa tiedot ja jutut pysyvät ja informaatiotulva on valtava. Snäpissä tieto näkyy muulle maailmalle vain tietyn ajan. Enkä siis tarkoita nyt, että koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa, vaikka informaatiota tulisikin enemmän reaaliajassa.

Minun tulee laitettua säppiin todella arkisia kuvia, ja muokkaamattomia, ne saattavat olla hetken mielijohde. Sinne tulee höpötettyä kaikenmaailman asioita, joita ei muuten kertoisi julkisesti. Elämän pieniä asioita ja at the moment-elämyksiä ja kuulumisia.

 Tässä kuvia viikonlopulta:

Tässä taas vanhempia:

Kuten huomaatte, kuvat saattavat olla muokattuja, mutta ei välttämättä parhaalla mahdollisella tavalla. Videokertomuksenikaan ei ole aina ole kovin ihmeellisistä aiheista, vaan täyttä liibalaabaa. Mutta se on snäpin parhaita puolia.

Minut löytää säpistä nimellä vimmuts. 

Mukavaa päivää!!

Toppikuun kuulumisia!

Moikka taas!
Viimeisimmästä postauksesta on aikaa, mutta hyvästä syystä. Huhtikuun alussa alkoi työssäoppiminen eli toppi. Tällä hetkellä kuluu viimeinen viikko ja nyt on aikaa myös vapaa-ajalle. Neljä viikkoa on mennyt älyttömän nopeasti. Välillä on ahdistanut kaikkien kirjallisten töiden ja näyttösuunitelmien teon keskellä. Mutta hengissä ollaan. Kaikesta huolimatta tiedän, että olen oikealla alalla. Oikealla alalla, tällä hetkellä.

Tämä työssäoppimisjakso on ollut mielenkiintoinen. Olen siis työssäoppimassa jälkkärissä (normaalilla kielellä iltapäiväkerho eli iltis). Olen yrittänyt muistella millainen itse olin 8-vuotiaana ja millaisia leikkejä leikimme. Huomaan että pelit ja erilaiset mediat ovat nykyään lasten elämässä vahvasti läsnä. Puhutaan minecraftistä, ja sun muista peleistä, WhatsAppista  ja ties mistä. Me leikimme ja kisailimme: hippaa, pistettä, nurkkista, hyppistä.

Olin 8-vuotiaana hyvin ujo. En aina uskaltanut viitata tunnilla, vaikka tiesinkin vastauksen. Opin jo ennen kouluun menoa kirjoittamaan, ja kakkosluokalla kirjoitinkin jo pitkiä tarinoita. Muistan että matematiikasta en pitänyt, koska se oli jo silloin vaikeaa. Minulla oli muutama hyvä ystävä, joiden kanssa olin samalla luokalla. Parhaan ystäväni olin tuntenut jo 4-vuotiaasta, ja hän oli paras ystäväni läpi ala-asteen. Välillä riitelimme ja otimme rajusti yhteen. Hetkellisesti paras ystävä vaihtui, ja silloin oltiin mustasukkaisia. Nämä kaksi uutta parasta kaverusta kun olivat niin kahdestaan ja me muut jäimme ulkopuolelle. Mutta tilanne aina palasi normaaliksi. Nyt en oikeastaan ole lapsuudenaikaisten ystävieni kanssa tekemisissä, facebooktuttuja enempää. Toisaalta se harmittaa, koska meillä on kuitenkin niin paljon yhteisiä muistoja lapsuudesta. Mutta elämä menee eteenpäin. 

Tässä jälkkärissä, missä olen ollut, on tykätty hypätä narua. Kun aloin muistelemaan, mitä hyppynaruloruja me hypimme lapsena, en muista kuin koulun (hypättiin 1, sitten 2... jne.), nallekarhun ja häät. Mutta en muista miten kaikki lorut menivät, muistatteko te? 
Olen tänä aikana oppinut kaksi uutta lorua. Mansikka, vadelma. Pyöritetään mansikan kohdalla normaalisti tavurytmissä man-sik-ka. Vadelman kohdalla pyöritetään ylhäällä tavurytmissä va-del-ma. Toinen loru on omena, päärynä, appelsiini, jos sinä hyppäät 25 saat sinä ensimmäisen palkinnon.  

Eilen  vietimme vappuhulinoita, soitimme lasten toivemusiikkia, oli mehutarjoilua, leikkejä ja mahdollisuus kokeilla erään työntekijän mikropyörää. Ei ollut niin helppoa, kuin mitä luulisi. Sai myös naamioitua, minä oli Peppi pitkätossu. 

Mukavaa vappua!!! Kertokaa mitä loruja te olette hyppineet.

8 asiaa, joissa olen hyvä

Nappasin blogista kaksinaamainen haasteen,  jossa pitää kertoa 8 asiaa joissa olen hyvä. Jokaisella on vahvuuksia, jokainen on hyvä jossain. Kaikkea ei tarvitse osata. Vaatimattomuus ja itsensä väheksyminen kuuluvat valitettavasti suomalaiseen kulttuuriin. Itsensä kehuminen asioissa, joita oikeasti osaa on merkki hyvästä itsetunnosta ja itsevarmuudesta. Ellei se mene liialliseksi itsensä kehumiseksi. 

1. Asioiden siirtämisessä viime tippaan.

Kaikki koulujutut ja asioiden hoitaminen tapahtuu edellisenä iltana, ja joskus senkin jälkeen. En välillä ymmärrä itseäni,  miksi asioita ei voi tehdä ajoissa ja rauhassa, kun on vielä hyvin aikaa. 

2. Epäjärjestelmällisyydessä

Mikään paperi ei meinaa pysyä tallessa, tai jos pysyvät ne eivät ole loogisessa järjestyksessä. Ne saattavat olla levällään ja mennä joskus paikalleen. Kotini ei ole järjestyksessä, asiat saattavat jäädä muutamaksi päiväksi levälleen ja löytää tiensä paikalleen seuraavan suursiivouksen yhteydessä. 

3. Rutiinien pitämisessä

Elämäni on täynnä rutiineita ja pinttyneitä tapoja. Joita on välillä vaikea lähteä muuttamaan, vaikka haluaisinkin. Aamupala, lenkille, koneelle, kouluun, syömään, salille, saunaan ja nukkumaan... Minuuttiaikataululla. Välillä raivostuttaa tehdä itselleen näin tiukka aikataulu, jos haluaakin tehdä jotain muuta, mutta ei ainakaan jää paikalleen

4. Kirjoittamaan

Kirjoittamaan itselleni.  En tiedä, blogini ei välttämättä ole paras osoitus siitä. Mutta kun kirjoitan vain itselleni, pidän siitä mitä kirjoitan.

5. Teatterissa

Siellä käymisessä, se on parhaimillaan parasta viihdettä mitä voi olla. Mutta mielestäni myös näyttelemisessä. Näin harrastajatasolla. 

6. Hassuttelussa

Minua ei aina kannata ottaa kovin vakavasti. Tykkään vitsailla ja kiusoitella kavereitani. Myös lasten kanssa olen huomannut, että en tykkää olla koko ajan vakava aikuinen vaan heittäydyn lasten tasolle.  Mutta vastapainoksi tykkään syvällisistäkin keskusteluista.

7. Haaveilemisessa ja mietiskelyssä

Tykkään haaveilla, ja mietinkin usein mitä tulevaisuuteeni voisi kuulua. Niin hyvä kuin huonojakin asioita. Millaista elämäni olisi jos jotain olisikin elämässäni mennyt toisin. Ehkä kummallista, mutta tapaistani.

8. Herkuttelussa

Aina löytyy syy herkutella. Salainen paheeni...

 

Haastan kaikki seuraajani! :) En jaksa eritellä erityisesti ketään